Uransa aikana Marie Curie löysi aviomiehensä Pierre Curien kanssa kaksi radioaktiivista alkuainetta: poloniumin ja radiumin. Lisäksi hän havaitsi toriumin olevan radioaktiivista. Pierre ja Marie Curie saivat jaetun Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1903 – Curiet saivat sen radioaktiivisuuden tutkimuksesta ja Henri Becquerel radioaktiivisuuden löytämisestä. Marie Curie sai uransa aikana toisenkin Nobelin, vuonna 1911 Nobelin kemianpalkinnon, koska oli onnistunut ensimmäisenä eristämään puhdasta radiumia ja oli löytänyt kaksi uutta alkuainetta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Curie omistautui lähes yksinomaan röntgenkuvausmenetelmien kehittämiseen.
Myös Curien tytär Irène Curie ja tämän aviomies Frédéric Joliot-Curie tutkivat radioaktiivisuutta ja selvittivät keinotekoisen radioaktiivisuuden periaatteen, mikä pohjusti tietä neutronin löytymiselle. Koska radioaktiivisuus oli Curien aikana täysin uusi ilmiö, radioaktiivisuuden haitallisista vaikutuksista eläviin kudoksiin ei ollut tietoa. Radioaktiivisuutta luultiin pikemminkin terveyttä edistäväksi. Curie altistui tutkimuksissaan runsaalle määrälle ionisoivaa säteilyä. Siksi Curien luuydin tuhoutui, ja hän kuoli pahaan anemiaan vuonna 1934.[3]
Maria Skłodowska syntyi VarsovassaPuolassaVenäjän keisarikunnassa vuonna 1867. Hänen opettajavanhempansa Władysław ja Bronisława Skłodowska (o.s. Boguska) kastoivat viidennen ja viimeiseksi jääneen lapsensa Maria-nimiseksi, mutta hänestä puhuttiin yleensä Manyana, perhepiirissä hän oli Manya aina.[4] Hän itsekin käytti Manya-nimeä esimerkiksi allekirjoituksissaan. Äiti oli ollut paikallisen tyttökoulun rehtori – tässä koulussa Maria itse asiassa oli syntynyt[5] – ja isä opetti julkisessa oppilaitoksessa matematiikkaa ja fysiikkaa. He pitivät myös puolankielisiä oppitunteja salaa, sillä venäläiset olivat kieltäneet sen venäläistämisohjelmassa. Radikaaleja he eivät olleet, vaikka toivoivatkin Puolalle vähintään itsehallintoa.[6] Marian isän isä Józef Skłodowski oli myös pätevöitynyt opettajan ammattiin.[7]
Maria Skłodowskan alkeisopetuksesta huolehtivat paikalliset koulut, mutta myös isä opetti lapsiaan. Skłodowskien toimeentulo ja perhe-elämä olivat hyvällä tolalla, kunnes Władysław vuonna 1873 erotettiin toimestaan. Władysławin oli otettava oppilaita opetettavaksi omaan kotiinsa, sillä tulot muista pienipalkkaisista opettajantöistä eivät riittäneet perheen elatukseen. Heidän luonaan asui melkein 20 oppilasta. Oppilaat lounastivat perheen kanssa, ja opetus annettiin heidän kotonaan. Muuttunut tilanne oli ilmeisesti syynä siihen, että Marian sisko Sophia (Zofia) sairastui lavantautiin ja kuoli vuonna 1876. Sophian sairastuminen ilmeisesti johti jo valmiiksi vaihtelevassa terveydentilassa olleen Marian äidin sairastumiseen tuberkuloosiin.[8] Kahden vuoden kuluttua Bronisława-äiti kuoli, ja perheeseen kuuluivat enää Marian ja Władysławin lisäksi siskokset Bronisława (Bronia eli Bronya) ja Helena (Hela) sekä ainoa poika Józef.[9]
Maria Skłodowska isänsä ja sisariensa kanssa.
