|
|
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
|
Liikennevakuutus on Suomessa lakisääteinen vahinkovakuutus, joka korvaa moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvia vahinkoja.[1] Liikennevahingon aiheuttaneen moottoriajoneuvon vakuutus korvaa vahingosta aiheutuneita henkilövahinkoja. Tämän lisäksi vakuutus korvaa vahingossa osallisena olleen syyttömän ajoneuvon korjauskulut.
Liikennevakuutus on Suomen yleisin vahinkovakuutus. Vakuutusyhtiöiden yhteenlaskettu maksutulo liikennevakuutuksesta oli vuonna 2004 noin 571 milj. euroa. Vakuutuksesta korvattiin samana vuonna liikennevahinkoja noin 360 milj. eurolla (noin 89 000 vahinkoa).
Autovakuutus (ns. kaskovakuutus) on vapaaehtoinen vakuutus, joka korvaa esimerkiksi ilkivalta- tai palovahinkoja.
Suomen liikennevakuutuslain uudistusta valmisteltiin pitkään 2010-luvun puolessa välissä ja uusi laki astui voimaan 1.1.2017. Uuden lain keskeisimpiä muutoksia ovat se, että vakuutuksen laiminlyönnistä tulee aiempaa kovemmat sanktiot (poliisi voi ottaa heti kilvet pois vakuuttamattomasta autosta) ja perinteinen kaavamainen bonusjärjestelmä poistui. Esimerkiksi laki ei enää estä sitä, että kakkosautoon voi neuvotella korkeat bonukset puhtaan vahinkohistorian perusteella. Myös korvaushakemusten käsittelyaikavaatimukset tiukkenivat. Uudistuksessa on myös pyritty ottamaan huomioon ajoneuvojen autonominen toiminta.[2]
Vakuuttaminen
Liikennevakuutus on säädetty pakolliseksi jokaiselle moottoriajoneuvolle. Liikennevakuutuslain määrittelyn mukaan poikkeuksina ovat vain junat, raitiovaunut ja muut kiskoilla kulkevat ajoneuvot sekä eräät hitaat ajoneuvot, joita ovat esimerkiksi leikkuupuimurit ja traktorit joiden rakenteellinen huippunopeus on enintään 15 km/h[3]. Myöskään valtion ei tarvitse vakuuttaa ajoneuvojaan.
Suomessa rekisteröidylle ajoneuvolle voi liikennevakuutuksen myöntää vain vahinkovakuutusyhtiö, jolla on oikeus toimia Suomessa. Näitä ovat suomalaisten vakuutusyhtiöiden lisäksi Suomeen rekisteröityneet muualla ETA-alueella toimivat vakuutusyhtiöt.
Vakuutusmaksu määräytyy kunkin vakuutusyhtiön omien maksutaulukoiden mukaan. Liikennevakuutukselle on tyypillistä ns. bonus-malus -järjestelmä. Sen mukaan ajoneuvon vakuutuksesta korvatut vahingot korottavat vakuutusmaksua (malus). Vastaavasti vahingottomat kaudet alentavat vakuutusmaksua (bonus).
Vakuuttamattomalta ajoneuvolta peritään hyvike, joka käytännössä on useampikertainen vakuutusmaksu. Hyvikkeen perii liikennevakuutuskeskus.
Vahinkojen korvaaminen
Liikennevakuutus korvaa moottoriajoneuvon liikenteeseen käytöstä aiheutuvia vahinkoja. Korvausvastuun ulkopuolelle jäävät tilanteet, joissa ajoneuvo ei ole ollut vahinkohetkellä liikenteessä. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi lastin kuormaamiseen tai purkamiseen liittyvät vahingot.
Vakuutuskorvaukset maksetaan ns. ankaran vastuun periaatteen mukaisesti. Korvaus ei riipu vahingon aiheuttajan tuottamuksesta, vaan se suoritetaan, vaikka kukaan ei olisi syyllinen tapahtumaan. Poikkeuksena tästä säännöstä on kahden ajoneuvon törmäys (kolari), jossa vastapuolen tulee olla syyllinen tapahtumaan. Tällöinkin korvataan myös syyllisen ajoneuvon kuljettajan ja matkustajien henkilövahingot.
Ajoneuvon kuljettajan ja matkustajien korvauksiin vaikuttavat alentavasti kuljettajan käyttäytyminen. Esimerkiksi rattijuopumus tai törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen voivat alentaa ja joissain tapauksissa jopa poistaa oikeuden korvauksiin.
Korvausten laajuus ja suuruus määräytyvät vahingonkorvauslain mukaisesti.
Tyypillisiä liikennevakuutuksesta korvattavia henkilövahinkoja ovat
Tyypillisin omaisuusvahingon korvaus on ajoneuvon korjauskustannusten suorittaminen.
Lakisääteinen liikennevahinkolautakunta ohjaa yhtiöiden korvaustoimintaa. Tämä tapahtuu sekä antamalla yleisiä ohjeita eri korvauslajeista että lausunnoilla yksittäisista vahingoista.
Liikennevakuutus ulkomailla
Suomalainen liikennevakuutus on voimassa kaikissa Euroopan talousalueen maissa.
Suomi on mukana ns. vihreä kortti (Green Card) -järjestelmässä. Vihreä kortti on kansainvälinen todistus liikennevakuutuksen voimassaolosta. Järjestelmässä useimmat Euroopan ja Pohjois-Afrikan maat ovat sopineet, että kortti on riittävä osoitus liikennevakuutuksen voimassaolosta ajoneuvon kotimaassa, eikä ajoneuvolle tarvitse ottaa vakuutusta matkan aikana. Kortti on esitettävä rajaviranomaisille. Venäjän ja eräiden muiden itäisen Euroopan maiden tultua osaksi Green Card -järjestelmää vuonna 2009 se kattaa käytännössä koko Euroopan.
Vakuutuksen korvaukset määräytyvät kunkin maan oman liikennevakuutuslainsäädännön mukaisesti. ETA-maissa suomalaisen ajoneuvon kuljettaja tai matkustajat voivat kuitenkin valita, korvataanko vahingot Suomen vai tapahtumamaan lainsäädännön mukaan.
Suomalainen liikennevakuutus on kansainvälisesti harvinainen, sillä se korvaa myös liikennevahingon aiheuttaneen kuljettajan henkilövahinkoja. Pohjoismaita lukuun ottamatta liikennevakuutus korvaa yleensä vain muiden kuin liikennevahingon aiheuttaneen kustannuksia.
EU:n neljännen liikennevakuutusdirektiivin mukaan jokaisessa EU-maassa tulee olla kansallinen tietokeskus, josta toisesta maasta olevan ajoneuvon haltija voi selvittää vahingosta vastuussa olevan vakuutusyhtiön. Suomessa tällaisena kansallisena tietokeskuksena toimii liikennevakuutuskeskus (nykyään tiedot saa Traficomista). Direktiivin mukaan jokaisella vakuutusyhtiöllä tulee olla vakuutusedustaja kaikissa muissa EU-maissa. Liikennevahingon kohteeksi joutuneen ei tarvitse vaatia korvauksia toisessa maassa toimivalta vakuutusyhtiöltä, vaan hän voi kääntyä vakuutusedustajan puoleen omassa maassaan.
Liikennevakuutusta koskeva lainsäädäntö
Liikennevakutusta koskevaa kansallista lainsäädäntöä
Liikennevakuutusta koskevaa EU-lainsäädäntöä
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
