Suomalaiseen helluntaiherätykseen laskettiin vuoden 2019 lopussa kuuluvan yhteensä 275 suomen- ja ruotsinkielistä helluntaiseurakuntaa. Vuoden 2020 lopussa seurakuntien yhteenlaskettu jäsenmäärä oli 44 371 henkilöä.[1] Vuonna 2002 perustettuun Suomen Helluntaikirkko -nimiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan näistä kuului 82 jäsenseurakuntaa. Suomessa helluntaiseurakunnat ovat varjelleet itsenäisyyttään, eivätkä kaikki ole järjestäytyneet kansalliseen kirkkokuntaan.[2]
Suomen ruotsinkielisillä seurakunnilla on läpi historian olleet tiiviit yhteydet Ruotsiin. Vuosien varrella monet seurakuntien johtajista ovat olleet Ruotsista ja saarnaajat ovat toimineet molempiin suuntiin. Kirjakustantamo Taborförlaget toimi vuosien ajan myös yhdyssiteenä Ruotsin ja Suomen välillä.[6]
Helluntaiherätyksen alkaessa vaikuttaa Suomessa tavoitteena oli tuoda (tai palauttaa) liikkeelle ominainen näkemys alkukristillisyydestä kaikkiin kristillisiin kirkkokuntiin, mutta usein tällainen ajatus kohtasi vastustusta. Siksi helluntaiherätys päätyi perustamaan itsenäisiä paikallisseurakuntia, jotka toimivat yhdistyspohjalta. Seurakuntien taustalla toimii uskonnollisia yhdistyksiä, jotka vastaavat seurakuntien hallinnollisista ja taloudellisista asioista osana paikallisseurakunnan seurakuntarakennetta.
Helluntailiikkeen teologian mukaan jokaisella ihmisellä voi ja tulee olla henkilökohtainen suhde Jumalaan. Se syntyy, kun uskoo Jeesukseen ja hänen sovituskuolemaansa, mitä helluntaiseurakunnissa kutsutaan uskoontuloksi. Uskoontulo voi olla tiettynä hetkenä tapahtunut kokemus tai pitkäaikainen prosessi.[7]
Uskovien kaste
Helluntailiikkeen opin mukaan uskoontullut ihminen kastetaan seurakunnassa upottamalla, ja hän liittyy samalla paikallisen seurakunnan jäseneksi. Helluntaiherätyksessä nähdään tärkeäksi, että jokainen uskova saa kokea myös Pyhän Hengen kasteen henkilökohtaisesti. Se on yleensä tunnepitoinen kokemus, johon liittyy usein kielilläpuhumisenarmolahjan saaminen.[7]
Jyväskylän helluntaikirkko Hippoksella syyskuussa 2019.
Mielenkiinto helluntailaisuutta kohtaan heräsi Suomessa, kun Kotimaa-lehti julkaisi raportteja Barrattin Tukholman kokouksista.[8] Barratt piti kokoussarjan Suomessa, helluntaiherätyksen "äidiksi" kutsutun Hanna Castrénin kotona vuonna 1911. Pekka Brofeldt raportoi kokouksista Kotimaa-lehdessä ja alkuvaiheessa hänestä muodostui liikkeen "isähahmo". Ensimmäinen helluntaiseurakunta perustettiin Helsingissä vuonna 1915. Vuonna 1920 vakiintunutta seurakuntajärjestystä kannattaneesta helluntaiherätyksestä jakautui vapaata järjestäytymistä ja avointa ehtoollisyhteyttä kannattanut Helluntaiystävät. Vuonna 1960 pääliikkeestä erkani Vapaa helluntaiherätys, joka palasi liikkeeseen vuonna 1980.[9]
1940- ja 1950-luvut olivat helluntailiikkeen kasvun aikaa. Voimakas julistus ja hengellinen sanoma vetosivat vakavien sota-aikojen jälkeen. Neuvostoliiton varjossa eläminen vaikutti seurakuntien ilmapiiriin ja pyhityskäsitys vahvistui. Samalla seurakuntien tavoittavuus ulospäin heikkeni.[10]
