Suomessa russifikaatiota on harjoitettu sortovuosien aikoina ja Baltiassa Neuvostoliiton miehitysaikana. Venäläistäminen on tullut ajankohtaiseksi vuodesta 2014 alkaen, kun Venäjä on miehittänyt osaa Ukrainasta.
”Tyttö, väistä! Sinä ahdistat minua!” Ukrainalaisen Vidsitš-kansalaisryhmittymän vuonna 2011 julkaisema ukrainan kielen asemaa kuvaava poliittinen pilapiirros.
Venäjän miehitettyä Krimin vuonna 2014 esimerkiksi tienviittoja oli määrä uudistaa poistamalla niistä ukrainan ja englannin kieltä ja korvaamalla ne venäjän kielellä.[5][6]
»He laittavat Z-kirjaimen teattereihinsa, he puhuvat ukrainalaisista ’vähävenäläisinä’ ja pitävät ukrainan kieltä venäjän murteena.»
Tkatšenko sanoi, että vuosikymmenten ajan venäläinen elokuva esitti ukrainalaisia lähinnä typerinä ja ahneina. Hänen mukaansa Venäjä yrittää ”kieltää ukrainalaisten kulttuuri-identiteetin”. Hän sanoi tuomitsevansa vuosisatoja kestäneen herruuden, venäläistämisen ja kulttuurisen omimisen.[7]
Venäjä on kohdistanut miehittämiensä alueiden ukrainalaislapsiin venäläistämistoimenpiteitä ja pyrkinyt kasvattamaan heistä henkilöitä, jotka itse myöhemmin osallistuisivat kotiseutujensa russifikaatioon. Lapsia on viety leirikeskuksiin[8][9], joissa heitä on pyritty venäläistämään ja saamaan ihailemaan Venäjää. Joulukuussa 2023 Ukraina arvioi leirille vietyjen lasten määrän olevan noin 10 000, mutta tarkkaa lukua ei ole tiedossa.[8] Orpolapsia on myös laittomasti adoptoitu venäläisperheisiin. Lisäksi miehitetyillä alueilla koulujen opetussuunnitelmat on muutettu venäläisiksi[8] ja teini-ikäisiä on painostettu liittymään Ukrainan vastaista propagandaa levittävään lasten puolisotilaalliseen järjestöön[9]. Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on antanut pidätysmääräyksen Venäjän presidentistä Vladimir Putinista sekä lapsiasiavaltuutetusta Maria Lvova-Belovasta ukrainalaislasten pakkosiirtojen ja adoptioiden takia.[8]
Kuvia
Minskin katolinen, 1600-luvun alkupuolelta peräisin ollut Pyhän hengen kirkko muutettiin 1795 ortodoksiseksi kirkoksi ja nimettiin Pietarin ja Paavalin kirkoksi. Neuvostoliiton aikana 1936 kirkkorakennus tuhottiin räjäyttämällä. Vuonna 2011 kirkko uudelleenrakennettiin alkuperäisemmän tyylin mukaisesti.)
Esimerkki nykyaikaisesta nimistön venäläistämisestä. Valkovenäjänkielinen katukilpi on korvattu uudemmalla, venäjänkielisellä katukilvellä.
Simanainen, Mari: Kenraalikuvernööri Mensikov: Suomen puolustaja vai venäläistäjä?. Ajankohta: Poliittisen historian vuosikirja, 2006, s. 19–48. Helsinki: Helsingin yliopisto. ISSN 1236-9039.
Staliunas, Darius: Making Russians: Meaning and Practice of Russification in Lithuania and Belarus after 1863. Amsterdam: Rodopi, 2007. ISBN 9789042022676. (englanniksi)