Kankaanniemi on toiminut kristillisdemokraattien (vuoteen 2001 Suomen Kristillisen Liiton) kansanedustajana vuosina 1987–2011 ja hän oli Suomen Kristillisen Liiton puheenjohtaja vuosina 1989–1995. Hän oli Ahon hallituksessa ministeri, joka vastasi kehitysyhteistyöstä sekä raittius- ja alkoholiasioista. Perussuomalaisten kansanedustajana Kankaanniemi on ollut vuosina 2015–2023.
Kankaanniemi kirjoitti ylioppilaaksi Vammalan yhteislyseosta vuonna 1971 ja suoritti kunnallistutkinnon (sosionomi) Tampereen yliopistossa vuonna 1975. Hän on työskennellyt Kaarinan ja Keikyän kunnissa. Siikaisten vs. kunnanjohtajana hän oli 25-vuotiaana. Vuosina 1976–1987 hän oli Uuraisten kunnansihteeri (nykyinen hallintojohtaja) ja hoiti viransijaisena kunnanjohtajan tehtävää vuosina 1978–1979.[3]
Kankaanniemi oli vuosina 2001–2014 Uuraisten kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Vuodesta 2013 alkaen hän on Suomen Kuntaliiton hallituksen ja työvaliokunnan jäsen sekä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin ja Kehitysyhtiö Jykes Oy:n hallituksen jäsen. Hän on myös kahden osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja. Hän on kuulunut myös Keski-Suomen Liiton maakuntavaltuustoon sekä Jyväskylän koulutuskuntayhtymän valtuustoon vuosina 2001–2014.
Kankaanniemi oli Suomen Kristillisen Liiton Keski-Suomen piirin puheenjohtaja 1983–1989, puolueen puheenjohtaja 1989–1995 ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja 1995–1996.[3] Puoluejohtajana hän vei puoluetta keskustalaiseen suuntaan. Hänen johdollaan puolue saavutti vuoden 1991 eduskuntavaaleissa vaalivoiton ja puolueen kansanedustajamäärä nousi viidestä kahdeksaan ja puolue nousi ensimmäistä kertaa hallitukseen.
Ministerinä
Vuoden 1991 vaalivoiton jälkeen SKL nousi Ahon hallitukseen, jossa Kankaanniemi oli ulkoasiainministeriössä kehitysyhteistyöministerinä ja sosiaali- ja terveysministeriössä alkoholi- ja raittiusasioista vastaavana ministerinä. Hallituksessa hän oli vaa’ankieliasemassa yhtäältä keskustan ja toisaalta kokoomuksen ja RKP:n välillä. Hänen kantansa ratkaisi muun muassa Suomen ulkopoliittisen linjan uuden määrittelyn Paavo Väyrysen mukaan sekä EU-jäsenyyteen liittyneen maatalouden kotimaisen tukipaketin keskeisen sisällön.
Kankaanniemen aloitteesta ja johdolla laadittiin Suomen ensimmäinen kehitysyhteistyöstrategia. Tuolloin Suomi saavutti kehitysyhteistyöpanostuksessa 0,7 %:n osuuden BKT:sta. Kankaanniemi osallistui varakuvernöörinä Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) vuosikokoukseen sekä puhui YK:n yleiskokouksessaNew Yorkissa. Ministerikaudellaan hän vieraili kaikissa Suomen kehitysyhteistyön kohdemaissa.
Ministerinä Kankaanniemi kuului kaikkiin ministerivaliokuntiin. Hän oli myös Suomen EU-jäsenyysneuvotteluja johtaneen ministeriryhmän jäsen. Hän ei tukenut jäsenyyttä, vaan piti Suomen etujen mukaisena pysyttäytymistä Euroopan talousalueessa (ETA). Hänen tavoitteenaan oli turvata pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamalli, jota silloinen Norjan Kristillisen Kansanpuolueen puheenjohtaja ja pitkäaikainen pääministeri Kjell Magne Bondevik myös voimakkaasti tuki. Kankaanniemi erosi kesällä 1994 Ahon hallituksesta, kun pääministeri ei sallinut hänen äänestää Suomen EU-jäsenyyttä vastaan. Hän ei tukenut myöskään Suomen liittymistä Euroopan talous- ja rahaliittoon (EMU) ja yhteiseen eurovaluuttaan 1998.
Kankaanniemi oli ehdokkaana vuoden 1994 presidentinvaalissa. Hän oli ehdokkaana europarlamenttivaaleissa vuosina 1996 ja 2014. Näissä hän sai ääniä noin 24 000 ja 19 000 kappaletta.
2011–2019
Syksyllä 2011 Kankaanniemi ilmoitti eroavansa kristillisdemokraateista. Syynä oli hallituksen EU-politiikka, etenkin ERVV:n vakuuksien kasvatus ja EVM:n tuleva hyväksyminen ja kuntajakouudistukset.[4][5] Syksyllä 2012 hänet valittiin kunnanvaltuustoon sitoutumattomana perussuomalaisten ehdokaslistalta Uuraisilla. Toukokuussa 2013 hän liittyi perussuomalaisten jäseneksi.[6] Hän oli puolueen eurovaaliehdokkaana vuoden 2014 vaaleissa.[7]
Eduskuntavaaleissa 2015 Kankaanniemi valittiin eduskuntaan perussuomalaisten ehdokkaana Keski-Suomesta. Hän pääsi seitsemännelle vaalikaudelleen noin 6 500 äänellä. Kankaanniemi osallistui hallitusneuvotteluihin, mutta vetäytyi neuvotteluista toukokuussa 2015 kun kävi ilmi, että hän oli lähettänyt seksuaalisävytteisiä viestejä puolueensa toiminnassa mukana olleille naisille Facebookin kautta syksyllä ja talvella 2014–2015.[8][9]
Kankaanniemi ilmoitti Twitterissa 13. kesäkuuta 2017, että hän eroaa Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajuudesta.[10] Puolueen eduskuntaryhmä oli juuri sitä ennen jakaantunut.
1 Pirkko Ruohonen-Lerner siirtyi Euroopan parlamenttiin, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Leena Meri. 2 Maria Tolppanen erosi perussuomalaisista kesäkuussa 2016 ja liittyi sosialidemokraattiseen eduskuntaryhmään. 3 20 edustajaa siirtyi Uusi vaihtoehto -ryhmään kesäkuussa 2017. 4 Veera Ruoho muodosti oman eduskuntaryhmän kesäkuussa 2017, mutta siirtyi myöhemmin kokoomuksen eduskuntaryhmään. 5 Ritva Elomaa siirtyi Uusi vaihtoehto -ryhmään kesäkuussa 2017, mutta siirtyi myöhemmin takaisin perussuomalaisiin. 6 Arja Juvonen muodosti oman eduskuntaryhmän kesäkuussa 2017, mutta siirtyi myöhemmin takaisin perussuomalaisiin.