Oulusta kotoisin oleva Lindén on toiminut useissa luottamustehtävissä Oulun seudulla ja kansainvälisesti. Hän on ollut Oulun kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 1989. Keväästä 2005 lähtien hän on ollut Oulun seudun koulutuskuntayhtymän hallituksen puheenjohtaja. Tämän lisäksi hän on toiminut useissa maakunnallisissa luottamustehtävissä kuten maakuntavaltuuston puheenjohtajana ja Pohjois-Pohjanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana.
Valtakunnallisia luottamustehtäviä Lindénillä on ollut muun muassa kehityspoliittisessa toimikunnassa ja rahapelifoorumeilla. Hän on ollut tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunnan puheenjohtaja vuonna 2002, WADA, World Antidoping Agency Board Euroopan unionin toinen edustaja vuosina 2000–2002, WADA, World Antidoping Agency Executive Committee Euroopan edustaja 2000–2002, poliisiasiain neuvottelukunnan jäsen 1995–1998, asuntoneuvoston jäsen 1995–1999, Suomen kaukalopalloliiton puheenjohtaja 1998–1999 ja Kokoomuksen Naisten Liiton varapuheenjohtaja 1998–1999.
27. toukokuuta 2002 Ilta-Sanomat julkaisi uutisen, jossa kerrottiin kulttuuriministeri Lindénin myöntäneen valtionapua golfkentälle, jossa hän perheineen oli osakkaana. Lindén ilmoitti erostaan yllättäen eduskunnan kyselytunnilla torstaina 30. toukokuuta. Hän myönsi virheensä ja kertoi, ettei ollut tajunnut, että golfosake katsotaan sijoitukseksi, ennen kuin luki asiasta Ilta-Sanomista.[1] Jo ennen eroamispäätöstä tutkimuksensa aloittanut[1]oikeuskansleriPaavo Nikula antoi Lindénille huomautuksen virheellisestä menettelystä 12. kesäkuuta.[2]Ilta-Sanomien toimittaja Sanna Ukkola sanoi, että hän löysi tiedon ministerin kytkennöistä osin sattuman kautta. Hän oli tekemässä juttua Maskun golfkentän saamista avustuksista, mutta saikin Maskusta tiedon oululaisen Sankivaaran kentän huomattavasti suuremmista tuista. Ukkola päätti tällöin tarkastaa, oliko kyseessä ministerin kotikenttä, ja näin asia olikin. Tapauksen johdosta käytiin keskustelua myös esimerkiksi siitä, tulisiko golfkenttiä yleensäkään tukea valtion varoin.[1]
Ilta-Sanomien artikkelin ja oikeuskanslerin tutkinnan synnyttämä kohu nosti Lindénin muutamaksi päiväksi keskeiseksi valtakunnalliseksi uutisaiheeksi. Tieto erosta otettiin lehdistössä vastaan myönteisesti. Tiedotusvälineiden suhtautumista ministereiden eroamisiin tutkinut Henna Virkkunen on pitänyt Lindénin tapausta esimerkkinä siitä, kuinka erolla voidaan muuttaa skandaalista aiheutunutta julkisuutta. Lindén onnistui nopealla toiminnallaan yllättämään poliitikot ja toimittajat, ja ratkaisu sai positiivisen vastaanoton seuraavan päivän lehdistössä.[1]
Näkemyksiä
Lindén ehdotti vuonna 2009 entistä suurempaa osaa palveluista siirrettäviksi Internetiin.[3] Hän totesi: ”Palveluissa ihmisten työpanos on kohdennettava sinne, missä niiden tuottamiseen tarvitaan oikea ihminen. Muunlainen asiointi tulee pystyä hoitamaan yhä useammin myös sähköisesti tietoverkoissa.”[3] Lindénin mielestä vanhuksien nettitaitojen kouluttamiseen pitäisi saada lisää resursseja.[3] Lindén on patistanut myös valokuituyhteyksien laajentamiseen: ”Yhteisrakentamisen hyödyt ovat selvät. Rakentamisen osuus valokuituyhteyksien kokonaiskustannuksista on 80 prosenttia. On tärkeää, että esimerkiksi uusia liikenneväyliä rakennettaessa asennetaan samalla valokuitukaapeli tai sen myöhemmän rakentamisen mahdollistava suojaputkitus.”[4]
Kesällä 2009 Lindén puolusti voimakkaasti televisiomaksun korvaajaksi aiottua mediamaksua.[6] Maaliskuussa 2010 hän kuitenkin ilmoitti lykkäävänsä päätöksen maksusta seuraavan hallituksen päätettäväksi.[7]
Kohu estolistasta
Lindénin edeltäjä viestintäministerinä, SDP:n Susanna Huovinen oli valmistellut Suomen Internet-sensuurijärjestelmää. Lindén ministerinä ajoi sen läpi lapsipornoon vedoten. Helmikuussa 2008 hän puolusti arvostelua herättänyttä lapsipornosivujen sensurointia. Lindénin mukaan nettisivu rinnastuu painotuotteeseen: ”Jos ajatellaan, että kirjakaupassa olisi lapsipornoa tai lapsipornoon viittaavaa materiaalia, niin poliisi kävisi hakemassa sen pois. Ihan samalla tavalla pitää toimia sähköisessä ympäristössä.”[8][9] Lindénin kommentit joutuivat heti kiivaan kritiikin kohteeksi ja hänen eroaan vaadittiin Internet-adressissa. Adressin allekirjoitti neljän päivän aikana 11 442 ihmistä.[10]Tietokone-lehden Kari Haakana kirjoitti, että Lindén on joko ymmärtänyt keskustelun täysin väärin tai ei ole seurannut sitä ollenkaan, sillä keskustelu ei ole lapsipornon levittämisestä vaan siitä, miten sen estämiseksi luodut keinot ovat paitsi tehottomia, myös haitanneet perusoikeuksiin kuuluvaa sananvapautta.[11] Helmikuussa 2008 viestintäministeriö perusti neuvottelevan virkamiehen Kirsi Miettisen johtaman mediafoorumityöryhmän arvioimaan median ja internetin roolia lasten ja nuorten arjessa. Foorumin kokoonpanossa on lastensuojelujärjestöjä, mediaa sekä sähköisen viestinnän toimijoita.[12]
Eduskuntauran jälkeen
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Lindén ei tullut valituksi kansanedustajaksi, vaan jäi varasijalle 2 934 äänellään, kun kokoomuksesta tuli valituksi kajaanilainen Eero Suutari.
