Sorsan II hallitus oli Suomen tasavallan 60. hallitus, joka toimi 742 päivän ajan 15. toukokuuta 1977 – 26. toukokuuta 1979. Hallituksen muodostivat SDP, Keskustapuolue, RKP, LKP ja SKDL. RKP erosi hallituksesta helmikuussa 1978, jonka jälkeisissä hallitusneuvotteluissa päädyttiin ainoastaan uudistamaan entistä kabinettia. RKP:lta vapautunut opetusministerin salkku myönnettiin LKP:n puheenjohtajaksi valitulle aiemmalle opetusministeri Jaakko Itälälle, ja samassa yhteydessä oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Paavo Nikula korvasi Tuure Salon oikeusministerin paikalla.[1] Niin kutsuttu Sorsan IIb-hallitus istui helmikuusta 1978 vuoden 1979 eduskuntavaaleihin saakka.
"Elvytyshallitukseksi" julistautuneen Sorsan hallituksen aloittaessa toimintansa keväällä 1977 Suomessa elettiin jo kolmatta vuotta taloudellisen nollakasvun aikaa ja kotimainen kulutus laski ensimmäistä kertaa pariin vuosikymmeneen. Työttömiä oli jo liki 140 000, mikä oli yli kaksi kertaa enemmän kuin Miettusen "hätätilahallituksen" toimikauden alussa loppusyksyllä 1975. Eniten kärsi metsäteollisuus, jonka vienti veti, mutta tuotteiden huonoista hinnoista seurasi yritysten velkaantuminen ja kilpailukyvyn heikkeneminen. Kauppataseen alijäämä oli miljardeja markkoja, inflaatio pyöri kaksinumeroisissa luvuissa ja lakkojen suma ylitti psykologisen sietokyvyn. SDP:n ja Keskustan puoluejohdot totesivat, että puolueiden keskinäisen nahistelun sijasta tärkeämpää oli lamaan juuttuneen Suomen kansantalouden kääntäminen uuteen kasvuun.[2]
Hallitus julkisti juhannuksen 1977 aikaan 27-kohtaisen elvytyspaketin, johon sisältyivät muiden muassa palkkakustannusten keventäminen, verovähennykset, liikevaihtoveron poisto rakennustoiminnalta, vientiteollisuuden markkinointituen lisääminen ja ammattikoulutuksen tehostaminen nuorisotyöttömyyden hillitsemiseksi.[2] Vuoden 1978 budjetti julkistettiin 16. syyskuuta 1977. 37 601 miljardin markan budjetti oli 14 % suurempi kuin edellisen vuoden budjetti.[3] Joulukuussa 1977 julkistettuun toiseen elvytyspakettiin sisältyi työehtosopimuksessa jo sovittujen palkankorotusten siirtäminen puolella vuodella eteenpäin. Alkuvuodesta 1978 Suomi joutui devalvoimaan jo kolmannen kerran vuoden kuluessa, mutta vuoden 1978 aikana 200 000:n rajaa hiponut työttömyys kääntyi vihdoin laskuun, tuotanto alkoi vetää, inflaatio painui alas ja rahamarkkinat kevenivät. Hallitus siirsi elvytyksen painopistettä yritysten tukemisesta julkiselle sektorille, mutta säilytti tiukan otteen työmarkkinoihin.[4] Tärkeä osuus myönteisessä kehityksessä oli Suomen rakennusviennillä, joka laajeni vuosina 1977–1978 voimakkaasti niin Neuvostoliittoon kuin öljynviejämaiden OPEC-järjestön jäsenvaltioihin, joita olivat esimerkiksi Saudi-Arabia, Irak, Libya ja Nigeria. Varsinainen suomalaisen rakennusviennin läpimurtovuosi oli 1977, jolloin solmittujen ulkomaisten urakoiden kokonaisarvo oli noin 4,6 miljardia markkaa; tästä Neuvostoliittoon rakennetun Kostamuksen kaivoskombinaatin osuus oli 2,7 miljardia markkaa.[5]
Maa- ja metsätalousministeri Johannes Virolaisesta tuli 24. huhtikuuta 1978 Suomen pitkäaikaisin valtioneuvoston jäsen hänen ohitettuaan 5 772 vuorokautta ministerinä toimineen Ahti Karjalaisen. Sorsan hallituksen toimikauden päättyessä Virolainen oli ollut valtioneuvoston jäsenenä kaikkiaan 6 169 vuorokautta.[6]
