Anni Milja Maaria Sinnemäki (s. 20. heinäkuuta1973Helsinki) on suomalainenpoliitikko ja runoilija. Hän toimi vihreidenkansanedustajana vuosina 1999–2015 ja puolueen puheenjohtajana[1] ja työministerinä vuodet 2009–2011. Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen hän oli vuosina 2005–2015.[2] Tammikuussa 2015 Sinnemäki aloitti Helsingin kaupunkisuunnittelusta vastaavana apulaiskaupunginjohtajana. Helsingin hallinnonuudistuksen jälkeen hän oli Vihreiden pormestariehdokas kevään 2017 kuntavaaleissa, ja valtuustokauden 2017–2021 hän toimi kaupunkiympäristön apulaispormestarina. Sama toistui kuntavaaleissa 2021, jolloin hänet valittiin kaupunginvaltuustoon ja uudelleen Helsingin kaupunkiympäristön apulaispormestariksi.
Ennen poliittista uraansa Sinnemäki tuli tunnetuksi Ultra Bra -yhtyeen sanoittajana. Sanoituksistaan hän on saanut Juha Vainio -palkinnon. Sinnemäki on julkaissut kaksi runokokoelmaa: Sokeana hetkenä (2003) ja Aleksis Kiven katu (2009). Hän on opiskellut Venäjän kirjallisuuttaHelsingin yliopistossa ja on humanististen tieteiden kandidaatti.
Anni Sinnemäki on asunut koko elämänsä Helsingissä. Hänen vanhempansa ovat valtiotieteiden lisensiaatti Aino Sinnemäki (o.s. Telkkä) ja taistolaisessa liikkeessä mukana ollut[3] toimittaja Anssi Sinnemäki,[2] ja hänellä on nuoremmat sisarukset Sanna, Pentti sekä Erkki.[4] Sinnemäen isoisä Jussi Sinnemäki oli lapualainen rovasti, joka oli aktiivinen lapuanliikkeessä, IKL:ssä ja kokoomuksessa.[5]
Sinnemäki sai tyttärensä Siirin 16-vuotiaana keväällä 1990.[10] Hän oli puoli vuotta poissa koulusta, tentti kurssit ja kirjoitti ylioppilaaksi samaan aikaan luokkatovereidensa kanssa keväällä 1992.[2][9] Sinnemäki kirjoitti viisi laudaturia ja magnan pitkästä matematiikasta.[9] Siiri Sinnemäki on näytellyt muun muassa televisiosarjassa Kotikatu.[11]
Lukiossa Anni Sinnemäki tapasi myös tulevan puolisonsa, säveltäjänä tunnetun Kerkko Koskisen.[12] He menivät naimisiin vuonna 1996, mutta erosivat vuonna 2001.[9]
Helmikuussa 2012 Sinnemäki meni naimisiin tietokirjailija Anton Montin kanssa.[14] Vuotta aiemmin hän oli toiminut keulahahmona Naimalakko-kampanjalle, jonka jäsenet lupasivat, etteivät mene naimisiin ennen kuin Suomessa avioliitto on mahdollinen samaa sukupuolta oleville.[15] Pari sai lapsen kesällä 2012.[16]
Eduskuntavaaleissa 2003 Sinnemäki sai 4 154 ääntä.[19] Hän jatkoi valtiovarainvaliokunnan jäsenenä ja valittiin sen hallinto- ja tarkastusjaoston puheenjohtajaksi.[2] Hän oli myös verojaoston ja kauppa- ja teollisuusjaoston jäsen.[2] Osana oppositiokansanedustajan työtä valtionvarainvaliokunnassa Sinnemäki on valmistellut eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjetteja. Hän oli ajamassa läpi parisuhdelakia ja kannatti hedelmöityshoitojen antamista itsellisille naisille ja naispareille.[34]
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Sinnemäki sai 7 513 ääntä ja valittiin näin neljännelle kaudelleen.[38] Sinnemäki ilmoitti vaalikampanjansa kuluiksi 42 912 euroa, joista hänen omia varojaan on yhteensä 41 000 euroa. Puolueeltaan hän sai 412 euroa ja yksityishenkilöiltä 1 527,86 euroa.[39]
Sinnemäki oli neljännellä kaudellaan jäsen ympäristövaliokunnassa ja suuressa valiokunnassa.[2] Hän oli poissa eduskuntatyöstä äitiysloman vuoksi syksyn 2013.[2][40] Tammikuussa 2015 Sinnemäki jätti eduskunnan siirryttyään Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi. Hänen tilalleen nousi Johanna Sumuvuori.[41]
Kunnallispolitiikka
Sinnemäki oli ehdolla ensi kertaa Helsingin kaupunginvaltuustoonkunnallisvaaleissa 2004. Hän sai vaaleissa 2 090 ääntä ja tuli valituksi.[22] Hän aloitti kirjasto- ja kulttuurilautakunnan varapuheenjohtajana niin ikään vuoden 2005 alussa.
