Mýkonos sijaitsee Välimereen kuuluvan Egeanmeren keskellä ja kuuluu Kykladien pohjoisimpiin saariin. Sen lähimmät suuremmat saaret ovat Tínos luoteispuolella, Ríneia länsipuolella sekä Páros ja Náxos eteläpuolella. Kauempana idässä sijaitsee Ikaría.
Lähinnä graniitista koostuvan saaren korkein kohta on Profítis Ilías Varniótis (373 metriä). Karun saaren vesivarat ovat hyvin vähäiset, joten asukkaat joutuvat turvautumaan meriveteen, josta suola on poistettu.
Ensimmäiset merkit asutuksesta Mýkonoksella ovat peräisin neoliittiselta kaudelta noin 5100–4500 eaa. Fteliássa[2] sekä Mavrospiliássa. 1000-luvun alussa eaa. joonialaiset asuttivat saaren. Saaren antiikin aikaisen poliksen eli kaupunkivaltion Mykonoksen kaupunkikeskus sijoitetaan nykyisen Mýkonoksen kaupungin paikalle.[3]
Mykonos kehittyi läheisen, silloin tiheään asutun Deloksen saaren vanavedessä. Persialaissotien aikana Mykonos oli aluksi persialaisten puolella, mutta liittyi Ateenan puolelle Persian laivaston hävittyä Salamiin meritaistelussa vuonna 480 eaa. Myöhemmin se kuului Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon. Aleksanteri Suuren aikaan Mykonos oli kehittynyt merenkulussa ja maataloustuotteiden viennissä, ja Rooman valtakuntaan kuuluessaan saarelaiset nauttivat suorastaan vauraudesta, kunnes 88 eaa. Vähän-Aasian kuningas Mithridates VI valloitti Egeanmereen kuuluvat alueet.
Myöhempi historia
Mýkonoksen kaupungin ”Pikku Venetsiaa”.
1200-luvulla Mýkonos liitettiin Náxoksen herttuakuntaan ja myöhemmin Venetsiaan kuuluneeseen Tínoksen lääniin. 1400-luvulla saari oli Venetsian alusmaana, kunnes osmanit valloittivat sen vuonna 1537.[4] Osmanien valtakaudella tuhansia saarelaisia kaapattiin orjiksi. Saari kuitenkin menestyi taloudellisesti ja sillä oli suuri kauppalaivasto. Kreikan vapaussodan aikaan 1820-luvulla Mýkonoksen sankarihahmoksi nousi Mandó Mavrogénous, joka muun muassa rahoitti vallankumousta ja organisoi ihmiset kapinaan turkkilaisia vastaan vuonna 1822.[4] Kreikan itsenäistymisen jälkeen saaren talous romahti ja se menetti laivastonsa. Vähitellen talous saatiin kuitenkin rakennettua ennalleen.
Mýkonos on yksi Kreikan suosituimpia saaria turistien keskuudessa.[4] Säännöllinen höyrylaivaliikenne Mýkonokselle käynnistyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mikä johti matkailun kehittymiseen. Toisen maailmansodan aikaan saari oli saksalaisten miehittämä, mutta turismi nousi jälleen 1950-luvulla. Nykyisin saari on erityisesti kreikkalaisten ja kansainvälisten julkisuuden henkilöiden ja huvijahtien omistajien suosiossa ja siellä on lukuisia trendikkäitä illanviettopaikkoja.
Saaren pääsatama on Mýkonoksen kaupunki. Sieltä on yhteys muun muassa Pireukseen ja lähisaarille. Mýkonoksen lentoasema, josta on lentoja Ateenaan, sijaitsee noin kolme kilometriä kaupungista kaakkoon.
↑Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”506 Mykonos”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
↑ abcd”Mykonos”, Greek Island Hopping 2008, s. 229–237. Thomas Cook Publishing, 2008. ISBN 978-1-84157-839-2
