Hallinnollisesti saari kuuluu Çanakkalen maakuntaan ja muodostaa Gökçeadan piirikunnan. Saaren pinta-ala on 279 neliökilometriä.[5] Saaren asukkaista suurin osa oli vanhalta ajalta aina 1960-luvulle kreikkalaisia[3], mutta nyttemmin suurin osa heistä on Turkin harjoittaman syrjivän politiikan vuoksi muuttanut pois ja tilalle on tullut turkkilaisia.[3]
Imbros on pääasiassa vulkaanista alkuperää, ja saaren korkein vuori Ilyas Dag (aikaisemmalta nimeltään Hagios Ilias[6]) on sammunut kartiomainen kerrostulivuori.[7]
Maanjäristykset
Geologisesti Imbros on Anatolian laatalla mutta hyvin lähellä kohtaa, jossa sen sekä Egeanmeren ja Euraasian mannerlaattojen rajat kohtaavat. Saaren pohjoispuolitse kulkee Pohjois-Anatolian siirros Koillis-Anatoliasta Egeanmeren pohjoisosaan, ja siksi maanjäristykset ovat saarella alituisena uhkana. Saarta vavisutti 24. toukokuuta 2014 Egeanmeren maanjäristys, jonka keskus oli lähellä Imbrosta ja joka oli voimakkuudeltaan 6,9 momenttimagnitudia. Siinä 30 henkeä loukkaantui ja monet vanhat talot vahingoittuivat, jotkut korjauskelvottomiksi. Vielä voimakkaamman maanjäristyksen on ennustettu tapahtuvan alueella lähitulevaisuudessamilloin?.[8] Heikot, mutta havaittavissa olevat järistykset ovat yleisiä.[9]
Ilmasto
Imbroksessa vallitsee välimerenilmasto lämpimine ja kuivine kesineen sekä kosteine ja viileine talvineen. Vaikka kesä on kuivin vuodenaika, sadekuuroja esiintyy silloinkin. Talvisin eivät lumi ja routa ole harvinaisia.
Imbroksen ympärillä Mustastamerestä ja Marmaramerestä tuleva vesi sekoittuu Egeanmeren lämpimämpään ja suolaisempaan veteen, mikä mahdollistaa saaren ympärillä rikkaan meriekosysteemin.[10]
Çinarlin kaupunki
Imbroksen (Gökçeada) ja Tenedoksen (Bozcaada) sijainti.Näkymä Tepeköyn kylästä Imbroksen tekojärvelle.Olivepuulehtoja Zeytinlissä.Dereköyn kylä.
Çinarli, joka tunnetaan myös nimellä Gökçeada tai Merkez, joka merkitsee keskusta, on Imbroksen ainoa kaupunki. Kreikaksi sen nimi on Panaghia Balomeni (Παναγία Μπαλωμένη). Sen lähellä on pieni Gökçeadan lentoasema.
Kylät
Useimmat saaren kylät saivat vuonna 1926 uudet turkinkieliset nimet. Niitä ovat:
Bademli köyü
Vanha kreikkalainen nimi on Gliky (Γλυκύ). Sijaitsee saaren koillisosassa Çinarlin kaupungin ja Kalelöyn/Kastron välissä.
Dereköy
Vanha kreikkalainen nimi on Skhoinoudi (Σχοινούδι). Sijaitsee keskellä saaren länsirantaa. Koska kreikkalaisväestö on muuttanut pois, pääasiassa Australiaan ja Yhdysvaltoihin, jotkut myös Kreikkaan ja Istanbuliin, Dereköy on nykyisin lähes autio. Monet entiset asukkaat kuitenkin palaavat sinne vuosittain 15. elokuutaNeitsyt Marianjuhlan vuoksi.
Eselek / Karaca köyü
Sijaitsee saaren kaakkoisosassa. Se on maatalousaluetta, jossa tuoetetaan hedelmiä ja vihanneksia.
