Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: Viitemallineet käännettävä suomenkielisiksi
Rattijuopumuksella tarkoitetaan kulkuneuvon kuljettamista päihtyneenä tai toimintakykyä liikenteessä haittaavan aineen vaikutuksen alaisena. Joissakin maissa näiden kahden välillä on selvä nimikkeistöön perustuva jako, jolloin puhutaan erikseen kuljettamisesta aineen vaikutuksen alaisena ja kuljettamisesta päihtyneenä, eli varsinaisesta rattijuopumuksesta. Rattijuopumukseen syyllistynyttä henkilöä kutsutaan rattijuopoksi.lähde?
Tutkimusten mukaan korkea päihtymys monikymmenkertaistaa onnettomuusriskin. Sen sijaan on epäselvää, vähentääkö vai lisääkö 0,1–0,5 promillen alkoholipitoisuus hieman onnettomuusriskiä. Eräässä tutkimuksessa jo 0,4–0,5 promillea näytti hieman lisäävän riskiä. Toisissa tutkimuksissa 0,1–0,4 promillea laski riskiä vähän, mahdollisesti siksi, että ajajat kompensoivat päihtymistilaansa varovaisuudella.lähde?
Saksalaisen Robert F. Borkensteinin 1990-luvun tutkimuksista saatu data osoitti, että 0,4 promillen humalaan asti kuljettajien onnettomuusriski on sama tai pienempi kuin selvillä kuljettajilla, mutta jo 1,5 promillen humalassa riski on 25-kertainen. Saksan 0,8 promillen rattijuopumusraja ja monen muun maan rajat on asetettu Borkensteinin tutkimuksen perusteella.[1]
Würzburgin yliopiston tutkijat saivat mainitulla 1990-luvun datalla melkein kaikilla promillelukemilla korkeammat alkoholihaitat kuin Borkensteinin tutkimuksessa, mutta tässäkin alkoholin aiheuttamista lisäonnettomuuksista kaikki johtuivat yli 0,6 promillen humalasta, 96 % yli 0,8 promillen humalasta ja 79 % yli 1,2 promillen humalasta.[1]
Tutkimuksen tapaustilastot näyttivät 0,1–0,4 promillen humalassa alentunutta riskiä (87–92 % selvän kuljettajan riskistä). Kun kuljettajien ikä, sukupuoli, siviilisääty ym. vakioitiin, jo 0,5 promillessa riski näytti olevan hieman korkeampi. Lisäksi tämän vakioinnin jälkeenkin yhä esiintyvä 0,1–0,3 promillen kuljettajien matalampi riski (92–94 %) ei ollut tilastollisesti merkitsevä, ja oletetun otosvinouman perusteella näilläkin kuljettajilla arveltiin olevan 3–6 % korkeampi merkitsemätön riski.[2]
Myös Alsopin Grand Rapids -tutkimuksessa 0,1–0,3 promillen kuljettajilla oli vain 80–96 %:n onnettomuusriski, ehkä siksi, että he kompensoivat humalatilaansa varovaisuudella.[2]
Rattijuopumus Suomessa
Historiaa
Suomessa rattijuopumus kiellettiin lailla 7. heinäkuuta 1950, kun moottoriajoneuvoliikennettä koskevan lain 12 §:ssä muokattiin kieltämään moottoriajoneuvon kuljettaminen alkoholin vaikutuksen alaisena sekä moottoriajoneuvon luovutus juopuneelle. Taustalla oli rattijuopumustapauksissa kuolleiden ja vammautuneiden määrän raju kasvu. Vuonna 1941 169 ihmistä kuoli tai vammautui liikenneonnettomuuksissa, joihin liittyi alkoholi. Vuonna 1949 luku oli kasvanut jo 758:aan.[3]
Vuonna 1957 voimaan tulleen, järjestyksessä toisen tieliikennelain 8 §:ssä kiellettiin moottoriajoneuvon kuljettaminen ”juopuneena taikka alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena”. Rattijuopumuksesta voitiin tuomita rangaistukseen siinäkin tapauksessa, että teko oli tapahtunut yksityisellä tai suljetulla alueella. Rangaistukseksi rattijuopumuksesta oli säädetty vankeus tai enintään kolmen vuoden kuritushuonerangaistus sekä ajokortin menetys, vain erittäin lievissä tapauksissa sakkorangaistus. Jos rattijuoppo aiheutti toiselle kuoleman tai vaikean ruumiinvamman, hänet voitiin tuomita kuolemantuottamuksesta enintään kahdeksaksi ja vaikean ruumiinvamman tuottamisesta enintään kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Jos joku luovutti moottoriajoneuvon hänen tietensä juopuneen henkilön kuljetettavaksi, luovuttajaa rangaistiin vankeudella tai sakolla.