Gyáros sijaitsee Egeanmeren keskellä ja se kuuluu Kykladien pohjoisimpiin saariin. Sen lähimmät saaret ovat Ándros koillispuolella ja Tínos itäpuolella. Saari on karu ja sen mainitsivat tunnettuna äärimmäisen kolkkona paikkana jo muutamat antiikin kirjailijat kuten Tacitus ja Juvenalis. Rooman valtakunnan aikana Gyárosta ja eräitä muitakin Egeanmeren pieniä saaria käytettiin toisinaan keisarin epäsuosioon joutuneiden henkilöiden karkotuspaikkana. 1900-luvulla saari tuli tunnetuksi vankilasta, jossa varsinkin Kreikan sisällissodan aikana ja sen jälkeen vuodesta 1945 sekä uudestaan sotilasjuntan hallitessa 1967–1974 pidettiin tuhansia poliittisia vankeja. Nykyään saarelle on suunniteltu suuria tuulivoimaloita, jotka tuottaisivat kymmenen prosenttia Kreikan tarvitsemasta sähköenergiasta.[2]
Aristoteleen kirjoittamaksi väitetyssä teoksessa Ihmeellisistä kuulluista asioista (kohta 25) kerrotaan, että Gyároksen saarella hiiret söisivät rautaa. Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla Plinius vanhempi mainitsi teoksessaan Naturalis historia että saarella oli tuohon aikaan kaupunki.[6] Lisäksi hän mainitsee asukkaiden joutuneen kerran pakenemaan saarelta maanvaivaksi saakka lisääntyneiden hiirten vuoksi.
Karkotuspaikkana roomalaisaikana
Rooman keisarikunnan alkuaikoina Gyárosta käytettiin toisinaan epäsuosioon joutuneiden henkilöiden karkotuspaikkana. Tacitus mainitsee kuitenkin, että kun roomalaisen Asian provinssin prokonsuliSilanusta syytettiin petoksesta ja kiristyksestä, Rooman senaatti ehdotti hänen karkottamistaan Gyárokseen, mutta keisari Tiberius salli hänen vetäytyä sen sijaan läheiselle Kýthnoksen saarelle, koska Gyáros oli hänen mukaansa liiankin kolkko ja epäinhimillinen paikka.[7][2] Näin hän teki Tacituksen mukaan siitäkin huolimatta, että Tacitus muutoin kuvasi Tiberiuksen äärimmäisen julmaksi ja kostonhimoiseksi hallitsijaksi.
Keskiajalla, Rooman valtakunnan hajottua, saarta käyttivät usein pesäpaikkanaan merirosvot.[2]
Vankilana 1900-luvulla
Saarelle rakennettiin 1930-luvulla vankila, jonka Kreikan silloinen hallitus määräsi poliittisten vankien sijoituspaikaksi.[2] Välillä vankila oli tyhjillään, mutta se otettiin uudestaan käyttöön vuonna 1945 alkaneen Kreikan sisällissodan aikana ja sen jälkeen[2]. Viimeiset saareen sisällissodan yhteydessä joutuneet vangit vapautettiin vuonna 1961.[2] Tämän jälkeen vankila oli jälleen muutaman vuoden käyttämättömänä, mutta oli jälleen käytössä Kreikan sotilasjuntan hallitsessa 1967–1974.[2]
Juntan luovuttua vallasta vankila lakkautettiin ja saari oli Kreikan merivoimien sotaharjoitusalueena vuoteen 2002 saakka.[2]
