Keskiaikaisessa yliopistossa teologinen tiedekunta oli korkein tiedekunta, koska se opetti Raamattua, kanonista oikeutta ja oli siten lähimpänä Jumalaa, josta skolastiikan oppien mukaisesti kaiken katsottiin juontuvan. Teologia oli tieteiden kuningatar, jonka palvelijoita ja jolle alisteisia muut tieteenalat ja tiedekunnat olivat. Filosofinen tiedekunta toimi propedeuttisena eli valmistavana tiedekuntana, josta maisteriksi valmistuttuaan opiskelijat saattoivat siirtyä ylempiin professionaali-tiedekuntiin. Koska näiden ylempien tiedekuntien opiskelijat olivat jo tiedekuntaan tullessaan maistereita filosofisesta tiedekunnasta, ei tiedekunnissa ollut syytä promovoida ketään maisteriksi, vaan peruina keskiaikaisesta järjestelmästä nämä tiedekunnat promovoivat vain tohtoreita. Siten Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta promovoi pelkästään tohtoreita.
Kun yliopiston kantavana voimana toiminut Jakob Ulvsson kuoli vuonna 1515, Uppsalan yliopiston toiminta hiljeni huomattavasti 1500-luvulla.[1]Uskonpuhdistuksen jälkeen Kustaa Vaasa siirsi kirkon omaisuuden kruunulle ja julistautui Ruotsin kirkon johtajaksi. Uppsalan yliopisto elvytettiin vasta 1595 Juhana III:n kuoleman jälkeen. Samalla uudelleen perustettu yliopisto alistettiin evankelisluterilaisen kirkon ja kuninkaan valvontaan. Teologian tohtorinarvot olivat 1600-luvulla kuninkaan myöntämiä kunnianosoituksia. Siten teologian tohtorinarvo muuttui luonteeltaan nykyisen kunniatohtorin kaltaiseksi erityisistä ansioista myönnetyksi arvoksi. Uppsalan tohtoripromootiossa toimi promoottorina Ruotsin arkkipiispa. Uppsalassa promovoitiin muidenkin hiippakuntien papistoa ja muidenkin Ruotsin yliopistojen henkilöstöä teologian tohtoreiksi. Suomessa teologian tohtorien promovointi oli harvinaista.
Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle siirtyi oikeus teologian tohtorinarvojen antamiseen Venäjän keisarille. Keisarit jakoivat tohtorinarvoja Suomen papistolle erityisinä juhlavuosina, kuten kruunajaisten ja Suomen kirkon suurten merkkivuosien yhteydessä. Kun filosofinen tiedekunta omaksui vuonna 1819 tavan viettää promootioita aina 50 vuoden tultua täyteen jostakin aiemmasta promootiosta ja vihkiä samalla riemumaistereita ja riemutohtoreita, alkoivat 1800-luvun lopulla myös ylemmät tiedekunnat promovoida riemutohtoreita. Teologinen tiedekunta omaksui myös tavan promovoida ilman seremonioita, joko pitämällä tiedekuntaneuvoston juhlakokouksen, jossa promovointi tapahtui, tai tiedekunnan promoottoriksi valitsema professori painatti promootio-ohjelman, jossa promovoitavien nimet ja tiedot sekä uusi oppiarvo julistettiin ja promootio katsottiin näin tapahtuneeksi. Teologinen tiedekunta alkoi promovoida kunniatohtoreita vuonna 1907. Aiemmin jo itse teologian tohtorin arvo oli ollut kunniatohtoriuden kaltainen. Suomen itsenäistyttyä teologian tohtorinpromootiot eivät enää liittyneet monarkkiin, vaan tiedekunta sai vapauden itse päättää tohtorinarvojen myöntämisestä ja promootioiden anomisesta yliopiston kanslerilta. Teologian tohtoripromootiot vakiintuivat 1900-luvun loppupuolella. Vuonna 1967 teologian tohtoripromootion ohessa promovoitiin myös toistaiseksi ensimmäisen ja viimeisen kerran teologian maistereita.
Kunniatohtorien arvojen myöntäminen tuli mahdolliseksi Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa (nyk. Helsingin yliopisto) vuoden 1828 statuuttien perusteella, ja ensimmäiset kunniatohtorien arvot jaettiin yliopiston 200-vuotisjuhlallisuuksien promootioiden yhteydessä. Teologinen tiedekunta ei kuitenkaan tuolloin vielä alkanut jakaa kunniatohtorin arvoja, koska itse teologian tohtorin arvo oli tähän aikaan hallitsijan eli Venäjän keisarin myöntämä erityinen huomionosoitus. Käytännössä teologian tohtorin arvo siis oli samanlainen kuin myöhempi kunniatohtorin arvo. Kun tämä tapa päättyi 1900-luvun alussa, avautui myös teologiselle tiedekunnalle mahdollisuus jakaa itse tiedekunnan päätöksellä kunniatohtorin arvoja. Ensimmäiset teologian kunniatohtorit vihittiinkin vuoden 1907 teologisen tiedekunnan promootiossaselvennä. Teologinen tiedekunta on sittemmin pitänyt myös kunniatohtorien promootioita, joissa on promovoitu siis vain kunniatohtoreita.