Anne Elisabeth Holmlund (s. 18. huhtikuuta 1964 Pori)[1] on suomalainen poliitikko. Hän oli kokoomuksen kansanedustaja vuosina 2002–2015 ja toimi vuosina 2007–2011 sisäasiainministerinä Vanhasen toisessa hallituksessa ja Kiviniemen hallituksessa.
Holmlund on ollut Ulvilan kaupunginvaltuustossa vuodesta 1989 ja toimi valtuuston puheenjohtajana vuosina 2001–2002 ja 2005–2007. Kaupunginhallituksessa hän oli vuosina 1993–2000 ja kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja 2003–2004.[1]
Ura
Holmlund valmistui ylioppilaaksi Porin Lyseosta vuonna 1983, minkä jälkeen hän työskenteli myyntisihteerinä isänsä Kauppahuone Ilmari Holmlundilla. Vuonna 1987 hän valmistui ylioppilasmerkonomiksi Porin kauppaoppilaitoksesta.[1]
Vuoden 1988 kunnallisvaaleissa Holmlund nousi ääniharavana Ulvilan valtuustoon.[2] Eduskuntaan hän nousi vuonna 2002 varasijalta Satakunnan vaalipiiristä Olli-Pekka Heinosen siirtyessä johtajaksi Yleisradioon.[3]
Vaalikaudella 2011–2015 Holmlund oli lakivaliokunnan puheenjohtaja. Hän oli valiokunnan jäsen myös vuosina 2006–2007.[1] Holmlundin ollessa puheenjohtajana valiokunta käsitteli muun muassa sukupuolineutraalia avioliittolakia, jota Holmlund vastusti adoptio-oikeuden vuoksi.[4] Holmlund on ollut jäsen myös hallintovaliokunnassa (2014–2015), työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa (2002–2007, varapuheenjohtaja 2003–2007, puheenjohtaja 2007), sosiaali- ja terveysvaliokunnassa (2006) ja ympäristövaliokunnassa (2002–2003).[1]
Holmlundin muita luottamustehtäviä eduskunnassa ovat olleet muun muassa valtion asuntoneuvoston jäsenyys (2002–2003), Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsenyys (2003–2004) ja Kelan valtuuston varajäsenyys (2003–2006) ja jäsenyys (2006–2007). Vuosina 1997–2005 Holmlund oli Suomen Kuntaliiton hallituksen varajäsen.[1]
Sisäasiainministeri
Vuonna 2007 kokoomuksen eduskuntaryhmä ja puoluehallitus valitsivat eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana toimineen Holmlundin sisäministeriksi Vanhasen II hallitukseen (2007–2010). Hän jatkoi tehtävässä Kiviniemen hallituksessa (2010–2011).
Hallitustaipaleen alussa Holmlund nimitti erityisavustajakseen varatuomari Ilkka Salmen, joka oli entinen Ville Itälän erityisavustaja. Suojelupoliisin johtaja Seppo Nevalan jättäessä virkansa Holmlund nimitti Salmen Supon johtoon, minkä jälkeen erityisavustajaksi valittiin Sami Paatero. Paatero on Holmlundin poliisiylijohtajan virkaan nimittämän Mikko Paateron poika. Mikko Paatero kiisti Ilta-Sanomissa jo ennen nimitystään olevansa asiassa jäävi. Sekä Paaterot että Salmi ovat kotoisin Holmlundin kotiseuduilta Länsi-Suomesta. Savon Sanomien pääkirjoituksessa toimittaja Hannu Virtanen arvosteli Holmlundin suosineen virkanimityksissä kokoomusta.[5] Salmea ja Paateroa tehtävässä seuranneet Kristiina Kokko ja Karoliina Vuopala ovat kotoisin Uudeltamaalta. Holmlundin valtiosihteerinä toimi vuoden 2009 alusta OTK, ylijohtaja Antti Pelttari.
Vuonna 2008 Kauhajoen koulusurmien jälkeen SDP:n Liisa Jaakonsaari[6] ja vasemmistoliiton Annika Lapintie vaativat Holmlundin eroa,[7] koska Holmlund ei heidän mielestään ryhtynyt uudistamaan aselainsäädäntöä tarpeeksi nopeasti Jokelan koulusurmien jälkeen.[8] Uudistettu aselaki astui voimaan vuonna 2011. Sen myötä uusien käsiaselupien myöntämisperusteita tiukennettiin merkittävästi. Uudistus ei koske vanhoja lupia.[9]
Maaliskuussa 2010 Holmlund teki päätöksen hätäkeskusten sijoituspaikoista. Tampereen hätäkeskus lakkautettiin ja sen toiminnot siirrettiin Holmlundin kotiseudulle Poriin.[10] Hätäkeskusten uudet paikkakunnat valittiin ennalta määriteltyjen kriteerien mukaisesti. Hätäkeskusten oli muun muassa oltava riittävän suuria, jotta työtilaa riittää kaikille päivystäjille. Hätäkeskuksien toimintamenoja ei haluttu käyttää suurempien toimitilojen rakentamiseen vaan toiminnan kehittämiseen. Porin valintaan vaikutti myös siellä sijaitseva valtakunnallinen hätäkeskus, joka ohjaa muiden yksiköiden toimintaa. Porin hätäkeskuksen johtaja tyrmäsi Satakunnan Kansassa tamperelaisten väitteet suuremmista tiloista ja kotiinpäin vetämisestä.[11]
Yksityiselämä
Anne Holmlundin isä oli porilainen kunnallispoliitikko ja leipomoalan yrittäjä Ilmari Holmlund. Holmlund on naimisissa maalaamoyrittäjä Jarmo Peltomaan kanssa. He muuttivat Ulvilaan vuonna 1986 ja avioituivat vuonna 1991.[2]
Lähteet
Aiheesta muualla
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat
|
---|
| Eduskuntaryhmä (46) | |
---|
|
- ↑ a b Olli-Pekka Heinonen siirtyi helmikuussa 2002 Yleisradion suomenkielisen television johtajaksi, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Anne Holmlund.
- ↑ Seppo Kanerva erosi kokoomuksesta ja liittyi Keskustan eduskuntaryhmään joulukuussa 2002.
|
|
|
---|
| Eduskuntaryhmä (40) | |
---|
|
- ↑ a b Ville Itälä valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi kesäkuussa 2004, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Jouko Laxell.
- ↑ a b Marjo Matikainen-Kallström aloitti kansanedustajana heinäkuussa 2004 istuttuaan kautensa loppuun Euroopan parlamentissa. Hänen varaedustajanaan eduskunnassa toimi Tapani Mäkinen.
|
|
|
---|
| Eduskuntaryhmä (50) | |
---|
|
- ↑ Merikukka Forsius erosi vihreistä ja liittyi Kansallisen Kokoomuksen eduskuntaryhmään helmikuussa 2008.
- ↑ a b Jari Koskinen valittiin Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtokunnan jäseneksi syyskuussa 2009, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Kalle Jokinen.
- ↑ a b Jukka Mäkelä valittiin Espoon kaupunginjohtajaksi kesäkuussa 2010, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Lasse Virén.
|
|
|
---|
| Eduskuntaryhmä (44) | |
---|
|
- ↑ a b Jyri Häkämies siirtyi marraskuussa 2012 Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Anu Urpalainen.
- ↑ a b Jyrki Katainen valittiin kesäkuussa 2014 komissaariksi Euroopan komissioon, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Elina Lepomäki.
- ↑ a b Henna Virkkunen valittiin toukokuussa 2014 jäseneksi Euroopan parlamenttiin, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Mikael Palola.
|
|