1970- ja 1980-luvun vaihde oli helluntaiherätyksessä ylivainiolaisen herätyksen aikaa ja herätys kasvoi voimakkaasti. Kasvun johtohahmo oli karismaattinen saarnamies Niilo Yli-Vainio. Evankeliumia julistettiin myönteisesti ja saarnoissa tuotiin rohkaisua ja toivoa. Yli-Vainion toiminnan seuraksena jäsenmäärä on tästä lähdin lisääntynyt ja julistustoiminta vaikutti koko liikkeeseen positiivisesti. Yli-Vainion herätyksen perintönä rakennettiin useita uusia rukoushuoneita.[9][10]
1980-luvulta lähtien väestö alkoi Suomessa kaupungistua ja samalla herätysliikkeen painopiste siirtyi maakuntakeskuksiin. Tämä vaikutti samalla merkittävästi seurakuntakulttuuriin ja uusien ihmisten tavoittamiseen. Vuosituhannen vaihteessa seurakuntien julistustyö muuttui ammattimaisemmaksi ja liikkeessä on korostettu entistä enemmän teologian merkitystä. 2000-luvulla myös seurakunnat ovat panostaneet ammattimaiseen johtajuuteen ja ulospäin suuntautumiseen.[10]
Vuonna 2003 helluntailaisuuden piirissä oli kastetut jäsenet ja perhekunnat mukaan lukien yli 100 000 ihmistä. Vuonna 2003 osa helluntaiseurakunnista järjestäytyi Suomen Helluntaikirkko -nimiseksi yhdyskunnaksi. Valtaosa helluntaiseurakunnista eivät ole kuitenkaan liittyneet mukaan järjestöön.[9] 2000- ja 2010-luvulla seurakuntakulttuuria on edelleen uudistettu ja pyritty tarkoituksenmukaistamaan seurakuntien toiminta- ja johtajuuskulttuuria. Tällaisista helluntailaisia tai helluntailaistaustaisia seurakuntia ovat muun muassa Station Jokela, Tampereen helluntaiseurakunta, Fila Church Helsinki, Seinäjoen helluntaiseurakunta ja Houm Church.[11]
Vuonna 2002 Suomen uskonnonvapauslain uudistuksen ohella perustettiin Suomen Helluntaikirkko (uskonnollinen yhdyskunta.) Yhdyskuntamalli toimii Suomen Helluntaiherätyksessä helluntaiseurakuntien yhdistysten rinnalla, joten osa helluntailaisista kuuluu Helluntaikirkkoon (jäseniä vuoden 2014 syyskuussa 8011) ja osa helluntaiseurakuntien jäsenyhdistyksiin (jäseniä vuoden 2014 syyskuussa 38 389). Helluntaikirkko ja sen seurakunnat ovat osa Suomen Helluntaiherätystä, kuten muutkin siinä itsenäisesti toimivat helluntaiseurakunnat. Suomessa on noin 250 helluntaiseurakuntaa. Lisäksi suomenkielisiä helluntaiseurakuntia löytyy muun muassa Yhdysvalloista, Australiasta, Espanjasta, Kanadasta ja Ruotsista.
Helluntaikansa
Helluntaikirkon muodostuminen on aiheuttanut Suomen Helluntaiherätyksen sisällä pitkäaikaista kiistaa ja jakaantumista. Uuden uskonnollisen yhdyskunnan syntymisen johdosta Suomen Helluntaiherätys muodostuu tätä nykyä kolmesta eri seurakuntasuuntauksesta, joiden raja kulkee seurakuntatasolla. Suuntaukset ovat ”helluntaikirkkolaisuus”, ”helluntaikansalaisuus” ja ”Suomen Helluntaiherätyksen helluntaiseurakunnat”. Kovimmat ristiriidat ja jakaantumiset ovat muodostuneet kirkollisesti järjestäytyneen Helluntaikirkon ja vanhoillisempaa helluntailaisuutta edustavan Helluntaikansan välillä.