Maria Skłodowska aloitti 11-vuotiaana toisen asteen opinnot venäjänkielisessä oppikoulussa. Hän valmistui koulusta 1883 luokkansa parhaana.[8] Tuon ajan Puolassa tyttöjen opinnot yleensä päättyivät, kun he täyttivät 15 vuotta. Koulun jälkeen useimmat suunnittelivat avioliittoa, mutta tällaiset suunnitelmat eivät olleet Marialle itsestäänselviä. Masennuksen vuoksi hän piti välivuoden, jonka aikana hän kierteli Puolaa tapaamassa sukulaisiaan.[10]
Ainoat vaihtoehdot puolalaiselle naiselle jatkaa opintoja olivat joko muuttaa ulkomaille tai mennä ”liikkuvaan yliopistoon” – se tarkoitti puolalaisten positivistien pitämää laitonta oppilaitosta, joka järjesti salaisia oppitunteja iltaisin myös naisille. Liikkuva yliopisto sai nimensä siitä, että sen tunnit järjestettiin milloin missäkin. Se on esimerkki Puolassa voimakkaana eläneestä venäjävastaisuudesta. Skłodowska ei muiden tapaan ollut erityisen vallankumouksellinen, vaan positivistien tapaan hän uskoi koulutuksen johtavan lopulta Puolan vapautumiseen. Silti hän unelmoi joskus voivansa muuttaa pois Varsovasta – esimerkiksi Pariisiin, jonne jo monet muutkin puolalaisen älymystön edustajista olivat muuttaneet.[11][10]
Kotiopettajana
Maria Skłodowska oli vielä nuori, eivätkä hänen varansa riittäneet muuttoon ulkomaille, mutta Maria Skłodowska ja hänen Bronia-sisarensa tekivät suunnitelman. Maria Skłodowska menisi töihin ja antaisi suurimman osan palkastaan Bronialle, joka pääsisi Ranskaan opiskelemaan ja tekemään töitä. Myöhemmin Bronia olisi velvollinen auttamaan saamillaan varoilla Maria Skłodowskan matkaan pääsyä. Józef-veli opiskeli Varsovan yliopistossa lääketiedettä eikä näin ollen voinut auttaa sisariaan. Władysław-isänkään varat eivät riittäneet tyttärien kouluttamiseen, vaikka hän olisi halunnut tukea heitä. Maria Skłodowska haki Varsovan ulkopuolelta kotiopettajan paikkaa, jonka hän saikin Szczukien perheestä. Pesti alkoi 1886. Maria oli välillä vähällä menettää luottamuksensa sisarensa kanssa laatimaansa suunnitelmaan, koska Bronian viisivuotiset lääketieteenopinnot Pariisissa tuntuivat kestävän turhan pitkään. Lisäksi hänen työnsä saattaisi vaikuttaa venäläisistä epäilyttävältä. Maria Skłodowska ja Szczukin perheen vanhin poika Kazimierz rakastuivat, mutta isäntäperhe teki pian selväksi, ettei pojan ole soveliasta kihlautua tyhjätaskuisen Maria Skłodowskan kanssa. Tämä teki työpaikassa jatkamisen vaikeaksi, mutta Maria Skłodowska jatkoi, sillä piti sisarusten välistä sopimusta tärkeänä.[12]
Työn ohessa hän ryhtyi omatoimisesti lukemaan eri tieteenalojen kirjallisuutta, koska ei ollut täysin varma mitä lähtisi opiskelemaan. Vähitellen fysiikka ja matematiikka alkoivat tuntua ilmeisimmiltä valinnoilta. Kemiaa hän ei unohtanut täysin, vaan kävi kemiantunneilla erään sokerijuurikastehtaan työntekijän luona.[12]
Maria Skłodowskan epäluuloista huolimatta Pariisiin matkustaminen näytti jo vuonna 1889 olevan odotettua lähempänä. Bronia oli mennyt kihloihin opiskelijatoverinsa kanssa ja lähetti kirjeen, jossa hän pyysi sisartaan Pariisiin, mutta Maria oli muuttanut mielensä. Isä oli jo vanha ja hän saattaisi masentua, kun toinenkin tytär lähtee kotoa, ja Maria halusi auttaa sisartaan töiden etsinnässä. Maria erosi Szczukien opettajanpaikasta ja haki uusia töitä yksityisopettajana. Lisäksi hänen isänsä oli saanut hyväpalkkaisen paikan koulukodin johtajana. Isä kykeni auttamaan Broniaa, joka vastavuoroisesti auttoi sisartaan maksamalla velkansa. Syksyllä 1891 Maria Skłodowska oli jo matkalla Pariisiin junan neljännessä luokassa, jonka matkustajilla ei ollut istumapaikkoja.[12]
Ennen lähtöään Maria Skłodowska ymmärsi, ettei hänellä ollut juuri kokemusta laboratoriotyöskentelystä. Kokemuksesta olisi paljon apua yliopistossa, joten hänen oli saatava käsiinsä joku, joka suostuisi toimimaan tsaarin käskyä vastaan ja opettamaan naiselle laboratoriotyöskentelyä. Marian serkku Józef Boguski, joka oli ollut maineikkaan kemisti Dmitri Mendelejevin apulaisena, suostui opettamaan häntä ylläpitämässään Teollisuus- ja maanviljelymuseossa, joka todellisuudessa oli puolalaisille tieteilijöille opetusta tarjoava laboratorio.[12]
Opiskeluvuodet
Muutettuaan Ranskaan Maria Skłodowska halusi muuttaa etunimensä paikallisten kieleen paremmin istuvaksi; Marie oli hänen tuleva nimensä. Skłodowska aloitti kemian ja fysiikan opiskelut vuonna 1891 Sorbonnen luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Hän asettui asumaan ”latinalaiskortteliin” Pariisin Quartier Latiniin[13], joka sijaitsi lähellä yliopistoa. Siellä asui muitakin opiskelijoita ja myös paljon taiteilijoita. Ennen muuttoaan Marie Skłodowska oli asunut sisarensa ja tämän kihlatun luona. Olot eivät olleet latinalaiskorttelissa kummoiset. Skłodowskan kerrotaan joutuneen pitämään talvella kaikkia omistamiaan vaatteita päällään. Hänen sanotaan olleen niin uppoutunut opiskeluun, ettei hän voinut tuhlata aikaa syömiseen.[14]
Marie Skłodowskan oli syytäkin uppoutua opiskeluun, sillä hänen taidoissaan oli vielä parannettavaa muihin saman ikäisiin verrattuna. Myös uuden kielen opetteluun meni aikaa. Skłodowska saavutti ensimmäisen päämääränsä ahkeran opiskelunsa ansiosta kesällä 1893, kun hän sai suoritettua fysiikan maisterintutkinnon (ransk.Diplome de Licencié ès Sciences physiques). Matematiikan maisterintutkinto oli vielä kesken, sillä heikon taloudellinen tilanteen takia Skłodowska ei ollut pystynyt suorittamaan sitä loppuun. Sorbonnessa oli jo huomattu nuoren naisen kyvyt, ja ranskalaiset onnistuivat vaikuttamaan siihen, että Skłodowskalle myönnettiin stipendi. Ennen matematiikantutkinnon suorittamista ”Yhteisö kansallisen teollisuuden rohkaisemiseksi” oli pyytänyt Skłodowskaa tutkimaan erilaisten teräslaatujen magneettisia ominaisuuksia ja vertailemaan niitä teräslaatujen kemiallisiin rakenteisiin. Työtä varten hän tarvitsi laboratoriota, jota hän ryhtyikin seuraavaksi etsimään.[14] Hänen magnetismitutkimuksiaan johti maineikas fyysikko ja värivalokuvauksen kehittäjä Gabriel Lippmann.[15]
Pierre ja Marie Curie laboratoriossa.