Kaleköy
Vanha nimi on Kastro (Κάστρο), joka merkitsee latinaksi ja kreikaksi linnaa. Sijaitsee saaren koillisrannalla, ja siellä on antiikin aikainen linna. Kalelöyssä on myös pieni satama, jonka Ranskan laivasto rakennutti miehittäessään saarta ensimmäisen maailmansodan aikana. Nykyisin sitä käyttävät kalastuslaivat ja huvipurret.
Sahinkaya köyü
Sijaitsee lähellä Dereköytä.
Sirinköy
Sijaitsee saaren lounaisosassa.
Tepeköy
Vanha kreikkalainen nimi on Agridia (Αγρίδια). Sijaitsee saaren pohjoisosassa, ja siellä on saaren kaikista kylistä suurin jäljellä oleva kreikkalaisväestö. Kylän eteläpuolella on Ilyas Dag, 673 metrin korkuinen sammunut tulivuori, joka on saaren korkein kohta.
Ugurlu köyü
Sijaitsee saaren länsiosassa.
Yeni Bademli köyü
Sijaitsee saaren keskikohdasta koilliseen, lähellä Bademliä. Siellä on monia motelleja ja lomakoteja.
Yenimahalle
Vanha kreikkalainen nimi on Evlampion (Ευλάμπιον). Sijaitsee lähellä Çinarlia Kuzulimanin satamaan johtavan tien varrella.
Zeytinli köyü
Vanha kreikkalainen nimi on Aghios Theodoros (Άγιος Θεόδωρος). Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos I, alkuperäiseltä nimeltään Demetrios Arhontonis, syntyi siellä 29. helmikuuta 1940. Kylässä on kauniita kreikkalaisia taloja. Sen turkkilainen nimi merkitsee oliivikylää ja johtuu sitä ympäröivistä oliivipuulehdoista. Kylä on suosittu turistikohde.
Muita
Yeni Bademli köyü, Eselek / Karaca köyü, Sahinkaya köyü, Sirinköy ja Ugurlu köyü on perustettu vuoden 1970 jälkeen.
»Onkalo laajapa on meren alhoiss, yht' etähällä siit' ovat vastakkain Tenedos sekä vuorinen Imbros. Sinne Poseidon, maan järisyttäjä, valjakon jätti valjaist' irrottain, rehun ääreen ambrosiaisen, aukeamattomin, kultaisin kulumattomin kahlein kammitsi jalat, jott' orot paikoillaan palausta, vartois valtiahansa, ja lähti akhaijien leiriin.[11]»
Iliaassa Imbros mainitaan muutamassa muussakin yhteydessä. Muun muassa saaren hallitsijan, Eetionin kerrotaan maksaneen orjaksi joutuneesta Lykaonista, Priamoksen pojasta suuret lunnaat voidakseen palauttaa tämän isälleen.[12] Lisäksi saari mainitaan Apollonille omistetussa homeerisessa hymnissä.[13]
Herodotoksen mukaan Imbros, samoin kuin läheinen Lemnos, oli persialaissotien aikaan saakka pelasgien asuttama.[15] Saari joutui välillä Akhaimenidien hallitseman Persian alaisuuteen, mutta Miltiades valloitti sen AteenalleSalamiin taistelun jälkeen. Noin vuonna 450 eaa. ateenalaiset perustivat sinne siirtokunnan, minkä jälkeen se oli muutamia lyhyitä välivaiheita lukuun ottamatta Ateenan hallinnassa seuraavat 600 vuotta.
Lemnoksen tavoin tämä siirtokunta oli klerukhia, toisin sanoen sen Ateenasta muuttaneet asukkaat pysyivät Ateenan kansalaisina. Thukydideen teoksessa Peloponnesolaissota mainitaan, että Imbroksessa ja Lemnoksessa puhuttiin samaa murretta kuin Ateenassa ja että niissä olivat voimassa Ateenan lait. [16]. Samassa teoksessa mainitaan myös, että peloponnesolaissodan aikana näiden saarten asukkaat monessa yhteydessä tukivat Ateenaa sotilaallisesti[17][18][19] Teoksessa kerrotaan myös, että erään taistelun jälkeen erään ateenalainen laivan miehistö pakeni Imbrokseen.[20] Ilmeisesti saarella oli edelleen jonkin verran myös alkuperäisväestöä, mihin viittaa se, että imbroslaiset mainitaan Ateenan veroluetteloissa erikseen.
