Ikaría sijaitsee Egeanmeren itäosassa, tarkemmin saaren mukaan Ikaríanmereksi kutsutulla merialueella. Sen lähimmät saaret ovat Foúrnoi-saaret ja Sámos sen itäpuolella, Pátmos kaakkoispuolella sekä Mýkonos kauempana lännessä. Ikaría on vuoristoinen ja sen läpi kulkee pituussuunnassa vuorijono, joka on jyrkempi saaren eteläpuolella ja loivempi pohjoispuolella. Korkeimmat vuoret ovat Athéras eli Prámnos (1 037 m) ja Mélissa (1 011 m).
Ikarían kartta.
Ikaríalla on radioaktiivisiakuumia lähteitä, joissa ihmiset ovat käyneet vuosisatojen ajan. Lähteissä käydään yhä rentoutumassa ja hakemassa parantumista.[2]
Ikaría kuuluu hallinnollisesti Ikarían kuntaan. Koko saari on ollut yhtä kuntaa vuoden 2011 aluehallintouudistuksesta lähtien. Uudistuksessa Ikaría sai myös oman alueyksikön, Ikarían alueyksikön, kun aiempi Sámoksen prefektuuri lakkautettiin ja jaettiin kahtia Sámoksen ja Ikarían alueyksiköiksi.
Antiikin aikana saari tunnettiin nimellä Ikaros (Ἴκαρος).[3] Siitä käytettiin myös nimiä Dolikhe, Ikhthyoessa ja Makris.[4][5]Kreikkalaisen mytologian kertomuksen mukaan Daidalos pakeni yhdessä poikansa Ikaroksen kanssa Kreetalta kuningas Minoksen rakennuttamasta labyrintistä Daidaloksen valmistettua kummallekin siivet sulista ja vahasta. Pakomatkalla Ikaros lensi liian lähellä aurinkoa, jonka vuoksi siipien vaha suli, jolloin Ikaros putosi mereen saaren lähellä ja hukkui. Sen jälkeen saarta kutsuttiin Ikarokseksi ja merta saaren ympärillä Ikaroksenmereksi.[6]
Ikaroksen ensimmäisten asukkaiden kerrotaan tulleen JoonianMiletoksesta.[4] Saarella oli kaksi polista eli kaupunkivaltiota, Oine ja Therma.[3] Muita kaupunkeja olivat Drakanon, joka sijaitsi saaren itäpäässä, sekä Istoi, joka sijaitsi lännempänä saaren pohjoisrannikolla. Paikallisessa mytologiassa viinin ja hedelmällisyyden jumala Dionysoksen katsottiin syntyneen Drakanonissa. Ikaroslaiset olivatkin erään legendan mukaan ensimmäisiä, jotka valmistivat viiniä. Saaren viiniä pidettiin Kreikan parhaimpiin kuuluvana, ja myös Homeros mainitsee sen.[2] Saarella sijaitsi myös Artemis Tauropoloksen temppeli.[4]
Roomalaisella kaudellaStrabonin aikana saari kuului Samoksen alaisuuteen. Siellä oli suhteellisen vähän asukkaita, ja sitä käytettiin samoslaisen karjan kasvatukseen.[4]
Myöhempi historia
Osmanivallan aikana saari oli sekä merirosvojen hyökkäysten että osmanien orjienhankinnan kohteena. Tuolloin väestö muutti asumaan vuoristoon.[7] Vuonna 1912 Ikaría julistautui itsenäiseksi. Sen itsenäisyys kesti vajaa puoli vuotta, minkä jälkeen se liittyi osaksi Kreikkaa vielä samana vuonna.
Kreikan hallitus karkotti vuonna 1946 15 000 kommunistia Ikaríalle, sillä saari sijaitsi kaukana Manner-Kreikasta.[2] Saari oli vasemmistolaisten karkotuspaikkana myös sotilasjuntan aikana vuosina 1967–1973.[7]
Ikarían viinintuotanto romahti 1960-luvun puolivälissä viinikirvojen tuhottua viiniköynnökset. Nykyisin saaren viinintuotanto on vähäistä.[2]
Liikenne
Saaren pääsatamat ovat Ágios Kírykos ja Évdilos. Kantosiipialukset sekä lautat liikennöivät lähisaarille ja Pireukseen.[2]Ikarían lentoasema, josta on lentoja Ateenaan, sijaitsee noin 12 kilometriä Ágios Kírykoksesta koilliseen.
↑ abHansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”Ikaros”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 740–741. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
↑ abcdSmith, William: ”Icarus, Icaria”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.23, 5.23; Kallimakhos: Hymni Artemiille 187; Eustathios: Ad Dionysium periegetem 530; Livius: Rooman synty 27.13.