Laboratorion etsimisen yhteydessä Skłodowskalle selvisi, että hänen tarpeisiinsa soveltuvan laitteiston hankkimiseen saattaisi löytyä apua itsekin magneettisia ilmiöitä tutkineelta Pierre Curielta. Sopiva laboratorio löytyi Pariisin Teollisuusfysiikan ja -kemian kunnallisesta koulusta (ransk.École Municipale de Physique et Chimie Industrielle, EPCI; nyk. ESPCI), jonka laboratoriotoimintaa Pierre Curie itse johti. He tapasivat ensi kerran keväällä 1894, ja heidän suhteensa alkoi heti lämmetä.[14]
Kesällä 1894 Skłodowska matkusti takaisin kotimaahansa. Hän oli rakastunut, mutta hänellä oli velvollisuudentunteita iäkästä ja huolenpitoa tarvitsevaa isäänsä kohtaan. Pierre Curien lähettämät rakkauskirjeet vetosivat Marie Skłodowskaan kuitenkin niin, että hän palasi syksyllä Ranskaan.[16] Päätös ei ollut helppo, sillä Skłodowska ajatteli haaveidensa Puolan itsenäisyydestä ja oman sisäisen puolalaisuutensa kuolevan, jos hän lähtisi Ranskaan. Vuoden kuluttua, 26. heinäkuuta 1895[17] vasta tohtoriksi valmistunut Pierre ja Marie Curie saivat siviilivihkimyksen Pariisin Sceaux-lähiössä. Marie Curie oli äitinsä kuoleman takia menettänyt katolisen uskonsa, ja Pierre Curien perhe kyllä kuului protestantteihin, mutta he eivät muuten olleet kovin uskonnollisia.[14] He muuttivat asumaan Rue de la Glacière 24:ssä sijainneeseen huoneistoon.[18]
Kahden uuden alkuaineen löytyminen
Marie, Pierre ja Irene Curie.
Marie Curie jatkoi magnetismitutkimuksiaan vuoteen 1897 saakka. Hän oli edellisenä vuonna hankkinut todistuksen, joka oikeutti hänet opettamaan fysiikkaa. Hän oli fysiikassa vuosikurssinsa paras ja matematiikassa toiseksi paras.[19] Curie oli tullut raskaaksi, ja esikoinen Irene, tuleva Nobel-palkinnon saaja, syntyi syyskuun alussa 1897. Samana vuonna, jona Irene syntyi, Marie Curie suoritti kaksi tutkintoa, sai stipendin ja päätti tutkimuksensa karkaistujen teräslajien magneettisuudesta.[18]
Joulukuussa Marie Curie aloitti oman väitöstyönsä kirjoittamisen. Hänen tutkimuskohteenaan olivat Henri Becquerelin vasta löytämät ”uraanisäteet” (radioaktiivisuus). Muu fyysikkoyhteisö sivuutti Becquerelin löydön, koska sitä kiinnostavampana pidettiin röntgensäteilyä, jonka saksalainen Wilhelm Röntgen oli havainnut muutama kuukausi ennen Becquerelia.[19]
Curien tehdessä väitöstyötään fysiikan ainekäsitys muuttui. Vanhan atomikäsitteen, jonka mukaan atomi on jakamaton eikä sitä pienempiä osasia ole, murenemisesta oli ollut merkkejä jo vuoden 1897 aikana, kun J. J. Thomson suoritti omia kokeitaan katodiputkilla ja löysi elektronin. Tuolloin ei kuitenkaan vielä tunnettu atomin sisäistä rakennetta eikä siihen sitoutuneen energian määrää. Curiekaan ei vielä osannut arvata, mistä säteily oikein johtui. Hän ryhtyi tutkimaan kaikkia tuolloin tunnettuja alkuaineita. Vuonna 1898 hän havaitsi toriumin säteilevän uraaniakin enemmän. Toriumin ja uraanin aktiivisuutta kuvailevaksi sanaksi hän keksi ”radioaktiivisuuden”. Toriumin radioaktiivisuuden löytyminen antoi viitteitä siitä, että radioaktiivisuus johtui todella atomitason ilmiöstä.[20] Curien löydettyä ilmiön Pierre Curie jätti omat kidetutkimuksensa ja ryhtyi auttamaan vaimoaan. Saman vuoden heinäkuun 18. päivänä he ilmoittivat löytäneensä uuden alkuaineen, poloniumin, jonka Marie Curie oli nimennyt isänmaansa Puolan mukaan.[18] Samana vuonna he ilmoittivat löytäneensä toisenkin alkuaineen, radiumin.[19]
Väitöskirja ja fysiikan Nobel
Marie Curien Nobel-palkinnon diplomi.Curien Nobel-muotokuva 1903.