Ajanlaskumme toisella vuosisadalla, keisari Septimius Severuksen aikana saaresta lienee tullut itsenäinen.[21]
Antiikin aikana Imbros ja Lemnos oli pyhitetty Hefaistokselle, ja sikäläisissä rahoissa esiintyy Hefaistoksen kuva. Stefanos Byzantionlainen kuitenkin mainitsee, että saari oli pyhitetty kabiireille ja Hermeelle.[22] Myös Strabonin mukaan sekä Imbroksessa että Lemnoksessa palvottiin kabiireja.[22]
Imbroksen mysteerit olivat Eleusiin mysteerien ohella yksi antiikin Kreikan salaisista uskonnollisista riiteistä. Niistä on säilynyt vain niukasti tietoa.[23]
Bysanttilainen aika
Bysantin valtakunta 1400-luvun alkupuolella. Osmanit valloittivat Thessalonikin vuonna 1430. Muutamat Egeanmeren saaret ja Propontis pysyivät Bysantin hallinnassa vuoteen 1453 saakka.
Rooman valtakunnan kahtiajaon jälkeen Imbros pysyi Itä-Rooman eli Bysantin hallinnassa vuonna 1453 tapahtuneeseen Konstantinopolin kukistumiseen saakka. Jo 1000-luvulla Genova oli kuitenkin valloittanut monet sen eteläpuolella sijaitsevat saaret ja liittänyt ne itäisen Välimeren alueella olleeseen laajaan valtapiiriinsä. Laajensipa Genova 1200-luvun alussa, neljännen ristiretken jälkeen, valtapiiriään Imbroksen pohjoispuolellekin, Mustallemerelle ja Krimille saakka.
Osmanien valtakausi
Valloitettuaan vuonna 1453 Konstantinopolin (nyk. Istanbulin) osmanit valloittivat pian muutkin Bysantin valtakunnan rippeet, niiden joukossa vuonna 1455 Imbroksen. Saarelaisten lähetystöjä kävi Istanbulissa audienssilla osmanihallitsija Mehmed II:n luona neuvottelemassa siitä, miten he voisivat elää sovussa osmanien valtakunnan kanssa.
Seuraavien vuosisatojen aikoina saari oli eri aikoina vaihdellen osmanien ja venetsialaisten hallinnassa. Tänä aikana, ja varsinkin Suleiman Suuren hallitessa (1520–1566), saari sai osmanien kannalta keskeisen strategisen merkityksen. Aika ajoin osmanit ja Venetsia kävivät keskenään sotiakin, esimerkiksi Turkin–Venetsian sodan (1714–1718), jonka aikana Imbroksen läheisyydessä käytiin ankara, joskaan ei sodan lopputuloksen kannalta kovin ratkaiseva Imbroksen taistelu. Enimmäkseen saarella kuitenkin vallitsi rauha 1900-luvun alkuun saakka.