[4] Rattijuopumuksen promillerajat (rattijuopumus 0,5 promillea, törkeä rattijuopumus 1,5 promillea) vahvistettiin laissa vuonna 1977, ja seuraavana vuonna Liikkuva poliisi sai käyttöönsä ensimmäiset kaksi alkometriä. Tätä ennen kuljettajien ajokuntoa oli tarkastettu väriä vaihtavalla puhalluspussilla tai hengitysilman hajun perusteella.[5]
Vuonna 1985 Suomessa sai rattijuoppojen aiheuttamissa tieliikenneonnettomuuksissa surmansa 54 ja loukkaantui 593 ihmistä. Liikenneturva arvioi syksyllä 1987, että todennäköisyys kuolla tai loukkaantua vakavasti rattijuopon aiheuttamassa onnettomuudessa oli Suomessa 1:68, kun samaan aikaan todennäköisyys kuolla henkirikoksen uhrina oli 1:568.[6]
Keskustelu rattijuoppoudesta ja liikennekäyttäytymisestä yleensä kiihtyi tuntuvasti, kun vahvassa humalatilassa olleen kuljettajan ohjaama kuorma-auto törmäsi vastaan tulleeseen henkilöautoon valtatie 4:llä Orimattilassa itsenäisyyspäivänä 1986. Henkilöautossa matkustaneen perheen äiti ja lapsi saivat surmansa ja isä loukkaantui vaikeasti. Loppuelämäkseen pyörätuoliin joutunut isä esiintyi Hannu Karpon televisiohaastattelussa hieman onnettomuuden jälkeen.[7] Presidentti Mauno Koivisto ilmaisi vuoden 1987 uudenvuodenpuheessaan huolestumisensa piittaamattomuuden lisääntymisestä tieliikenteessä ja vaati kovempia toimia rattijuoppoutta vastaan.[8] Törkeän rattijuopumuksen promilleraja alennettiin 1,5:stä 1,2:een syyskuun alussa 1994 voimaan tulleella lainmuutoksella.[9]
Rikoslaki
Suomen rikoslaissa rattijuopumuksesta säädetään 23 luvun ("Liikennerikoksista") 3 ja 4 §:ssä.[10] Alkoholin lisäksi myös huumausaineet luetaan rattijuopumuksen piiriin lukuun ottamatta kuljettajan käyttämiä luvallisia lääkevalmisteita.lähde?
Rattijuopumuksen raja on 0,5 promillen alkoholipitoisuus veressä tai vähintään 0,22 mg alkoholia litrassa uloshengitysilmaa. Rattijuopumuksesta rangaistaan sakolla tai enintään kuudella kuukaudella vankeutta. Perusmuotoisesta rattijuopumuksesta rangaistuksena on lähes aina sakkoa.[11]
Törkeän rattijuopumuksen raja on 1,2 promillen veren alkoholipitoisuus tai vähintään 0,53 mg alkoholia litrassa uloshengitysilmaa. Rangaistus on vähintään 60 päiväsakkoa ja enintään kaksi vuotta vankeutta. Yleisen rangaistuskäytännön mukaan törkeästä rattijuopumuksesta on rangaistusseuraamuksena vankeusrangaistus. Aiemman törkeästä rattijuopumuksesta saadun ehdollisen rangaistuksen koeajan loppupuolella tehdystä uudesta törkeästä rattijuopumuksesta tuomitaan vankeus usein ehdollisena. Koeajan alkupuolella toistetusta rikoksesta tuomitaan vankeus lähinnä ehdottomana.lähde?
Tyyppitapauksesta poikkeavassa tapauksessa tuomio on joko lievempi tai ankarampi. Vamman- ja kuolemantuottamukset lisäävät rangaistuksen määrää.[12] Uusija saa ensikertalaista hieman ankaramman rangaistuksen. Ensikertalaisille vankeustuomiot ovat lähinnä ehdollisia ja ehdottoman käyttöä harkitaan ensikertalaisilla lähinnä vasta promillemäärän ollessa yli 2,60.lähde? Ehdollisen ohella tuomitaan melkein aina oheissakko, ja sen määrä on päiväsakoissa puolet ehdollisen pituudesta, eli vaikkapa 40 päivän ehdollisen ohella tuomittaisiin täten 20 päiväsakkoa.lähde?