Väitöstyö valmistui vasta kesäkuussa 1903, sillä uusien alkuaineiden löytäminen oli vienyt hänen kiinnostuksensa muualle, eikä hänellä ollut aikaa kirjoittaa tutkimusta. Curiet olivat ehtineet saada mainetta tiedepiireissä ympäri Eurooppaa. Nousujohteista uraa varjosti kuitenkin Curien isän kuolema sekä hänen sisarensa lapsen kuolema; myös Pierre Curien terveys oli alkanut heiketä. Arvostusta oli kuitenkin tulossa vielä lisää joulukuussa 1903, kun Curielle myönnettiin Nobelin fysiikanpalkinto. Aiemmin Nobel-säätiö oli hakenut ehdokkaita vuoden 1903 nobelisteiksi, ja Ranskan tiedeakatemia ehdotti Henri Becquereliä ja Pierre Curieta. Marie Curieta ei ehdotettu. Pierre Curien saatua tiedon tästä hän ilmoitti kirjeitse ehdokaskomiteassa jäsenenä olleelle matemaatikko Magnus Gösta Mittag-Lefflerille, että ”jos todella kaavailette minua nobelistiksi, niin minä todella toivoisin teidän harkitsevan myös madame Curien ehdokkuutta kunnioittaaksenne hänen työtään radioaktiivisuuden parissa”. Mittag-Leffler osasi vedota oikeisiin ihmisiin, ja juuri hänen ansiostaan Marie ja Pierre Curie saivat vuoden 1903 joulukuussa jaetun Nobelin fysiikanpalkinnon radioaktiivisuuden alalla tehdyistä keksinnöistä; toisen puolen sai Henry Becquerel.[21][22]
Nobelin fysiikanpalkinnon ehdokaskomitea perusteli palkinnonsaajia tarkoin sanamuodoin. Sanaakaan radiumista tai poloniumista ei sanottu, koska Nobelin kemianpalkinnon ehdokaslautakunta oli viestittänyt, että Curie olisi korkealla kemianpalkinnon saajaksi, kun palkintoja tulevaisuudessa jaettiin. Lisäksi uusia alkuaineita oli kyetty eristämään vasta pieniä määriä.[22]
Palkinto jaettiin perinteen mukaisesti 10. joulukuuta 1903, mutta uupuneet Curiet eivät jaksaneet matkustaa Tukholmaan. Pierre Curie ei myöskään liiemmin pitänyt julkisuudesta ja suurista tapahtumista. Nobelisteilta vaaditaan luennon pitämistä, missä he kuvailevat oman työnsä tärkeyttä. Luennon vuoksi Curiet kuitenkin tekivät matkan Ruotsiin vuonna 1905. Pierre Curien pitämässä luennossa hän erottaa selvästi, mikä osa oli Marie Curien ansiota ja mikä yhteistä. Nobel-palkinto oli perheelle erittäin tervetullut, sillä palkinnon ohella nobelisteille annettiin suurehko rahasumma, puolet Nobelista merkitsi 70 000 silloista kultafrangia (vuoden 1903 kurssilla 141 358 kruunua, vuoden 2008 kurssilla noin 743 000 euroa).[22]
Palkinnon myötä Ranskan tiedepiireissä molempia alettiin todella arvostaa. Palkintorahan turvin uutta kunnollista laboratoriota alettiin rakentaa vuonna 1904, ja se valmistui 1906. Marie Curie tuli jälleen raskaaksi, ja perheeseen syntyi toinenkin lapsi, Ève. Curien pariskunnan saama julkisuus vaikutti ratkaisevasti heidän työhönsä.[22]
Puolison kuolema
Pierre Curie kuoli yllättäen 19. huhtikuuta 1906 jäätyään hämärässä, rankkasateisessa Pariisissa armeijavarusteita kuljettaneiden hevosvankkureiden alle.[23] Aviomiehen kuolema oli Marie Curielle raskas isku.[24] Kuukauden kuluttua Sorbonnen yliopisto tarjosi Curielle virkaa, ja hänen toivottiin jatkavan Pierre Curien jalanjäljillä vaikka häntä ei heti nimettykään professoriksi. Curiesta tuli Sorbonnen ensimmäinen naisprofessori vuonna 1908.[25]
Marie Curie työnsä ääressä.