Vuonna 1912 ensimmäisessä Balkanin sodassa Kreikan laivasto valtasi saaren. Kun sota vuonna 1913 päättyi Ateenan rauhaan, jossa kuitenkin kysymys Kreikan valloittamien saarten kohtalosta jätettiin suurvaltojen ratkaistavaksi. Helmikuussa 1914 ne päättivät, että Imbros, Tenedos ja Kastelorizo palautettiin Turkille, mutta muut valtaamansa saaret Kreikka saisi pitää.[24]
Ensimmäinen maailmansota
Vuonna 1915 Imbros sai huomattavan merkityksen liittoutuneiden Välimeren laivaston tukikohtana Gallipolin niemimaalle tehdyn maihinnousun edellä ja sen aikana. Saarelle rakennettiin kenttäsairaala ja lentokenttä sekä hallinto- ja varastorakennuksia. Varsinkin monet taisteluun osallistuneet Australian ja Uuden-Seelannin sotaväenosastot majoittuivat Imbrokseen, ja nämä maat sekä Britannia ja Ranska käyttivät saarta lento- ja laivastotukikohtana. Kenraali Ian Hamilton sijoitti sinne myös päämajansa.[25]
Patrick Shaw-Stewart kirjoitti ollessaan ensimmäisen maailmansodan aikana Imbroksessa kuuluisan runonsa Achilles in the Trench[26], joka on yksi tunnetuimmista ensimmäistä maailmansotaa käsittelevistä sotarunoista. Hän lienee mielellään puhunut saaren asukkaille muinaiskreikkaa, ja eräässä kirjeessään hän kirjoitti: "Täällä minä olen, asun kreikkalaisessa kylässä ja puhun Demostheneen kieltä sen asukkaille (jotka todella ovat riittävän älykkäitä ymmärtääkseen, mitä tarkoitan)."[27]
Ensimmäisen maailmansodan päättymisestä nykypäivään
Maailmansodan hävinnyt Turkki joutui vuonna 1920 Sèvresin rauhansopimuksella luovuttamaan myös Imbroksen Kreikalle. Turkin osmanihallitus allekirjoitti sopimuksen, mutta ei ratifioinut sitä. Osmanihallituksen syrjäytti kuitenkin pian Kemal Atatürkin johtama, Ankarassa toiminut Turkin nationalistinen hallitus. Vuosien 1919–1922 Kreikan–Turkin sota päättyi Kreikan häviöön Anatoliassa, minkä jälkeen länsivallat tekivät uuden Turkin tasavallan kanssa Lausannen rauhansopimuksen. Siinä Imbros ja Tenedos palautettiin Turkille, vaikka Imbroksen väestö oli tuolloin kokonaan ja Tenedoksenkin suurimmaksi osaksi kreikkalaisia.[1] Turkin oli kuitenkin myönnettävä näille saarille erityinen autonominen asema, eikä myöskään Kreikan ja Turkin pakollinen väestönvaihto koskenut niiden asukkaita.[28]
Kuitenkin pian sen jälkeen kun Turkissa 26. kesäkuuta 1927 oli säädetty uusi siviililaki (Mahalli Idareler Kanunu), Imbroksen ja Tenedoksen kreikkalaisväestölle myönnetyt oikeudet peruutettiin Lausannen rauhansopimuksen vastaisesti. Saari, joka siihen saakka oli muodostanut oman hallinnollisen piirinsä, muutettiin alemman asteen hallinnolliseksi yksiköksi, mikä merkitsi muun muassa, ettei siellä enää ollut paikallisia tuomioistuimia. Lisäksi säädettiin, että paikallisen neuvoston jäse niltä edellytettiin hyvää turkin kielen taitoa, jollainen kuitenkin oli vain pienellä osalla saaren asukkaista. Turkin hallitus pidätti itselleen myös oikeuden hajottaa tämä neuvosto tietyissä tapauksissa sekä nimittää paikallisiin poliisi- ja muihin virkoihin muita kuin saarelaisia. Laki riisti saarelaisilta myös heille opetusalalla myönnetyt oikeudet ja toi tilalle tavalliset turkkilaiset koulut.[29]
Suoranaisen vainon kohteeksi saaren kreikkalaisväestö joutui vuodesta 1961 lähtien, kun aloitettiin Eritme Programmi -toimenpideohjelma. Silloin saaren kaikki kreikankieliset koulut suljettiin ja saaren kreikkalaisväestöön kohdistettiin taloudellista ja psykologista painostusta, jopa väkivaltaa. Näissä oloissa Turkin hallitus pakkolunasti noin 90 % saaren viljelyskelpoisesta maasta, ja sinne asutettiin 6000 manner-Turkista saapunutta turkkilaista.[30][31] Lisäksi Turkin hallitus luokitteli saaren "valvotuksi vyöhykkeeksi", mikä merkitsi, että sieltä kotoisin olevat henkilöt, jotka olivat muuttaneet pois Turkista, eivät saaneet käydä saarella ilman erikoislupaa.[31] Saaren kreikkalaiset joutuivat myös erityisesti kärsimään siitä, kun saarelle rakennettiin avoin vankila, jonne sijoitettiin murhasta tai raiskauksesta tuomotut, joiden sallittiin vapaasti liikkua saarella ja ahdistella paikallisia asukkaita.[32][33] Joidenkuiden heistä tiedetään uusineen rikoksensa, ennen kuin vankila vuonna 1992 suljettiin.[32] Saarelle siirrettiin lisää väestöä Anatoliasta myös vuosina 1973, 1984 ja 2000. Turkin valtio myönsi edullisia luottoja ja maataloustukia niille, jotka aikoivat asettua sinne.[34] Saarelle perustettiin uusia asutuskeskuksia, ja entisillekin annettiin uudet, turkinkieliset nimet.[32] Myös itse saari sai 29. heinäkuuta 1970 uuden virallisen nimen: Gökçeada.[34] Toisaalta saaren kreikkalainen alkuperäisväestö, jolta riistettiin toimeentulon mahdollisuudet ja joka muutoinkin joutui valtiovallan uusien asukkaiden taholta vihamielisten toimenpiteiden kohteeksi, poistui saarelta. Eniten ihmisiä sieltä muutti pois vuonna 1974, Kyproksen kriisin aikoihin.[34]
Viime aikoina Imbroksesta on tullut myös suorittu matkailukohde. Suurin osa matkailijoista saapuu sinne kesäaikaan.