Helluntaikansan ja Suomen Helluntaiherätyksen helluntaiseurakunnat järjestäytyvät ja toimivat itsenäisinä ja tasavertaisina paikallisseurakuntina helluntailiikkeessä. Helluntaikirkon seurakunnat järjestäytyvät sille määritetyn yhdyskuntamallin- ja järjestyksen mukaisesti omana yhteisönä Suomen Helluntaiherätyksessä. Vaikka Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisussa Muutosten keskellä - Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2000–2003 todetaan Helluntaikirkon olevan uudelleenorganisoitunut helluntaiherätys, ei tätä näkemystä ole hyväksytty Helluntaikansan eikä Suomen Helluntaiherätyksen helluntaiseurakuntien keskuudessa. Näin ollen Helluntaikirkosta ei ole muodostunut toiminnallisesti, rakenteellisesti eikä hallinnollisesti synonyymiä Suomen Helluntaiherätykselle. Suomen Helluntaiherätys jatkaa toimintaansa edelleen protestanttisena historialtaan yhtenäisenä liikkeenä Suomessa, johon kuuluvat kaikki kolme edellä mainittua seurakuntasuuntausta toistaiseksi.
Suomalaiset helluntailaiset ovat aktiivisia lähetystyössä. Lähetystyön keskusjärjestönä toimii Fida International. Fida on lähettimäärältään Suomen suurin lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö. Se on myös Euroopan suurin helluntaiherätykseen pohjautuva lähetysjärjestö.[14]
Jäsenet
Vuonna 1950 Suomen helluntaiherätykseen kuului 15 300 jäsentä ja jäsenmäärä kasvoi 29 600 jäseneen 1970-luvun alkuun mennessä. Vuonna 1985 seurakuntia oli yhteensä 191 ja jäseniä 42 500. Seurakuntien määrä on kasvanut Suomessa jatkuvasti. Vuonna 2020 suomen- ja ruotsinkielisiä helluntaiseurakuntia oli kaikkiaan 265 ja jäseniä 44 371.[2][1]
Helluntailaisille yhteisöille on ollut luonteenomaista karismaattisuus, kokoontumisten vapaamuotoisuus ja pyrkimys helppotajuisuuteen. Musiikki on perinteisesti ollut laulettua ja ymmärretty evankeliumin julistusvälineeksi.[25]
Aluksi helluntaiherätyksen kokouksissa käytettiin muiden kristillisten yhteisöjen laulukirjoja. Ensimmäinen helluntailaisten laulukirja oli vuonna 1911 julkaistu Maran ata – Herra tulee, jonka yhdeksän laulua oli valikoitu Norjan helluntailaisten laulukirjasta. Helluntaiherätyksen omaksi laulukokoelmaksi muodostui vuonna 1927 ilmestynyt Herramme tulee[26].
Helluntaiherätyksen musiikkitoiminta laajeni ja monipuolistui Suomessa toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Tyypillisenä ilmiönä tulivat mukaan kitarakuorot. Helluntaiherätyksen piirissä ovat olleet esillä myös lukuisat viihdemusiikin alalla ansioituneet laulajat. 2000-luvulla myös taidemusiikin asema ja merkitys on noussut seurakuntatyössä.[25]
Tapahtumat
Helluntaiherätyksellä on Juhannuskonferenssi-nimiset kesäjuhlat juhannuksenaKeuruunIson Kirjan alueella. Iso Kirja on Suomen helluntaiherätyksen raamattukoulu ja kristillinen kansanopisto. Opistolla voi suorittaa sekä lyhyitä kursseja että pitempiä useamman vuoden opintokokonaisuuksia.
Helluntaikansa ry:llä on vuosittain kesäkonferenssi Mertiörannassa Jämijärvellä.[27]
Lähteet
Ahonen, Lauri K.: Suomen helluntaiherätyksen historia. Vapaan teologisen seuran julkaisuja. Hämeenlinna: Päivä, 1994. ISBN 951-622-603-5.
Herberts, Arne: Ett folk på väg. Den Finlandssvenska pingströrelsen under 75 år. Helsinki: Taborförlaget, 1995. ISBN 951-95278-4-2. (ruotsiksi)
Pajamo, Reijo: Kirkkomusiikki. Suomen musiikin historia. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27707-X.