Lindénin toimiessa Oulun seudun koulutuskuntayhtymän (OSEKK) yhtymähallituksen puheenjohtajana elokuussa 2011 OSEKK:n hallitus päätti muuttaa hänelle maksettavan noin 5 000 euron vuosipalkkion erilaisiksi toimenpidepalkkioiksi, jotta hänen saamansa kansanedustajan sopeutumiseläke ei pienenisi.[13] Lindén itse piti järjestelyä oikeudenmukaisena eikä kikkailuna. Hän saa sopeutumis- ja ministerieläkettä yhteensä vajaat 5000 euroa kuukaudessa.[14]
Matka Ugandaan
Lindén oli YK:n alaisen Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) laajakaistakomission erityislähettiläs vuosina 2010–2015, ja sen jälkeen hän on ollut keväästä 2016 lähtien epävirallinen, vapaaehtoinen edustaja. Hän esiintyi kuitenkin vielä helmikuussa 2018 julkisuudessa erityislähettiläänä siinä yhteydessä, kun ilmeni että hän oli ollut Ugandassa surmatun suomalaisen liikemiehen kanssa samalla matkalla. Lindén oli aiemmin erityislähettiläänä viestintäministeritaustansa ansiosta. ITU:lla ei ollut tietoa Lindénin Ugandan-matkasta, eikä tämä edustanut siellä ITU:a, eikä hän myöskään voi toimia virallisesti komission edustajana tai sen puolesta.[15]
Kansalaisten sähköisiä oikeuksia valvova Electronic Frontier Finland ry (EFFI) jakoi vuoden 2009 Isoveli-palkinnon Suvi Lindénille ihmisten oikeuksien polkemisesta.[17]
Lindén on toimitusjohtaja PearlCon Oy:ssä, jonka toimiala on sijoitus- ja konsultointipalvelut sekä kaikki muu laillinen toiminta.[18]
Lindén on ponnahduslautahyppyjen naisten SM-pronssimitalisti vuodelta 1978.[19]
Perhe
Lindén on naimisissa Timo Mehtälän kanssa. Heillä on Kiinasta vuonna 2007 adoptoitu tytär.[20] Syksyllä 2007 suomalaisessa mediassa käsiteltiin useasti Lindénin adoptiota ja siitä seurannutta kohua, jossa hänen päätöstään hoitaa ministerintoimensa etätyönä arvostelivat etenkin muutamat oppositiopoliitikot. Päätös herätti myös paheksuntaa oikeuskanslerinvirastossa. Lindénin oman näkemyksen mukaan hän oli toiminut asiassa oikein ja hän koki käydyn keskustelun loukkaavana.[21]
Lähteet
↑ abcdHenna Virkkunen: Ja ministeri erosi hymyillen. teoksessa Pernaa & Pitkänen (toim.): Poliitikot taistelivat – media kertoo: Suomalaisen politiikan mediapelejä 1981–2006 (Ajatus kirjat 2006), s. 143–145.
↑Vähäsarja, Irina: Professorit löytävät kuntapäättäjien vaalirahoista lahjonnan merkkejä (”Oulussa kaupunginvaltuutettuna toimiva viestintäministeri Suvi Lindén (kok) ja entinen kansanedustaja Riikka Moilanen (kesk) olivat pöytäkirjan mukaan päättämässä vaalitukijansa huonekalukaupan keskukseen liittyvästä asemakaavamuutoksesta toukokuussa 2008.”) Helsingin Sanomat. 15.8.2009. Helsinki: Sanoma News Oy. Arkistoitu 20.11.2011. Viitattu 15.8.2009.
↑ abOlli-Pekka Heinonen siirtyi helmikuussa 2002 Yleisradion suomenkielisen television johtajaksi, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Anne Holmlund.
↑Seppo Kanerva erosi kokoomuksesta ja liittyi Keskustan eduskuntaryhmään joulukuussa 2002.
↑ abVille Itälä valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi kesäkuussa 2004, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Jouko Laxell.
↑ abMarjo Matikainen-Kallström aloitti kansanedustajana heinäkuussa 2004 istuttuaan kautensa loppuun Euroopan parlamentissa. Hänen varaedustajanaan eduskunnassa toimi Tapani Mäkinen.
↑Merikukka Forsius erosi vihreistä ja liittyi Kansallisen Kokoomuksen eduskuntaryhmään helmikuussa 2008.
↑ abJari Koskinen valittiin Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtokunnan jäseneksi syyskuussa 2009, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Kalle Jokinen.
↑ abJukka Mäkelä valittiin Espoon kaupunginjohtajaksi kesäkuussa 2010, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Lasse Virén.