Saaren rannoille on suunniteltu tuulivoimalaa, joka rakennettaisiin mahdollisesti maihin[35] tai toisen suunnitelman mukaan veteen.[36]
Liikenneyhteydet
Imbrokseen (Gökçeadaan) on lauttayhteys manterelta Kabatepesta ja Çanakkalesta. Lisäksi on lauttayhteys Imbroksen ja Tenedoksen (Bozcaadan) välillä.[37] Saaren lentokenttä ei nykyisin ole säännöllisessä käytössä.
Väestö
Vuoden 2016 väestönlaskennan mukaan Gökçeadan piirikunnassa oli 8 776 asukasta.[38][39] Saarelaisten pääelinkeinoja ovat kalastus ja matkailu. Saaren nykyisistä asukkaista suurin osa on vuoden 1960 jälkeen manner-Turkista muuttaneita[34], mutta siellä asuu edelleen myös noin 300 kreikkalaista, useimmat heistä vanhuksia, mutta myös muutamia lapsiperheitä.[32]
Vanhalta ajalta aina 1960-luvulle saakka saari oli enimmäkseen etnisten kreikkalaisten asuttama[1]. Väestönlaskentatiedot vuodelta 1922, jolloin saari oli Kreikan hallinnassa, ja vuodelta 1927, jolloin se oli jälleen Turkilla, osoittivat yhtäpitävästi, että asukkaiden valtaenemmistö oli kreikkalaisia. Kreikan ortodoksisella kirkolla oli suuri vaikutusvalta saarella.
Vuonna 1923 allekirjoitetun Lausannen rauhansopimuksen mukaan Kreikan ja Turkin väestönvaihto ei koskenut Imbrosta eikä Tenedosta, minkä lisäksi sopimus velvoitti Turkkia kunnioittamaan paikallisen kreikkalaisväestön oikeuksia. Sopimuksessa sanottiin:
»Imbroksen ja Tenedoksen saarilla, jotka pysyvät Turkin vallan alaisina, on oikeus erityiseen hallinnolliseen organisaatioon, jonka muodostavat paikalliset asukkaat ja jotka antavat syntyperäiselle ei-islaminuskoiselle väestölle kaikki takeet, mitkä koskevat paikallishallintoa sekä henkilöiden ja omaisuuden suojaa. Järjestyksen ylläpito kuuluu edellä mainitun paikallishallinnon paikallisen väestön keskuudesta rekrytoimille ja niiden alaisuuteen asetetuille poliisivoimille.[28]»
Turkin hallitus ei kuitenkaan koskaan toteuttanut sopimuksen määräyksiä Imbroksen itsehallinto-oikeudesta ja vähemmistöjen suojasta.[40]
Viime vuosikymmeninä suuri osa kreikkalaisväestöstä on Turkin valtion harjoittaman sorron vuoksi vuoksi muuttanut Kreikkaan, Länsi-Eurooppaan, Yhdysvaltoihin tai Australiaan.[1][32][41][42] Muualle muuttaneita Imbroksen kreikkalaisia arvellaan olevan noin 15 000.[32]
Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeus I, joka itse on kotoisin Imbroksesta, kävi siellä kolmen päivän ajan, 11.–13. elokuuta 2011, ja tapasi tuolloin Kreikan ulkoministeri Stravos Lambrinidksen, mikä oli ensimmäinen kerta, kun virassa toimiva ministeri, joskin epävirallisesti, kävi saarella Lausannen rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Tapaamisen merkitystä pidemmällä aikavälillä on toistaiseksi vielä vaikea arvioida.