Rattijuopumuksen seurauksena määrätään tyypillisesti myös ajokieltoa, jonka pituus voi olla enintään viisi vuotta.[12] Myös ajokielto voidaan määrätä ehdollisena tietyissä tapauksissa, mutta vain jos ajo-oikeus on ammatin takia välttämätön tai siihen on muu erityinen syy.lähde?
Vuonna 2002 voimaan tulleiden rikoslain 10 luvun menettämissäännösten johdosta toistuvasti rattijuopumukseen ja kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta syyllistyneen ajoneuvo voidaan tuomita valtiolle menetetyksi. Korkeimman oikeuden ennakkotapaukset säännösten soveltamisesta saatiin vuonna 2005.lähde?
Eräissä tapauksissa auton matkustaja on tuomittu rattijuopumuksesta. Kuljettajan vieressä istunut juopunut matkustaja oli vetänyt käsijarrun päälle auton ollessa liikkeessä, minkä seurauksena kuljettaja oli menettänyt auton hallinnan. Korkein oikeus katsoi matkustajan osallistuneen auton kuljettamiseen käyttämällä sen hallintalaitetta ja siten syyllistyneen rattijuopumukseen. Rattijuopumuksesta on tuomittu myös humaltunut linja-auton matkustaja, joka oli tarttunut auton ohjauspyörään kesken ajon ja aiheuttanut auton suistumisen tieltä.[13]
Rattijuopumusten määrä ja vaikutukset
Vuonna 2011 Poliisi tilastoi Suomessa yhteensä 21 333 rattijuopumusta, joista törkeitä oli 11 379 (53,3 %). Rattijuopumusten kokonaismäärä oli 1,5 prosenttia vuotta 2010 enemmän. Vuodesta 2007 vuoteen 2010 rattijuopumusten määrä oli laskussa: vuonna 2007 tilastoitiin 27 550 rattijuopumusta, kun vuonna 2010 tapauksia oli 21 019.[14]
Vuonna 2012 rattijuopumus oli vaikuttavana tekijänä 43 kuolemantapauksessa ja 611 loukkaantumisessa.[15]
Vuonna 2018 rattijuopumustapauksissa kuoli 30 ja loukkaantui 495, kun vuonna 2017 luvut olivat 52 ja 549. Vuonna 2018 85 % kuolemista ja 66 % loukkaantumisista tapahtui taajamien ulkopuolella. Vuosina 2016–2018 77 % kuolleista oli juopuneita kuljettajia, 19 % matkustajia ja 4 % sivullisia.[16]
Rattijuopumus liittyi noin neljännekseen moottoriajoneuvojen kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista vuosina 2006–2010.lähde? Niistä runsas 70 % oli yksittäisonnettomuuksia, kuten suistumisia ajoradalta. 86 prosentissa tapauksista kuljettajan veren alkoholipitoisuus ylitti törkeän rattijuopumuksen rajan 1,2 ‰.lähde?
Onnettomuustapauksissa rattijuopumukseen syyllistyneellä kuljettajalla on vain rajoitetut mahdollisuudet saada korvauksia aiheuttamistaan vahingoista liikennevakuutuksesta.lähde?
Liikennejuopumus
Rikoslain 23 luvun 9 §:n mukaan liikennejuopumukseen syyllistyy se, joka kuljettaa moottoritonta ajoneuvoa tiealueella alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena siten, että siitä aiheutuu vaaraa tai haittaa muille tienkäyttäjille (esim. ”tankojuopumus” polkupyörällä). Liikennejuopumuksesta rangaistaan sakolla tai enintään kolmen kuukauden vankeudella.[17]
Oikeuskäytännöt vuonna 2001
Alla olevasta taulukosta käy ilmi tyypillinen seuraamus tyyppitapauksessa. Taulukossa veren alkoholipitoisuus promilleina ja tyyppirangaistus kyseisellä pitoisuudella.lähde?
Vuonna 2000 rattijuopumuksesta yksittäisrikoksena annettiin yhteensä 4 789 tuomiota. Näistä 4 748 (99 %) oli sakkoja. Ehdollisia vankeusrangaistuksia tuomittiin 19, yhdyskuntapalvelua 11 ja ehdottomia vankeusrangaistuksia 11 kertaa. Päiväsakkojen keskilukumäärä oli 41, ehdollisten vankeusrangaistusten keskipituus 1,6 kuukautta ja ehdottomien keskipituus 1,5 kuukautta.lähde?
Samana vuonna tuomittiin yksittäisrikoksena törkeitä rattijuopumuksia 5 125 kappaletta. 347 (7 %) tuomioista oli sakkoja, 3 901 (76 %) ehdollisia vankeuksia, 614 (12 %) yhdyskuntapalvelua ja 263 (5 %) ehdottomia vankeuksia. Päiväsakkojen keskilukumäärä oli 64, ehdollisen vankeuden keskipituus 1,8 kuukautta ja ehdottoman 2,5 kuukautta.lähde?
