Kéroksen ympärillä sijaitsee joukko pieniä kalliosaaria, länsipuolella Daskalió, itäpuolella Voúlgari ja eteläpuolella Megáli Pláka, Plakí, Tsouloúfi, Lázaros ja Ágios Andréas. Kauempana etelässä Kéroksen ja Amorgóksen välissä sijaitsevat Antíkeroksen saaret eli Káto Antikéri ja Áno Antikéri. Pohjoispuolella Náxoksen ja Kéroksen välissä ovat Koufonísian saaret eli Áno Koufonísi ja Káto Koufonísi.
Kéros on vuoristoinen. Sen entinen autioksi jäänyt kylä sijaitsee saaren pohjoisrannikolla.
Kéroksen Kávoksesta ja sen edustalla sijaitsevasta pienestä Daskalión saaresta on löydetty merkittävä kykladisen kauden aikainen asutus ja pyhäkköalue. Saari oli ennen Kérokseen kuulunut niemeke, jolla on ollut aikakaudelle laajakokoinen asutus ja saaren satama. Pyhäkköalueelta puolestaan on löydetty suuri määrä rikottuja kykladisia idoleita.[2][3][4]
Tutkija arvelee, että idolit oli rikottu uskonnollisista syistä ja niitä on tuotu Kérokselle muiltakin Kykladien saarilta. Siellä on jalostettu metallia, vaikka metallinjalostus oli siihen aikaan vielä erittäin harvinaista. Saarella on kasvatettu oliivia ja viiniköynnöstä, jotka oli siihen aikaan uusia viljelykasveja.[5][6]
Löytöjen ansiosta saari on antanut nimensä kykladiselle Kéros-Sýros-kulttuurille noin 2800–2300 eaa.[7] Saari on suojeltu arkeologisena alueena, eikä siellä yöpyminen ole sallittua.[8]
Antiikin aikana saari tunnettiin nimellä Keria tai Kereia (lat. Ceria, Cereia). Saarella oli oma polis eli kaupunkivaltio Keria. Sen kaupunkikeskuksen sijaintia ei kuitenkaan tunneta.[9][10]
↑Renfrew, Colin: ”Cyclades”. Teoksessa Cline, Eric H.: The Oxford Handbook of the Bronze Age Aegean, s. 87–90. (Oxford Handbooks) Oxford University Press, 2012. ISBN 019024075XTeoksen verkkoversio.
↑Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”495 Keria”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
