Alueella sijaitsee useita muinaislinnoja joista Hakastaron linna poikkeaa pienen kokonsa puolesta. Mäki on korkeimmillaan ainaostaan 20 metriä ympäröivää maastoa korkeammalla. Mäen pohjois- ja länsipuoli ovat jyrkkää kalliota, itä- ja eteläosan ollessa loivaa multamaata. Vallimaisen varustuksen jäänteitä on vielä näkyvissä mäen loivilla itä- ja eteläpuolilla. 1800-luvun lopulla valleja havaittiin itä-länsi-suunnassa 80 metrin matkalta. Vuonna 2001 tehdyssä inventoinnissa hieman alle metrin korkeata vallia oli idänpuolella havaittavissa 30 metrin matkalta. Mäen eteläpuolella vallin pituus todettiin olevan noin 17 metriä ja leveyden 4–5 metriä. Linnan vallit ovat muodostaneet kulman, jonka kohdalla portti ja porttikäytävä ovat sijainneet.[2][3]
Keskiaikaiseksi linnaa on arvioitu sen valleissa käytetyn kalkkikivilaastin ja osin savesta ja hiekasta tehtyjen täytteiden perusteella. Laastin käytön perusteella varustus ajoittuu aikaisintaan 1200-luvun puoliväliin.[4]Rautakautisten muinaislinnojen muurit ovat Suomessa kylmämuurattuja.
Mäellä on nähtävissä myös kuoppia joiden tarkoitus on epäselvä. Itäisen vallin keskellä oleva kuoppa on suomalaisille rautakautisille linnavuorille tyypillinen ja sen on arvioitu liittyvän jonkinlaisen vahtikopin paikkaan.[3]
Hakastaron linnan mäellä kasvaa myös nurmilaukka (Allium oleraceum) ja sikoangervo (Filipendula vulgaris), jotka osaltaan kertovat paikan muinaisesta käytöstä. Vajaan puolen kilometrin päässä linnasta luoteeseen on kulkenut keskiaikainen Kuninkaantie.
