Queloz opiskeli Geneven yliopistossa, jossa hän suoritti maisterin tutkinnon vuonna 1990 ja syventävien opintojen diplomin tähtitieteessä ja astrofysiikassa vuonna 1992. Vuonna 1995 hän väitteli filosofian tohtoriksi ohjaajanaan sveitsiläinen astrofyysikko Michel Mayor.[8]
Samoihin aikoihin, kun Queloz valmisteli tohtorinväitöskirjaansa Geneven yliopistossa Mayorin johdolla, Mayor työskenteli parantaakseen laitteita, joilla taivaankappaleiden säteisnopeus voidaan määrittää Doppler-spektroskopian avulla. Mayor oli jo sitä ennen kehittänyt COREVAL-spektrometrin, jolla säteisnopeus voitiin mitata 1 km/s:n tarkkuudella.[9] COREVAL:in avulla Mayor oli todennu, että jotkut kaksoistähtijärjestelmät saattoivat itse asiassa olla yhden tähden järjestelmiä, joita kiertää tähtiä pienempi sekundaarinen kohde.[10] Queloz ehitti yhdessä Mayorin kanssa ELODIE-spektrografin, jolla säteisnopeus voitiin mitata vielä tarkemmin, 15 m/s:n tarkkuudella, jotta tällaisten järjestelmien ominaisuudet voitiin selvittää paremmin.[11]
ELODIE asennettiin Haute-Provencen observatorioon vuonna 1994, ja Quelox ja Mayor ryhtyivät tarkkailemaan eksoplaneettajärjestelmiksi epäilemiään kohteita. Heinäkuussa 1995 he totesivat, että 51 Pegasi -tähteä kiersi suuri planeetta. Se sai nimen 51 Pegasi b, ja se luokiteltiin kuumaksi jupiteriksi. Se oli ensimmäinen löydetty pääsarjan tähteä kiertävä eksoplaneetta.[12][13] Quelozin ja Mayorin löytö innoitti muitakin tutkijoita etsimään muita tähtiä kiertäviä eksoplaneettoja.[14] Tästä löydöstään, "auringon tyyppistä tähteä kiertävän eksoplaneetan löytämisestä", Queloz ja Mayor yhdessä saivat puolet vuoden 2019 Nobelin fysiikanpalkinnosta.[2]
Näiden löytöjen jälkeen Queloz nimitettiin Geneven yliopiston professoriksi, ja vuonna 2013 hänestä tuli myös Cambridgen yliopistonCavendish-laboratorion professori.[15] Hän toimi yhdessä brittiläisen Wide Angle Search for Planets (WASP) -työryhmän kanssa, joka etsii eksoplaneettoja ohikulkufotometrian avulla, mikä vuonna 2007 vahvisti spektrografisesti heidän löytönsä.[15] Hän osallistui eksoplaneettojen löytämiseksi myös CoRoT-hankkeseen ja osaltaan vahvisti vuonna 2011 ensimmäisen aurinkokunnan ulkopuolisen kiviplaneetan, COROT-7b:n löytämisen.[16] Nykyisin hän osallistuu WASP:n seuraajaksi aloitettuun hankkeeseen nimeltä Next Generation Transit Survey, a ground based successor to WASP. Hän johtaa myös CHEOPS-tutkimusryhmää.[17]
Queloz on myös vierailevana tutkijana MIT:n Kavli-instituutissa astrofysiikan ja avaruuden tutkimiseksi.[18][19]
Tähtitieteellisiin tutkimuksiina ja eksoplaneettojen löytöihin liittyen Queloz on ennustanut, että ihminen löytää selvät merkit maanulkoisesta elämästä seuraavien 30 vuoden kuluessa: "En voi uskoa, että olemme ainoat elävät olennot maailmankaikkeudessa. On niin paljon planeetoja ja tähtiä, ja kemia on universaalista. Elämään johtaneen kemian on täytynyt tapahtua muuallakin. Niinpä uskon vahvasti, että elämää on muuallakin."[5] Uskonnoista Queloz on The Daily Telegraphissa julkaistun haastattelun mukaan sanonut, ettei hän itse ole uskovainen, mutta tiede on saanut suuren perinnön uskonnoilta.[5]
Palkinnot ja tunnustukset
Didier Quelozille on myönnetty seuraavat palkinnot:
2011, BBVA Foundation Frontiers of Knowledge Awards -palkinto perustieteiden alalta yhdessä Michel Mayorin kanssa, uusien tähtitieteellisten havaintolaitteiden kehittämisestä ja kokeellisista tekniikoista, jotka olivat johtaneet Auringon kaltaisia tähtiä kiertävien planeettojen löytämiseen.[20]
↑ abKenneth Chang, Megan Specia: Nobel Prize in Physics Awarded for Studies of Earth's Place in the Universe. The New York Times, 8.10.2019. Artikkelin verkkoversio.
↑Michel Mayor, Didier Queloz: A Jupiter-mass companion to a solar-type star. Nature, 1995, nro 6555, s. 355–359. doi:10.1038/378355a0.
↑ abAnnikka Mutanen: Fysiikan nobelisti oivalsi, että kosminen taustasäteily kertoo universumin menneisyyden – palkinto myös eksoplaneetan löytäjille. Helsingin Sanomat, 8.10.2019. Artikkelin verkkoversio.
↑ abcHenry Bodkin: Cambridge University planet hunter says mankind could fin alien life in 30 years. The Daily Telegraph, 8.10.2019. Artikkelin verkkoversio.
↑John B. Hearnshaw: The Analysis of Starlight: Two Centuries of Astronomical Spectroscopy, s. 114–116. Cambridge University Press, 2014. ISBN 978-1107031746.
↑A. Baranne, D. Queloz, M. Mayor, G. Adrianzyk, G. Knispel, D. Kohler, D. Lacroix, J.-P. Meunier, G. Rimbaud, A. Vin: ELODIE: A spectrograph for accurate radial velocity measurements. Astronomy & Astrophysics Supplementary Series, 1996, nro 2. doi:10.1051/aas:1996251. Artikkelin verkkoversio.
↑Michel Mayor, Didier Queloz: A Jupiter-mass companion to a solar-type star. Nature, 1995, nro 6555, s. 355–359. doi:10.1038/378355a0.