Skandaaleja ja toinen Nobel-palkinto
Kesällä 1906 lordi Kelvin kirjoitti The Times -lehdelle, että hänen mielestään radium ei ole laisinkaan uusi alkuaine vaan lyijystä ja viidestä heliumatomista koostuva yhdiste. Curie ryhtyi heti toimiin Kelvinin väitteen kumoamiseksi, sillä se voisi olla suuri takaisku radioaktiivisuuden tutkimiselle. Curien apuna oli André Debierne. Yhdessä he onnistuivat osoittamaan Kelvinin olleen väärässä ja radiumin olevan alkuaine. Curie perusti Pariisiin samalla Radium-instituutin Pierre Curien muistoksi. Rahoitusta hän sai yhdysvaltalaiselta teollisuusyrittäjä Andrew Carnegielta ja ranskalaisilta poliitikoilta, joihin Curien sisäpiirillä oli hyvät välit. Töiden käydessä rasittaviksi Curie keskittyi laboratorioon ja opetustyöhön Sorbonnessa ja luopui naisopettajien kouluttamisesta Sèvresin koulussa.[25]
Lehdistö oli tarkkaillut kiinnostuneena puolalaista maahanmuuttajaa ja etevää tutkijaa jo vuodesta 1902 lähtien. Erityisen tarkan silmän alle Curie joutui vuonna 1910 hakiessaan fyysikon paikkaa Ranskan tiedeakatemiassa. Paikkaan otettiin vain yksi fyysikko, ja Curien kilpailijana oli langatonta lennätintä kehittänyt Edouard Branly. Ranskalaiset isänmaanystävät tukivat vahvasti Branlyn valintaa, sillä heitä harmitti edelleen Guglielmo Marconin saama Nobel-palkinto vuonna 1909 langattoman lennättimen eli radion keksimisestä. Myös Ranskan konservatiiviset katoliset menivät Branlyn taakse, sillä hän oli paavin suosiossa ja opetti Ranskan suurimpiin kuuluvassa katolisessa oppilaitoksessa. Ranskan oikeistolainen lehdistö levitti tahallisesti tietoa Curien olevan juutalainen eikä siis heidän mukaansa ”oikea ranskalainen”.[26]
Curie oli kuitenkin agnostikko ja entinen katolinen kristitty, mutta juutalaisväitteet pysyivät elossa vielä pitkän aikaa. Excelsior-lehti hyökkäsi voimakkaasti Curieta vastaan rasistisilla kommenteilla, jotka perustuivat Curien kasvonpiirteiden erittelyyn. Liberaalilehdistö tuki Curien valintaa, mutta oikeistolehdet olivat onnistuneet vahingoittamaan Curien julkisuuskuvaa tarpeeksi, ja Branly valittiin 23. tammikuuta 1911 suoritetussa äänestyksessä kahden äänen enemmistöllä.[26]
Jo kesällä 1911 alkoi levitä huhuja Curien ja fyysikko Paul Langevinin suhteesta. Huhujen alettua Langevinin vaimo pani avioeron vireille. Juutalaisvihamielinen lehdistö jatkoi Curien painostamista väittäen Langevinin ja Curien suhteen alkaneen Pierre Curien ollessa vielä elossa ja tämän kuoleman olleen todellisuudessa itsemurha. Väitteet saivat lisäpontta, kun Curie ja Paul Langevin osallistuivat ensimmäiseen Solvay-konferenssiin Brysselissä syksyllä 1911.[26] Curie kärsi munuaisvaivoista ja lehdistön painostuksen takia ajoittaisesta masennuksesta.[27]
Vuonna 1911 Curie vastaanotti Tukholmasta saapuneen tiedotteen, jossa kerrottiin hänen saavan Nobelin kemianpalkinnon löytämiensä alkuaineiden ansioista. Alkuaineet tarjosivat tärkeää tietoa atomien luonteesta, mutta myös Maan entistä tarkempi iänmääritys oli mahdollista. Palkinnon hän sai joulukuussa vuonna 1911.[28]
Ensimmäinen maailmansota ja sen jälkeinen aika
Ensimmäinen maailmansota syttyi kesällä 1914, ja Saksa julisti sodan Ranskalle. Curien perustaman Radium-instituutin rakennustyöt olivat valmistuneet, mutta tutkimustoiminta pääsi alkuun vasta sodan päätyttyä. Useimmat tukijat olivat rintamalla, ja Curie itsekin käytti osaamistaan sotaponnisteluihin.[29]
Curie otti aktiivisen roolin kotirintamalla ymmärrettyään voivansa pelastaa ranskalaisten sotilaiden henkiä röntgenkuvauksella. Ranskan valtion ja Punaisen Ristin tukemana muutamia autoja varustettiin röntgenlaitteilla. Vuoden 1914 lokakuuhun mennessä näitä petites Curies -nimisiä (suom.pikkucuriet) röntgenautoja oli valmistunut 20 kappaletta. Sodan alussa Curie vastasi yksin autojen toiminnasta. Röntgenlaitteisto oli Curielle kuitenkin vielä suhteellisen uusi asia, vaikka hän oli jo ehtinyt luennoida röntgensäteilystä Sorbonnessa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Curie oppi myös ajamaan autoa. Iréne-tytär oli auttamassa äitiään haavoittuneiden sotilaitten hoitamisessa. Ranskan valtio palkitsi Irénen kultamitalilla, mutta Marie Curie ei vastaavaa virallista tunnustusta saanut.[29]
Töitä 20 autosta ja lähes 200 näille varatusta hoitopisteestä oli liikaa kahdelle henkilölle, joten Curie valjasti Radium-instituutin naisten kouluttamiseen vuonna 1916. Lähes 150 naista sai sodan aikana röntgenapulaisen koulutuksen. Curie auttoi haavoittuneita sotilaita myös myymällä molemmat Nobel-palkintonsa ja osti saamillaan rahoilla sidetarpeita. Sota päättyi vuoden 1918 lopulla, mutta Curie jatkoi humanitaarista toimintaansa vielä pitkälle seuraavaan vuoteen.[30]
Marie Curien maine oli noussut, koska radiumia pidettiin todellisena ihmeaineena, joka parantaisi vaikeita sairauksia.[31] Curieta alkuvuodesta 1921 tapaamassa käynyt yhdysvaltalainen naistenlehdentoimittaja William Brown Meloney kysyi, mitä hän ja hänen ystävänsä voisivat tehdä arvostamansa tutkijan hyväksi. Marie Curie vastasi, että kipeimmin olisi tarvetta grammalle radiumia. Sen avulla hän pystyisi toteuttamaan monia vielä ajatuksen asteella olevia töitä. Meloney järjesti kampanjan radiumin keräämiseksi.[32] Vielä samana vuonna Curie sai kutsun Yhdysvaltoihin. Presidentti Warren G. Harding luovutti hänelle henkilökohtaisesti amerikkalaisten naisjärjestöjen keräämän gramman puhdasta radiummetallia.[28] Ranskalaisten virkamiesten saatua tietää Yhdysvaltain presidentin antamasta ”huomionosoituksesta” heille tuli kiire järjestää Curielle hyvitykseksi kunnialegioonan kunniamerkki, mutta Curie kieltäytyi siitä kuten hänen miehensäkin oli tehnyt.[32]
Marie Curie röntgenautossa noin vuonna 1915.