Kreikkalaisväestön asema ja ihmisoikeudet
Imbroksen kreikkalaisväestöön ovat kohdistuneet muun muassa seuraavat toimenpiteet:
Vuonna 1923 Turkki lakkautti saarelaisten valitseman paikallisen hallituksen ja nimitti tilalle manterelta tulleita. Samana vuonna 1500 imbroslaiselta, jotka Turkin itsenäisyyssodan aikana olivat paenneet Lemnokseen tai Thessalonikiin, kiellettiin paluu, ja heidän saarelle jäänyt omaisuutensa takavarikoitiin.[43]
Vuonna 1927 Imbroksen paikallishallintojärjestelmä lakkautettiin ja kreikankieliset koulut suljettiin. Vuosina 1952–1953 saaren kreikkalaisten sallittiin rakentaa uudet koulut, mutta nekin suljettiin vuonna 1964.[44]
Vuonna 1943 Turkki vangitsi Imbroksen ja Tenedoksen metropoliitan ja muut ortodoksiset papit. Turkin valtio takavarikoi Suuren lavran ja Koutloumoúsin luostarien omistamat maat, karkotti niiden vuokralaiset ja luovutti maat uudisasukkaille. Kun Imbroksen pormestari ja neljä kylänvanhinta esittivät vastalauseensa, heidät pidätettiin ja karkotettiin manterelle.lähde?
Vuosina 1964–1984 lähes kaikki viljelyskelpoinen maa Imbroksessa pakkolunastettiin käypää alempaan hintaan armeijan leiriä, vankilaa, uudelleenmetsityshanketta, patohanketta ja kansallispuistoa varten.[44]
Kaupunginvaltuutettu Nicholas Palaiopoulos vangittiin vuonna 1962, kun hän oli esittänyt vastalauseensa sen johdosta, että Kreikan suurlähettiläs oli käynyt Imbroksessa. Hänet sekä Imbroksen pormestari ja 20 muuta henkilöä vangittiin jälleen vuonna 1974.[45]
Kastron (Kaleköyn) vanha katedraali hävitettiin vuonna 1974 samana yönä, jolloin turkkilaiset nousivat maihin Kyproksessa. Nykyinen katedraali ryöstettiin vuonna 1993.
1900-luvun loppupuolella Turkin hallitus käynnisti hankkeen Turkin mantereelta kotoisin olevien henkilöiden asuttamiseksi Imbrokseen ja Tenedokseen (Bozcaadaan).[32]
28. lokakuuta 2010 saarella sijainnut kreikkalainen hautausmaa joutui häväistyksen kohteeksi. Sen tuomitsi myös Turkin ulkoministeriö.[46]
Tapahtumien vuoksi kreikkalaisväestö on suurelta osin muuttanut pois molemmilta saarilta. Vuoden 1927 väestönlaskennan mukaan Imbroksessa asui 6 555 kreikkalaista ja 157 turkkilaista,[31] mutta vuonna 2000 siellä asui enää 400 kreikkalaista, kun taas turkkilaisia oli noin 8 000[47] Vuonna 2015 saarella asui enää noin 318 kreikkalaista, kun taas turkkilaisia siellä oli 8 344.[32] Saarelta pois muuttaneita kreikkalaisia on noin 15 000.[32]
Vuonna 2015 Imbroksen kreikkalainen koulu avattiin 51 vuoden tauon jälkeen. Vuonna 2015 siinä oli 14 oppilasta, joista vain yksi oli saarella syntynet, muut olivat paluumuuttajien lapsia.[32] Imbroksen poliisivoimissakin on nykyisin myös yksi kreikkalaissyntyinen henkilö.[32]
Selim Evcin dokumenttielokuva "Rüzgarlar" (Tuulet) vuodelta 2012 kuvaa Imbroksen kreikkalaisväestöön 1960-luvulta lähtien kohdistunutta syrjivää politiikkaa.[51]
Toinen turkkilainen elokuva Dedemin İnsanları ("Isoisäni kansa") käsittelee Kreikan ja Turkin väestönvaihtoa vuonna 1923. Sen muutamat kohtaukset on kuvattu Imbroksessa.[52]
Tunnettuja imbroslaisia
Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeus I syntyi Zeytinlin kylässä
Bartolomeus I, alk. Dimitrios Arhondonis (s. 1940), Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka, ortodoksisen kirkon nykyinen hengellinen johtaja
Jakovos, alk. Demetrios Koukouziz (1911–2005, Pohjois- ja Etelä-Amerikan kreikkalais-ortodoksisen arkkidiokeesin primaatti 1959-1996.
