Luoteisterritoriot (engl.Northwest Territories, ransk.Territoires du Nord-Ouest) tarkoittavat nykyisen Kanadan alueen laajaa pohjoisosaa. Alueella ei ole provinssin asemaa, ja sen rajoja on muutettu lukuisia kertoja historian aikana muun muassa uusien provinssien syntyessä. Alueen maapinta-ala on vuodesta 1999 ollut 1 140 835 neliökilometriä.
Viikinkien on arveltu vierailleen nykyisen territorion alueella, mutta tälle ei ole toistaiseksi löytynyt konkreettisia todisteita. Ensimmäiset alueelle saapuneet tutkimusmatkailijat olivat Martin Frobisherin johtama retkikunta vuonna 1576.[2]
Asukkaita Luoteisterritorioissa on 41 786 (2016).[4] Alun perin alueella on asunut intiaani- ja eskimo- eli inuiittiväestöä. Alueella on yhä englannin ja ranskan lisäksi yhdeksän virallista kieltä, jotka harvaan asutulla seudulla eivät ole edes erityisen uhattuja.
Virallisia kieliä on yhteensä 11. Kullakin virallisella kielellä on maantieteellinen alueensa, missä sen käyttö on tavanomaista. Kielet ovat[5]:
Väestön yleisimpiä äidinkieliä olivat vuoden 2011 väestönlaskennassa: englanti (77,5 % vastaajista), dogrib eli tłįchǫ (4,9 %), eteläslevi (3 %), ranska (2,7 %) ja pohjoisslevi (1,8 %). Pohjois- ja eteläslevin kohdalla vastaajat jaettiin kahtia puhtaasti maantieteen pohjalta, mikäli he ilmoittivat äidinkielekseen pelkästään "slevi".[6].
Hallinto
Luoteisterritorioilla ei ole yhtä laajaa päätäntävaltaa kuin provinsseilla. Muun muassa luonnonvarojen hyödyntäminen on pitkälti Kanadan keskushallinnon päätettävissä. Luoteisterritorioilla on yksi jäsen Kanadan parlamentin ylä- ja alahuoneissa.
Luoteisterritorioiden ylintä päätäntävaltaa pitää yksikamarinen parlamentti, jonka 19 jäsentä valitaan neljän vuoden välein. Territorio on jaettu 19 vaalipiiriin, joista jokaisesta valitaan yksi edustaja yksinkertaisella enemmistöllä. Parlamentissa ei ole puolueita ja sen päätöksenteko perustuu konsensukseen. Edustajat valitsevat keskuudestaan kuusihenkisen hallituksen ja pääministerin.[7][8] Territorion päämies on komissaari, jonka nimittää Kanadan hallitus. Komissaari vahvistaa territorion lait ja muut viralliset asiakirjat, sekä edustaa territoriota ulospäin.[9]
Territorion parlamentilla on 14 ministeriötä.[10] Territorio on jaettu viiteen hallintoalueeseen, jotka ovat Inuvik, Sahtu, Dehcho, North Slave ja South Slave.[11] Väestönlaskentaa varten on luotu kuusi väestönlaskenta-aluetta.[12] Paikallishallinnosta vastaavat kunnat, joita on 24.[13] Kunnallishallinto ulottuu vain asutuskeskuksiin ja niitä ympäröiville lähialueille, mikä tarkoittaa että vain 0,2 % territorion pinta-alasta on paikallishallinnon alaisena. Samalla 96,8 % territorion asukkaista asuu jonkin kunnan alueella.[14]
Talous
Territorion talous perustuu suurilta osin kaivannaisiin ja muihin luonnonvaroihin. Näistä saatavat tulot menevät ensin Kanadan liittovaltiolle, joka puolestaan maksaa näistä sitten osan takaisin territorion hallinnolle.[2] Vuonna 2023 territorion BKT oli 4,4 miljardia dollaria.[15]