0 % aloittelijoille (alle kahden vuoden kokemus tai alle 21-vuotiaat), ammattikuljettajat, linja-autonkuljettajat, kuorma-autonkuljettajat ja kuljettajat, jotka kuljettavat matkustajia kaupallisesti; 0,03 %. 0,05 % muut kuljettajat. Pyöräilijöille raja on 0,16 prosenttia, mikä ei ole yhteydessä muihin liikennerikkomuksiin tai onnettomuuksiin. 0,16 % pyöräilijöille on asetettu samat rangaistukset kuin autoilijoille.[83][84]
0 % taksin, kuorma-auton, linja-auton ja moottoripyörän kuljettajille. 0,02 % kuljettajille, joiden kokemus on alle kaksi vuotta ja 0,04 % niille, joilla on yli kaksi vuotta kokemusta[73]
0 % ammattimaisille kuljettajille, julkisen palvelun kuljettajille, kaupallisille kuljettajille ja aloitteleville kuljettajille, 0,05 prosenttia kaikille muille[90]
0 % kuljettajille tai oppilas-ajajille, väliaikainen, rajoitettu tai koeajalla oleva ajokortti ja kuljettajat, jotka käyttävät raskaita ajoneuvoja tai jotka käyttävät julkisia ajoneuvoja vuokrasta tai palkkioista (esimerkiksi taksilla ja linja-autolla). 0,05 % kaikille muille kuljettajille.[108]
0 % oppilas-ajajille, ja väliaikaisille kuljettille. 0,02 prosenttia sellaisten ajoneuvojen kuljettajille, joiden ajoneuvon kokonaispaino on yli 13,9 tonnia, vaarallisia aineita kuljettavat ajoneuvot tai julkiset ajoneuvot, kuten taksit tai bussit.[109] 0,05 % kaikille muille kuljettajille.
0 % raja-arvo koskee kuorma-autoja, linja-autoja, erityisajoneuvoja, vaarallisia aineita kuljettavia ajoneuvoja, pilottiajoneuvoja, takseja, oppilas-ajajille, sekä väliaikaisia kuljettajia ja moottoripyöräilijöitä ensimmäisen kahdentoista kuukauden aikana.[110]0,05 % kaikille muille kuljettajille.[111][112][111]
0 % raja oppilas-ajajille, väliaikaisille, koeajalla raskaille ajoneuvoille ja takseille, lisensoitut ammatti autonkuljettajiat vaarallisia aineita kuljettaville ja linja-autoilijoille. 0,05 % kaikille muille kuljettajille
0 % rajoitus koskee ajokortittomia kuljettajia, oppimislupien haltijoita ja koekäyttölupia, "ammattimaisia" autoilijoita ja tiettyjä ajokortillisia rattijuoppoja.0,05 % kaikille muille kuljettajille.
↑ abCrash Risk of Alcohol Involved Driving: A Case-Control Study (Arkistoitu – Internet Archive), Blomberg, Richard D; Peck, Raymond C; Moskowitz, Herbert; Burns, Marcelline; Fiorentino, Dary. Abstract (Arkistoitu – Internet Archive). Dunlap and Associates, Department of Transportation, National Highway Traffic Safety Administration, 2005. Mainly pages xviii and 108.
↑Salonen, Erkki (toim.): ”Muutos moottoriajoneuvoliikennelakiin 7.7.1950”, Mitä Missä Milloin 1951, s. 272. Helsinki: Otava, 1950.
↑Henrik Lundstem:Tieliikennekirja (3. painos), s. 88–89. Helsinki: Ajoturva, 1967.
↑Kimmo Levä (toim.): Pyörillä kuormat kulkevat (Mobilia-vuosikirja 1996), s. 71–73. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1996.
↑Anne Rikama: Pistä rattijuopot kuriin. Valitut Palat, syyskuu 1987, s. 9–11. Helsinki: Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab.
↑Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1988, s. 38. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09685-0.
↑See, e.g., N.Y. Vehicle and traffic law, section 1192, found at New York Assembly official web site. Go to "Bill Search and Legislative Materials", then "New York State Laws." Accessed March 17, 2008.
↑Davidson, Lee: Utahns still split on new DUI law, but big majority want changes before it kicks in. Määritä julkaisu!29 July 2017. Salt Lake Tribune. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30 October 2017.
↑14 CFR 91.17, also known as Federal Air Regulation 91.17