Linnamäki sijaitsee Pälkänevedellä Hyrttilänlahden ja Huntilanlahden yhtymäkohdassa. Se on kalliopohjainen soramäki, jonka huippu kohoaa 25 metriä Pälkäneveden pinnan yläpuolelle. Linnamäen kaakkoisen jyrkänteen alapuolella sijaitsee kannas, joka yhdistää Parinsalon saaren mantereeseen. Ennen vuotta 1604 tilanne oli kuitenkin toinen. Linnamäen eteläpuolella lainehti Pälkänevesi, joka tuona vuonna mursi itselleen uuden lasku-uoman Kostianvirran kohdalta. Kun vielä vuonna 1830 Längelmävesi mursi Kaivannon kanavan kohdalta uuden uoman, laski Längelmävesi pari metriä ja Iharinkoski jäi kuivaksi. Linnamäen ympäristö ei siten vastaa enää rakentamisajankohtaa. Linnan muut ilmansuunnat olivat jyrkkien kallioseinämien vuoksi luontaisesti suojaisat, mutta luoteisrinne oli loivaa. Mäen koillisreunaa seuraa noin 50 metriä pitkä kivinen vallinjäänne. Se on rakennettu suurista kivistä, joista suurimmat ovat kuutiometrin kokoisia. Mäen laki on tasaista ja siellä kasvaa metsää. [1][2][3]
Suojelu
Kiinteän muinaisjäännöksen ja sen suoja-alueen rajat on vahvistettu 6.3.1995 allekirjoitetulla sopimuksella. Mäen jyrkkä lounaisseinämä aluslehtoineen on luonnonsuojelulain perusteella rauhoitettu. Linnan kaakkoispuolen jyrkänteen alla kulkee tie ja sen länsipuolella sijaitsee vapaa-ajan asunto.[1][2]
Tutkimukset
Paikalla kävi Aarni Erä-Esko vuonna 1947 suorittaessaan seudulla inventointia. Vuonna 1990 Jussi-Pekka Taavitsainen tarkasti kohteen ja vuonna 1995 Jouko Pukkila ja Ville Laakso kävivät paikalla seudun inventoinnin yhteydessä. Kohdetta ei ole tutkittu arkeologisesti.[1]
