Vaaleja seurannut Jäätteenmäen hallitus ja sitä seurannut Vanhasen I hallitus olivat puoluekoostumukseltaan poikkeuksellisia, sillä ne olivat vuosina 1987–2019 ainoat hallitukset, jossa kokoomus ei ollut mukana.
Vaalitaistelun kuumimmaksi aiheeksi nousi SDP:n ja keskustan puheenjohtajien Paavo Lipposen ja Anneli Jäätteenmäen välille syntynyt riita. Jäätteenmäki syytti Lipposta siitä, että tämä oli antanut väärän kuvan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tavattuaan Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin vierailullaan Valkoisessa talossa joulukuussa 2002. Jäätteenmäen mukaan Yhdysvalloissa uskottiin Suomen olevan mukana Yhdysvaltain johtamassa liittoumassa, joka valmisteli hyökkäystä Irakiin. Lipponen kiisti jyrkästi Jäätteenmäen syytökset ja vakuutti Suomen puolueettoman linjan olevan täysin Yhdysvaltain johdon tiedossa.[1]
Puheenjohtajien väittely jatkui vaalipäivään saakka ja terävöityi, kun iltapäivälehtiin vuoti ulkoministeriön salaisia muistioita Suomen ja Yhdysvaltain suhteista. Muistioissa oli tietoja muun muassa Lipposen ja Bushin tapaamisesta sekä suomalaisdiplomaattien osallistumisesta Yhdysvaltain ulkoministeriön tilaisuuksiin Washingtonissa. Lipponen pahastui syvästi Jäätteenmäen väitteistä ja vaati tältä julkista anteeksipyyntöä. Kiistan vuoksi puheenjohtajien välit tulehtuivat niin pahoin, että Lipponen jättäytyi pois Jäätteenmäen hallituksesta ja siirtyi eduskunnan puhemieheksi. Itse vaalissa Lipponen nousi oman vaalipiirinsä Helsingin ja koko maan äänikuninkaaksi. Äänestystilastosta ilmeni, että hän oli saanut huomattavan osan kannatuksestaan suurituloisten helsinkiläisten asuinalueilta, joilla vastaavasti kokoomus kärsi menetyksiä. Vaalien eniten huomiota herättäneisiin ehdokkaisiin kuulunut entinen ammattinyrkkeilijä, perussuomalaisten Tony Halme puolestaan keräsi jättipotin niiltä alueilta, joilla asuivat pienituloisimmat helsinkiläiset. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini nousi eduskuntaan ensimmäisen kerran.[1]
Vaalien äänikuningattareksi nousi entinen Miss Suomi, Keskustan Tanja Karpela, ja hyvä äänisaalis pohjusti hänen nousuaan Jäätteenmäen hallituksen kulttuuriministeriksi. Kokoomus sai vaalien alla negatiivista julkisuutta. Entinen ministeri ja pitkäaikainen kansanedustaja Sirpa Pietikäinen jäi pari kuukautta ennen vaaleja kiinni rattijuopumuksesta ja luopui ehdokkuudestaan. Kansanedustaja Leena Harkimon puoliso, liikemies Hjallis Harkimo erosi vaimostaan juuri ennen vaalipäivää ja muutti asumaan Vihreiden kansanedustajan Merikukka Forsiuksen luokse. Lehtiotsikoihin nousseesta kolmiodraamasta huolimatta sekä Leena Harkimo että Merikukka Forsius uusivat eduskuntapaikkansa. Vaikka Kokoomus kärsi vaalitappion, puolueen puheenjohtaja Ville Itälä kokosi oman vaalipiirinsä Varsinais-Suomen suurimman ja koko maan toiseksi suurimman henkilökohtaisen äänimäärän.[1]
Irak-muistioista nousseen jupakan käsittely jatkui vaalien jälkeen ja se johti pääministeri Anneli Jäätteenmäen eroon 18. kesäkuuta 2003 sekä muistioiden vuotajaksi paljastuneen tasavallan presidentin kanslian lainopillisen neuvonantajan Martti Mannisen erottamiseen virastaan. Tiedotusvälineissä tapaus sai nimen ”Irakgate” viittauksena Yhdysvaltain presidentin Richard Nixonin eroon 1970-luvulla johtaneeseen Watergate-skandaaliin.[2]
Vaaliliitot ja vaalipiirit
Suomen Kristillisdemokraatit menetti kolmanneksen kansanedustajistaan, vaikka puolueen äänimäärä kasvoi 1,2 prosenttiyksikköä. Syynä tappioon oli se, että puolue menetti edulliset vaaliliittonsa solmiessaan valtakunnallisen vaaliliiton kokoomuksen kanssa. Kokoomuksen äänimäärä väheni, ja vaaliliitolla oli merkitystä pääasiassa vain Lapin Kokoomuksen osalta, koska sillä varmistettiin puolueen ainut kansanedustajan paikka Lapin vaalipiirissä.
Alkaneella vaalikaudella tapahtui kaksi loikkausta. Lyly Rajala siirtyi Kristillisdemokraateista Kokoomukseen joulukuussa 2003 ja Keskustan Seppo Lahtela lokakuussa 2006.