Säteilyn aiheuttama harmaakaihi alkoi sodan jälkeen heikentää Curien näköä. Leikkauksella ja erikoissilmälaseilla näkö onnistuttiin pelastamaan. Hänen omasta tahdostaan asia salattiin kuolemaan asti. Potilas esiintyi sairaalassa niin sanottuna hyväntekeväisyyspotilaana eli iäkkäänä, varattomana naisena nimellä ”madame Carré”. Erikoissilmälasit hankittiin kiertoteitse.[33]
Curie jatkoi aktiivisesti uraansa ensimmäisen maailmansodan jälkeenkin, ja vuosina 1919–1934 hän kirjoitti 483 julkaisua. Puhtaan aktiniumin ja poloniumin eristäminen nousivat hänen mielenkiintonsa kohteiksi. Pariisiin perustetusta Radium-instituutista muodostui yksi maailman johtavimmista radioaktiivisuuden tutkimuskeskuksista. Vain Cambridgen Cavendish Laboratory, Berliinin Kaiser Wilhelm -kemiainstituutti ja Wienin Radium-instituutti kykenivät samalle tasolle.[34]
Curien terveys heikkeni äkisti vuonna 1934. Hän tapasi viimeisen kerran sisarensa pääsiäisenä, ja laboratoriossa hän kävi viimeisen kerran toukokuussa. Lääkärit eivät kyenneet diagnosoimaan, mikä häntä vaivasi, mutta häntä kehotettiin menemään terveyskylpylään Sveitsin rajan tuntumaan. Geneveläiselle asiantuntijalle selvisi, että Curiella oli aplastinen anemia, jossa luuytimet eivät kykene tuottamaan tarpeeksi verisoluja. Curie kuoli Sancellemozin terveyskylpylässä Passyn kylässä perjantaina 6. heinäkuuta 1934.[35] Curie haudattiin kaksi päivää myöhemmin Sceaux’n hautausmaalle aviomiehensä vierelle. 60 vuotta myöhemmin sekä Marie että Pierre Curie haudattiin uudelleen Panthéoniin.[36][37]
Hänen muistiinpanonsa 1890-luvulta ovat yhä sata vuotta myöhemmin niin radioaktiivisia, että niiden käsittely on vaarallista.[38] Jopa hänen keittokirjansa ovat radioaktiivisia.[39]
Hänen papereitaan säilytetään lyijyllä vuoratuissa laatikoissa ja niitä tutkivien täytyy pukeutua suojavaatteisiin[39]
Merkitys
Marie Curien radioaktiivisuuteen liittyvät tutkimukset toivat hänelle mainetta sekä fysiikassa että kemiassa, ja johtivat kahteen Nobelin palkintoon.[40] Hän keksi sanan radioaktiivisuus kuvailemaan havaitsemiaan uraanin ominaisuuksia. Curien hypoteesi, että radioaktiivisuus johtui atomitason ilmiöstä, oli mukana fysiikan todellisuuskäsityksen murroksessa: atomeilla, joiden oltiin ajateltu olevan aineen pienimpiä, jakamattomia osasia, olikin sisäinen rakenne.[20]
Curie oli merkittävä henkilö myös lääketieteen historiassa.[40] Hänen löytämäänsä radiumia käytettiin aikoinaan laajasti syövän ja iho-ongelmien hoitamisessa. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän kehitti siirrettäviä röntgenlaitteistoja, joilla paikallistettiin luoteja ja sirpaleita haavoittuneiden päästä ja vartalosta, ja koulutti niitä käyttäviä hoitajia.[41]
Marie Curie oli ensimmäinen nainen joka sai Nobelin, ja toistaiseksi ainoa nainen joka on saanut kaksi Nobelia.[42] Tuohon aikaan naisten äänioikeudesta keskusteltiin paljon, ja vaikka Curie ei aktiivisesti osallistunut kampanjointiin sen puolesta, hänen saavutuksensa ja palkintonsa rohkaisivat monia.[41]
Palkinnot ja huomionosoitukset
Nobel-palkintojen lisäksi Curie on saanut muitakin merkittäviä huomionosoituksia. Alkuaine curium on nimetty Marie ja Pierre Curien mukaan. Magnetismiin liittyvät termit Curie-piste ja Curien laki on nimetty Pierre Curien mukaan. Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) nimesi konferenssikeskuksensa Marie Skłodowska Curien mukaan 2011[43].
Lähteet
Curie, Eve: Äitini Marie Curie. Teoksessa Historian suurmiehiä, s. 111. ((Great lives – Great Deeds: A Selection of Memorable Biographies from The Reader’s Digest, 1965.) Suomennos) Helsinki: Valitut palat, 1972. ISBN 951-90780-0-2Engl. käännös Gutenberg-hankkeen sivuilla.
