Auran I hallitus oli Suomen tasavallan 52. hallitus, joka oli luonteeltaan virkamieshallitus. Hallitus toimi 63 päivän ajan 14. toukokuuta – 15. heinäkuuta 1970.[1] Auran ensimmäinen hallitus oli Suomen kolmanneksi lyhytikäisin hallitus.
Niin kutsutut kansanrintamapuolueet olivat kärsineet ankarat tappiot maaliskuun 1970 eduskuntavaaleissa ja vaalivoittajiksi olivat nousseet oppositiopuolueet, eli nimenomaan ne puolueet, jotka eivät olleet olleet mukana Urho Kekkosen vaaliliitossa vuoden 1968 presidentinvaalissa. Parlamentarismin periaatteet vaativat, että vaalivoittajalle oli annettava mahdollisuus yrittää uuden hallituksen muodostamista, mutta tilanne olikin tältä osin varsin vaikea, sillä vaalivoittajilla Kokoomuksella ja Suomen Maaseudun Puolueella oli yhteensä vain runsas neljännes eduskuntapaikoista eli vain hieman enemmän kuin suurimpana puolueena edelleen säilyneellä SDP:lla yksin. Kokoomuksen hallitustunnustelija ja puolueen puheenjohtaja Juha Rihtniemi ei saanut kokoon enemmistöhallitusta, eikä presidentti Urho Kekkonen puolestaan suostunut porvarilliseen vähemmistöhallitukseen "ulkopoliittisten syiden" vuoksi. Hallitusneuvottelujen päätyttyä tuloksettomina Kekkonen nimitti Postipankin pääjohtaja Teuvo Auran johtaman virkamieshallituksen, jossa oli sosialidemokraattis-keskustalaista väriä.[2]
Teuvo Auran ensimmäistä ja toista hallitusta kutsutaan yhteisellä lempinimellä ”vapaapalokunnat”.[3]
