Anu Helena Vehviläinen (s. 9. syyskuuta 1963 Leppävirta)[1] on suomalainen keskustalainen poliitikko ja entinen kansanedustaja. Vehviläinen on toiminut Sipilän hallituksen kunta- ja uudistusministerinä toukokuusta 2015 kesäkuuhun 2019, liikenneministerinä 29.5.2019–6.6.2019 sekä eduskunnan puhemiehenä 2020–2022.
Vehviläinen on ollut kansanedustaja Pohjois-Karjalan vaalipiiristä vuosina 1995–2003 ja uudelleen vuosina 2007–2023. Hän oli liikenneministeri Matti Vanhasen II hallituksessa 2007–2010 ja Kiviniemen hallituksessa 2010–2011.
Vehviläisen elämäkerta Rouva puhemies – Anu Vehviläisen elämä ja ura, kirjoittajana Anna-Liisa Hämäläinen, ilmestyi 2022.[2]
Koulutus
Vehviläinen valmistui ylioppilaaksi Savonlinnan Taidelukiosta vuonna 1982 ja kulttuurisihteeriksi Alkio-opistosta vuonna 1984. Vuonna 1994 hän valmistui filosofian maisteriksi Joensuun yliopistosta.[1] Vehviläinen on valmistellut myös väitöskirjaa, jonka aiheena ovat suurten ikäluokkien edustajat kuntatyössä ja heidän eläköitymisensä.lähde? Opiskeluaikoinaan Vehviläinen oli Joensuussa aktiivisesti mukana katuteatteritoiminnassa.[3]
Poliittinen toiminta
Vehviläinen toimi Keskustan Opiskelijaliiton varapuheenjohtajana vuonna 1988 ja puheenjohtajana vuonna 1989.[4] Nuoren Keskustan Liiton puheenjohtajana hän toimi 1989–1991. Vuosina 1991–1993 Vehviläinen työskenteli ulkoministerin avustajana. Vuonna 1993 hän oli Paavo Väyrysen presidentinvaalikampanjan tiedottaja.[1] Vehviläinen oli Joensuun kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1993–2012. Vuosina 2005–2007 hän oli kaupunginhallituksen toinen varapuheenjohtaja.[1]
Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Vehviläinen valittiin ensimmäisen kerran kansanedustajaksi. Hän toimi keskustan eduskuntaryhmän ensimmäisenä varapuheenjohtajana vuosina 1995–1999 ja 2002–2003 sekä kuukauden ajan vuonna 2007.[1] Vehviläinen palasi eduskuntaan vuoden 2007 vaaleissa. Hänet valittiin jatkamaan kansanedustajana vuoden 2011, 2015 ja 2019 vaaleissa.
Kesän 2014 puoluekokouksessa Vehviläinen valittiin keskustan varapuheenjohtajaksi.[5] Maaliskuussa 2016 Vehviläinen kertoi luopuvansa varapuheenjohtajuudesta kesän 2016 puoluekokouksessa.[6]
Kansanedustajana Vehviläinen on ollut muun muassa sivistysvaliokunnan (1995–1999) ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen (2011–2015). Hän oli VR-Yhtymän hallintoneuvoston jäsen 1995–2000, Suomen Postin hallintoneuvoston jäsen 2004–2006 sekä lehdistötukilautakunnan jäsen 2006.[1]
Yksityiselämä
Vehviläinen oli vuodesta 1998 naimisissa Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Timo Hiltusen kanssa. Avioliittoon syntyi poika Tatu Hiltunen 2000.[1][7] Vehviläinen jäi leskeksi Hiltusen ammuttua itsensä poliisien pikkujoulussa marraskuussa 2011.[8][9]
Vuonna 2021 Vehviläinen erosi evankelis-luterilaisesta kirkosta ja liittyi Suomen ortodoksisen kirkon jäseneksi.[10]
Kunnianosoituksia
Lähteet
- ↑ a b c d e f g Anu Vehviläinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Rouva puhemies – Anu Vehviläisen elämä ja ura docendo.fi. Viitattu 8.9.2022.
- ↑ "Aikuisen tädin ääntä yritän välttää". Keskustelija, 2008, nro Kevät 2008, s. 11.