Lähteet
↑ abcdRenée Hirschon (toim.), Alexis Alexandris: ”The Identity Issue of The Minorities In Greece An Turkey”, Crossing the Aegean: An Appraisal of the 1923 Compulsory Population Exchange Between Greece and Turkey, s. 120. Berghahn Books, 2003. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑ abcKursat Akyol: For Turkey's Greek minority, and island school provides fresh home. Al Monitor: The Pulse of the Middle East, 4.10.2015. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑”Kreikka”, Otavan iso Fokus, 4. osa (Kr–Mn), s. 1994. (Artikkelin johdantokappale, jossa sanotaan muun muassa, että Kreikkaan kuuluvat Aigeianmeren saaret, paitsi Imroz ja Tenedos) Otava, 1973. ISBN 9511-00388-7
↑”Imbros”, Tietosanakirja, 3. osa (Haggard–Kaiverrus), s. 921. Tietosanakirja Oy, 1909. Teoksen verkkoversio.
↑Cengiz Kurtulus, T. Serkan Irmanj, Ibrahim Sertçelik: Physical and mechanical properties of Gokceada: Imbros (NE Aegean Sea) Island andesites. Bulletin of Engineering Geology and the Environment, Toukokuu 2010, nro 2, s. 321–324. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑Gökçeada ve Deniz Çanakkale Onsekiz Mart Üniversitesi Gökçeada Uygulamali Bilimler Yüksekokulu. Arkistoitu 16.6.2016. Viitattu 11.8.2017. (turkiksi)
↑Homeros: ”Taistelu laivojen ääressä”, Ilias, s. 237. (13. laulu, säkeet 32–38) Suomentanut Otto Manninen. WSOY, 1962.
↑Homeros: ”Taistelu virran partaalla”, Ilias, s. 399. (21. laulu, säkeet 34–44) Suomentanut Otto Manninen. WSOY, 1962.
↑”To Apollon (säe 36)”, The Homeric Hymns, s. 15. (englanniksi kääntänyt Apostolos N. Athanassakis) Johns Hopkins University Press, 1976. ISBN 0-8018-1792-7Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Apollonios Rhodoslainen: Argonautica (Book 1, ll. 922–935. (englanniksi kääntänyt R. C. Seaton) Harvard University Press, 1912. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Herodotos: Historiateos 1 -2, s. 414. (V kirja, kappale 26) Suomentanut Evard Rein. WSOY, 1992.
↑Thukydides: Peloponnesolaissota, 2. nide: Kirjat V-VIII, s. 490. (VII kirja, kappale 373) Suomentanut J. A: Hollo. WSOY, 1964.
↑Thukydides: Peloponnesolaissota, 1. nide: Kirjat I-IV, s. 169, 257. (III kirja, kappale 5; IV kirja, kappale 28) WSOY, 1964.
↑Thukydides: ”V”, Peloponnesolaissota II: Kirjat V-VIII. Suomentanut J. A: Hollo. WSOY, 1964.