Dry, Sarah & Seifert, Sabine: Curie. London: Haus Publishing, 2003. ISBN 190-43412-9-2(englanniksi)
Marie Curie and Science of Radioactivity (Näyttelyn verkkosivut. Perustuu kirjaan Marie Curie and the Science of Radioactivity, Naomi Pasachoff, Oxford University Press, 1996) 2000–2012. The American Institute of Physics. Arkistoitu 31.10.2013. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
↑Marie and Pierre CurieInstitut Curie. Arkistoitu 16.11.2008. Viitattu 7.11.2018. ilmoittaa päiväksi 26. heinäkuuta, mutta esimerkiksi Marie CurieEncyclopædia Britannica. 3.11.2018. Viitattu 7.11.2018. mukaan päivä oli 25. heinäkuuta
↑Wu, Corinna: Madame Curie’s Not-So-Magic PillCR Magazine – Cancer Today. 2007. American Association for Cancer Research AACR. Arkistoitu 16.4.2012. Viitattu 14.7.2012. (englanniksi)
Brian, Denis: The Curies: A Biography of the Most Controversial Family in Science. Wiley, 2005. ISBN 978-047-12739-1-2(englanniksi)
Curie, Eve: Äitini Marie Curie. (La vie de Madame Curie, 1934) Suomentanut Silvanto, Reino. 6. painos (1. painos 1938). Helsinki: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11332-8
Ogilvie, Marilyn Bailey: Marie Curie: A Biography. Greenwood Publishing Group, 2004. ISBN 978-031-33252-9-8(englanniksi)
Kokomo, IN redirects here. For the song, see Kokomo (song). City in Indiana, United StatesKokomo, IndianaCityThe corner of Walnut and Main St in downtown Kokomo SealNickname: City of FirstsLocation of Kokomo in Howard County, IndianaCoordinates: 40°28′56″N 86°7′54″W / 40.48222°N 86.13167°W / 40.48222; -86.13167CountryUnited StatesStateIndianaCountyHowardNamed forMa-Ko-Ko-MoGovernment • MayorTyler Moore (R)Area[1] • Total...
Artikel ini membahas mengenai bangunan, struktur, infrastruktur, atau kawasan terencana yang sedang dibangun atau akan segera selesai. Informasi di halaman ini bisa berubah setiap saat (tidak jarang perubahan yang besar) seiring dengan penyelesaiannya. Stasiun Tallo Tallo LokasiTallo, Tallo, Makassar, Sulawesi SelatanIndonesiaLetak dari pangkalkm 115+839 lintas Makassar - Parepare[1]Jumlah peron2Jumlah jalur2Informasi lainKode stasiunTLO0100[2]Fasilitas dan teknisTipe persinya...
German footballer Benjamin Goller Goller playing for Werder Bremen in 2019Personal informationDate of birth (1999-01-01) 1 January 1999 (age 24)Place of birth Reutlingen, GermanyHeight 1.80 m (5 ft 11 in)[1]Position(s) Right WingerTeam informationCurrent team 1. FC NürnbergNumber 14Youth career0000–2011 TSV Holzelfingen2011–2014 VfL Pfullingen2014–2016 Stuttgarter Kickers2016–2018 Schalke 04Senior career*Years Team Apps (Gls)2018–2019 Schalke 04 II 11 (1...
Hingga Maret 2017, bagian populasi urban Kazakhstan adalah 53%. Program modernisasi Kazakhstan dan jalur pengembangan inovatif diharapkan mampu mempercepat proses urbanisasi negara yang menghasilkan peningkatan populasi urban dari 53% menuju 70% pada tahun 2030.[1] Provinsi dan kota-kota besar Kazakhstan Daftar berikut merupakan daftar kota-kota berpenduduk >50.000 jiwa di Kazakhstan. Beberapa nama dari banyak tempat telah mengalami perubahan sepanjang abad ini, terkadang perubahan...
Biblioteca de la Universidad de Extremadura Sala principal de la biblioteca central de Badajoz.UbicaciónPaís España EspañaLocalidad Cáceres Cáceres -Badajoz, -Mérida -Plasencia Extremadura ExtremaduraCoordenadas 38°00′53″N 6°00′58″O / 38.01460833, -6.01611111{{#coordinates:}}: no puede tener más de una etiqueta principal por páginaDatos generalesTipo UniversitariaFundación 1973AcervoTamaño 440 500 volúmenes 8 024 títulos de publi...
هذه المقالة يتيمة إذ تصل إليها مقالات أخرى قليلة جدًا. فضلًا، ساعد بإضافة وصلة إليها في مقالات متعلقة بها. (أبريل 2019) داني روسو معلومات شخصية الميلاد 13 أكتوبر 1885 شيكاغو تاريخ الوفاة 15 ديسمبر 1944 (59 سنة) مواطنة الولايات المتحدة الحياة العملية المهنة موسيقي تعدي
|Батько= |Посада= |Діти= |Дружина= |Мати= |Чоловік= Герман цу Зольмс-Лаубахнім. Hermann zu Solms-Laubach Народився 23 грудня 1842(1842-12-23)ЛаубахПомер 24 листопада 1915(1915-11-24) (72 роки)СтрасбургКраїна Велике герцогство ГессенНаціональність німецьДіяльність ботанік, викладач університету,&#...
