Linnavuori sijaitsee noin 3,2 kilometriä Nousiaisten kirkosta länsiluoteeseen Repolan kylässä kallioisella mäellä, joka on peltomaiden ympäröimä. Mäki kohoaa vajaa 20 metriä ympäristöään korkeammalle ja mäen lakialue on kalliota ja osittain puutonta. Kallio laskee jyrkkänä pohjoiseen ja länteen, mutta etelärinne on loivempaa. Kallion luoteis- ja itäreunoilla on myös jyrkänteet. Etelän puolella sijaitseekin itä-länsisuuntainen, noin 30 metriä pitkä ja metrin korkea kivivalli, joka on puolustusvarustuksen jäänne. Vielä 1800-luvun lopulla vallin pituudeksi arvioitiin 58 metriä. Valli on rakennettu suurista kivistä, joita on paikoitellen kahdessakin kerroksessa. Vallin leveys on noin 1,5–2,0 metriä. Vallin keskellä on noin kaksi metriä leveä aukko, jota pidetään linnanporttina. Portin kautta kulkeekin polku vuoren huipulle. Pohjoispuolella kulkee oja, joka yhtyy lännessä ohi virtaavaan Fatijokeen. Linnavuori sijaitsee myös Pyhän Henrikin tien varrella.[2][3][4]
Hoito ja opastukset
Museovirasto on hoitanut kohdetta puuston ja kasvillisuuden osalta, mutta se on keskeytetty ympäristön muutosten takia. Varsinais-Suomen Maakuntaliitto ja Museovirasto on pystyttänyt paikalle opastaulun, joka liittyy Raukkaan kulttuurimatkailureittiin.[5]
Tutkimukset
Hjalmar Appelgren suoritti Linnanvuoren portin kohdalla pienen kaivauksen vuonna 1886. kaivauksissa löydettiin hiiltä, palamaton luunkappale sekä soikealehtinen rautainen nuolenkärki. Sen Appelgren ajoitti rautakauden lopulle. Kohde on tarkistettu vuosina 1958 (Torsten Edgren) ja 2003 (Esa Laukkanen). Linnavuoren talo sijaitysee muinaislinnan etelärinteellä ja Linnamäen talo Linnavuorentalon ja yhdystien 12420 välillä. Linnamäen talon talon alueelta tunnetaan rautakauden löytöjä.[2][3]
Lähteet
↑Hjalmar Appelgren: Suomen muinaislinnat, s. luettelon sivu 50–51. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1891.
.jpg)