↑Thukydides: Peloponnesolaissota, 2. nide: Kirjat V-VIII, s. 490. (V kirja, kappale 8) Suomentanut J. A: Hollo. WSOY, 1964.
↑Thukydides: Peloponnesolaissota, 2. nide: Kirjat V-VIII, s. 577. (VIII kirja, kappale 102) Suomentanut J. A. Hollo. WSOY, 1964.
↑ abJan N. Bremmer: ”Mysteries at the Interface of Greece and Anatolia”, Initiation into the Mysteries of the Ancient World, s. 37. Walter de Gruyter GmbH & Co, 2014. ISBN 978-3-11-029929-8Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Jan N. Bremmer: ”Mysteries at the Interface of Greece and Anatolia”, Initiation into the Mysteries of the Ancient World, s. 38. Walter de Gruyter GmbH & Co, 2014. ISBN 978-3-11-029929-8Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑ ab”Kreikka”, Tietosanakirja, täydennysosa, s. 631. Tietosanakirja Oy, 1922. Teoksen verkkoversio.
↑Mat McLachlan: Gallipoli: The Battlefield Guide in the Footsteps of the Anzacs. Hachette, 2015. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Christopher Stray ym: ”Some Notes: 12”, Remaking the Classics: Literature, Genre and Media in Britain 1800–2000. A&C Black, 2013. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑ abTreaty of Lausanne (Lausannen rauhansopimuksen teksti, 14. artikla) wwi.lib.byu.edu. Viitattu 11.8.2017. (englanniksi)
↑Alexis Alexandris: Imbros and Tenedos: A Study of Turkish Attutudes Toward Two Ethnic Greek Island Communities Since 1923, s. 21. Pella Publishing Company, 1980. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
↑Ανθή Γ. Λιμπιτσιούνη: Το πλέγμα των ελληνοτουρκικών σχέσεων και η ελληνική μειονότητα στην Τουρκία, οι Έλληνες της Κωνσταντινούπολης της Ίμβρου και της Τενέδου, s. 98–99. Αριστοτέλειο Πανεπιστήμιο Θεσσαλονίκης. (kreikaksi)
↑ abcJohn Eade, Mario Katic (toim.), Giorgos Tsimouris: ”Pilgrimages to Gökçeada (Imvros), a Greco-Turkish Contested Place: Religious Tourism or a Way to Reclaim the Homeland?”, Ashgate Studies in Pilgrimage, s. 38. Ashgate Pub Co, 2014. ISBN 978-1472415929Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Turkish public unaware of truth of Imbros: Patriarch. Hürriyet Daily News, 14.11.2012. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑ abcdElif Babul: Nationalism, Society and Culture in Post-Ottoman South East Europe – Belonging to Imbros: Citizenship and Soverignty in the Turkish Republic, s. 5–6. Oxford Balkan Society, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Denying Human Rights and Ethnic Identity: The Greeks in Turkey, s. 27. Human Rights Watch, 1992. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Greeks look to revive identity on Gökçeada. Hurriyet Daily News, 22.8.2011. Artikkelin verkkoversio.
↑A. Mohammadi, A. Ehteshami: Iran and Eurasia, s. 192. Määritä julkaisija!Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Anthi Libitsiouni: Το πλέγμα των ελληνοτουρκικών σχέσεων και η ελληνική μειονότητα στην Τουρκία,. Οι Έλληνες της Κωνσταντινούπολης, της Ίμβρου και της Τενέδου, 1955–1964, s. 108–109. Thessalonikin yliopisto, 2008. Teoksen verkkoversio. (kreikaksi)
↑Alexis Alexandris: Imbros and Tenedos:: A Study of Turkish Attitudes Toward Two Ethnic Greek Island Communities Since 1923, s. 28–29. Pella Publishing Company, 1980. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
↑Turkish public unaware of truth of Imbros: Patriarch. Hürriyet Daily News, 31.10.2010. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑John Eade, Mario Katic: Ashgate Studies in Pilgrimage, s. 38. Ashgate Pub Co, 2014. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Alexis Alexandris: Imbros and Tenedos:: A Study of Turkish Attitudes Toward Two Ethnic Greek Island Communities Since 1923, s. 6. Pella Publishing Company, 1980. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