لمعانٍ أخرى، طالع إيدن (توضيح). إيدن الإحداثيات 45°36′58″N 97°25′14″W / 45.616111111111°N 97.420555555556°W / 45.616111111111; -97.420555555556 تاريخ التأسيس 1914 تقسيم إداري البلد الولايات المتحدة[1] التقسيم الأعلى مقاطعة مارشال خصائص جغرافية المساحة 0.397748 كيلومتر
ألعاب القوى الأولمبية الصيفية لعام 1984 - 5000 متر رجال ألعاب القوى الأولمبية الصيفية لعام 1984 - 5000 متر رجال الفعالية الألعاب الأولمبية الصيفية 1984 الألعاب 5000 متر رجال المرفق مدرج لوس أنجلوس التذكاري المكان لوس أنجلوس، الولايات المتحدة التاريخ 8 - 11 أغسطس 1984 المشاركون 56 الميدال
يفتقر محتوى هذه المقالة إلى الاستشهاد بمصادر. فضلاً، ساهم في تطوير هذه المقالة من خلال إضافة مصادر موثوق بها. أي معلومات غير موثقة يمكن التشكيك بها وإزالتها. (ديسمبر 2018) جامع درغوت باشا. جامع سيدى سالم' :-أو مسجد سيدى سالم المشاط. يحتوى هذا الجامع على مسجدين وتربة عامة وضري...
Українська Католицька Церква Св. Ольги 52°33′45″ пн. ш. 0°15′14″ зх. д. / 52.5624° пн. ш. 0.25386° зх. д. / 52.5624; -0.25386Координати: 52°33′45″ пн. ш. 0°15′14″ зх. д. / 52.5624° пн. ш. 0.25386° зх. д. / 52.5624; -0.25386Тип споруди костелРозташуван...
العلاقات الأندورية الجيبوتية أندورا جيبوتي أندورا جيبوتي تعديل مصدري - تعديل العلاقات الأندورية الجيبوتية هي العلاقات الثنائية التي تجمع بين أندورا وجيبوتي.[1][2][3][4][5] مقارنة بين البلدين هذه مقارنة عامة ومرجعية للدولتين: وجه المقارنة ...
Insiden desak-desakan San Salvador 2023Tanggal20 May 2023LokasiStadion Cuscatlán, San Salvador, El SalvadorJenisBerdesakanPenyebabKelebihan kapasitas (sedang investigasi)[1]Tewas12Cedera~500 Pada 20 Mei 2023, terjadi penghimpitan kerumunan yang menewaskan 12 orang pada pertandingan sepak bola di Stadion Cuscatlán, sebuah stadion di San Salvador, El Salvador.[2] Tragedi ini terjadi pada pertandingan Primera División (liga tertinggi) antara Alianza dan FAS.[2] Latar b...
This article has multiple issues. Please help improve it or discuss these issues on the talk page. (Learn how and when to remove these template messages) This article needs additional citations for verification. Please help improve this article by adding citations to reliable sources. Unsourced material may be challenged and removed.Find sources: Pornography in China – news · newspapers · books · scholar · JSTOR (July 2018) (Learn how and when to remov...
Prince of Sukhothai Pha Muang ผาเมืองPrince of SukhothaiThe Statue of Pho Khun Pha Mueang, Khun Pha Mueang barrack, Phetchabun Province.SpouseSingkhondeviNaovarongdeviDynastySrinaonamthumFatherKing Srinaonamthum Pha Mueang (full name Pho Khun Pha Mueang, Thai: พ่อขุนผาเมือง; late 12th century – mid 13th century) was a Thai nobleman and general who was the Lord of Rad and played a significant role in the founding of the Sukhothai Kingdom.[1]...
Study of an economy as a whole Not to be confused with microeconomics. Part of a series onMacroeconomics Basic concepts Aggregate demand Aggregate supply Business cycle Deflation Demand shock Disinflation Effective demand Expectations Adaptive Rational Financial crisis Growth Inflation Demand-pull Cost-push Interest rate Investment Liquidity trap Measures of national income and output GDP GNI NNI Microfoundations Money Endogenous Money creation Demand for money Liquidity preference Money supp...
American sailor and poet William Henry Leonard PoeBorn(1807-01-30)January 30, 1807Boston, Massachusetts, U.S.DiedAugust 1, 1831(1831-08-01) (aged 24)Baltimore, Maryland, U.S.Occupation(s)SailorClerkAmateur poetWriterParent(s)David Poe Jr.Elizabeth ArnoldRelativesEdgar Allan Poe (brother)Rosalie Mackenzie Poe (sister) William Henry Leonard Poe, often referred to as Henry Poe, (January 30, 1807 – August 1, 1831) was an American sailor, amateur poet and the older brother of Edgar Allan Po...
Artikel ini sebatang kara, artinya tidak ada artikel lain yang memiliki pranala balik ke halaman ini.Bantulah menambah pranala ke artikel ini dari artikel yang berhubungan atau coba peralatan pencari pranala.Tag ini diberikan pada Desember 2022. Artikel ini sebatang kara, artinya tidak ada artikel lain yang memiliki pranala balik ke halaman ini.Bantulah menambah pranala ke artikel ini dari artikel yang berhubungan atau coba peralatan pencari pranala.Tag ini diberikan pada Oktober 2022. Sesoso...
German World War II submarine U-995 Type VIIC/41 at the Laboe Naval Memorial. This U-boat is almost identical to U-1010. History Nazi Germany NameU-1010 Ordered23 March 1942 BuilderBlohm & Voss, Hamburg Yard number210 Laid down23 February 1943 Launched5 January 1944 Commissioned22 February 1944 Fate Surrendered on 14 May 1945 Sunk on 7 January 1946 during Operation Deadlight General characteristics TypeType VIIC/41 submarine Displacement 757 long tons (769 t) surfaced 857 long tons (...
Academic library in Germany You can help expand this article with text translated from the corresponding article in German. (May 2012) Click [show] for important translation instructions. View a machine-translated version of the German article. Machine translation, like DeepL or Google Translate, is a useful starting point for translations, but translators must revise errors as necessary and confirm that the translation is accurate, rather than simply copy-pasting machine-translated text...