- ↑ Salla Remes: Perhe menee edustamisen edelle. Keskustelija, 2008, nro Kevät 2008, s. 11.
- ↑ Laakso, Ville: Keskustan varapuheenjohtajiksi Rehula, Saarikko ja Vehviläinen Yle Uutiset. 14.6.2014. Viitattu 31.3.2016.
- ↑ Puustinen, Pekka: Anu Vehviläinen luopuu keskustan varapuheenjohtajuudesta Karjalainen.fi. 31.3.2016. Arkistoitu 2.4.2016. Viitattu 31.3.2016.
- ↑ Yksi Netflix-jakso sai Tatun, 18, hylkäämään lupaavasti alkaneen poliittisen uran - Traagisesti kuollut isä on ministerin pojan mielessä ”ihan joka päivä” www.iltalehti.fi. Viitattu 23.5.2019.
- ↑ Anu Vehviläisen puoliso kuoli pikkujouluissa MTV.fi. 29.11.2011. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 14.11.2015.
- ↑ Ministeri Anu Vehviläinen Kotiliedessä miehensä itsemurhasta: Ajattelen Timoa edelleen päivittäin Anna.fi. 17.8.2017. Viitattu 17.8.2017.
- ↑ Puhemies Anu Vehviläisestä ortodoksi – ”Ei liity dramatiikkaa luterilaista kirkkoa kohtaan” 7.1.2021. Demokraatti. Viitattu 5.2.2021.
- ↑ ANNETUT KUNNIAMERKIT 1990-2021 Ritarikunnat. 25.4.2021. Viitattu 15.9.2023.
- ↑ Medaljregn inför självständighetsdagen – Sanna Marin, Pekka Haavisto och Björn Wahlroos får utmärkelser Hufvudstadsbladet. 1.12.2022. Viitattu 1.12.2022. (ruotsiksi)
- ↑ Moottoriliikenteen ansiomitalit (pdf) Moottoriliikenteen Keskusjärjestö ry. 2023. Viitattu 15.9.2023.
Aiheesta muualla
Suomen Keskustan kansanedustajat
|
---|
| Eduskuntaryhmä (51) | |
---|
| 1Susanna Haapoja kuoli 30. toukokuuta 2009, hänen tilalleen eduskuntaan nousi Lasse Hautala.
2Matti Vanhanen luopui kansanedustajuudesta ja siirtyi Perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi 2010. Hänen tilalleen eduskuntaan nousi Seppo Särkiniemi.
2Markku Uusipaavalniemi erosi keskustan eduskuntaryhmästä 2010 ja liittyi perussuomalaisiin. |
|
|
---|
| Eduskuntaryhmä (35) | |
---|
| 1Mari Kiviniemi valittiin OECD:n apulaispääsihteeriksi heinäkuussa 2014, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Terhi Peltokorpi.
2Laila Koskela erosi perussuomalaisista marraskuussa 2014 ja liittyi keskustan eduskuntaryhmään. |
|
|
---|
| Eduskuntaryhmä (49) | |
---|
| 1 Paavo Väyrynen päätti jatkaa Euroopan parlamentissa, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Mikko Kärnä. Väyrynen palasi eduskuntaan 2018, mutta ei liittynyt keskustan eduskuntaryhmään. 2 Olli Rehn siirtyi Suomen Pankin johtokuntaan, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Paula Lehtomäki. Lehtomäki päätti kuitenkin jatkaa valtiosihteerinä, jolloin hänen tilalleen nousi Pekka Puska. 3 Elsi Katainen siirtyi Euroopan parlamenttiin, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Eero Reijonen. 4 Mirja Vehkaperä siirtyi Euroopan parlamenttiin, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Eija Nivala. Nivala kuitenkin valittiin Ylivieskan kirkkoherraksi, jolloin hänen tilalleen nousi Hanna-Leena Mattila. |
|
|
---|
| Eduskuntaryhmä (31) | |
---|
| 1 Antti Rantakangas kuoli 22. marraskuuta 2019, hänen tilalleen eduskuntaan nousi Tuomas Kettunen. |
|