Sinnemäki on muun muassa edistänyt Sipoonkorven kansallispuiston perustamista ja kampanjoinut Helsingin keskustakirjaston puolesta.[42] Toimiessaan kirjasto- ja kulttuurilautakunnan varapuheenjohtajana kirjastojen kirjojen, elokuvien ja musiikin hankintaan varatut määrärahat ovat nousseet joka vuosi.[42]
Sinnemäki valittiin toiselle valtuustokaudelle vaaleissa 2008. Hän sai 3 557 ääntä, yhdeksänneksi eniten Helsingissä ja 13. eniten koko maassa.[43] Kaudella 2009–2012 hän toimi kulttuuri- ja kirjastolautakunnan puheenjohtajana.[44]
Vuoden 2012 vaaleissa Sinnemäki tuli valituksi kolmannelle valtuustokaudelleen 2 609 äänellä, joka oli jälleen yhdeksänneksi suurin äänimäärä Helsingissä ja 15. suurin koko maassa.[45] Kaudella 2013–2016 hän on Helsingin Leijona Oy:n varapuheenjohtaja[46] ja Uudenmaan maakuntavaltuuston varajäsen[47].
Marraskuussa 2014 vihreät ehdotti Sinnemäkeä Helsingin kaupunkisuunnittelusta vastaavaksi apulaiskaupunginjohtajaksi.[48] Hänen vastaehdokkaansa oli SDP:n Hannu Penttilä. Helsingin kaupunginvaltuusto valitsi Sinnemäen tehtävään ääniin 49–34.[49] Sinnemäki aloitti tehtävässä tammikuussa 2015 ja hänen toimikautensa kesti kesäkuun 2017 loppuun.[50] Hänet valittiin tammikuussa 2017 vihreiden pormestariehdokkaaksi Helsinkiin.[51]
Sinnemäki valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 2017 kuntavaaleissa 8 841 äänellä. Äänisaalis oli kaupungin ja koko maan toiseksi suurin kokoomuksen pormestariehdokas Jan Vapaavuoren jälkeen.[25] Hän toimi vaalikauden ajan kaupunkiympäristön apulaispormestarina, kaupunkiympäristölautakunnan puheenjohtajana ja kaupunginhallituksen jäsenenä.
Viidennen kerran Sinnemäki valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 2021 kuntavaaleissa 7 137 äänellä[52]. Äänisaalis oli koko maan kuudenneksi suurin. Hän toimii toista kautta kaupunkiympäristön apulaispormestarina sekä kaupunkiympäristölautakunnan puheenjohtajana ja kaupunginhallituksen jäsenenä.
Toiminta vihreissä
Anni Sinnemäki 2005.
Sinnemäki valittiin Vihreän liiton varapuheenjohtajaksi yllättäen puoluekokouksessa toukokuussa 2003. Hän ei ollut asettunut ehdolle, mutta häntä ehdotettiin kokouksessa tehtävään. Keväällä 2005 Sinnemäki oli ehdolla puolueen puheenjohtajaksi. Hänen puolestaan tehtiin mittava kampanja, mutta puoluekokouksessa äänestyksessä hän jäi kymmenen äänen päähän Tarja Cronbergista. Sinnemäki valittiin tällöin toiselle kaksivuotiskaudelle varapuheenjohtajaksi.[53]
Sinnemäki on toiminut yhdessä Ville Niinistön kanssa vihreiden periaateohjelmatyöryhmän puheenjohtajana. ”Tehtävänä reilu muutos” -niminen ohjelma hyväksyttiin puoluekokouksessa 2006.[54] Sinnemäki on ollut myös puolueen kehitysmaaryhmän puheenjohtaja 2003–2005 ja palveluiden tuottamistyöryhmän puheenjohtaja 2006. Lisäksi hän on ollut jäsenenä muun muassa ympäristöpoliittisessa, vanhus- ja eläkeläispoliittisessa, turvallisuuspoliittisessa ja kansainvälisten asioiden työryhmässä.[55] Sinnemäki toimi vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana huhtikuusta 2007 kesäkuuhun 2009.[2]
Toukokuun 2009 puoluekokouksessa Sinnemäki valittiin Tarja Cronbergin seuraajaksi vihreiden puheenjohtajana; hänelle ei ollut vastaehdokasta.[56][57] Hän oli ehdolla puheenjohtajaksi toiselle kaudelle mutta hävisi kesäkuussa 2011 vihreiden jäsenäänestyksessä Ville Niinistölle.[58]
Sinnemäki on ajanut kilometrikorvauksien pienentämistä vastaamaan todellisia kuluja. Hän on perustellut asiaa sanomalla muun muassa että autojen keskikulutus on laskenut.[69]
Virkarikosepäily
Yle julkisti kuntavaalien alla kesäkuussa 2021 tiedon, että Sinnemäki on epäiltynä virkarikoksesta. Hänen epäiltiin rikkoneen virkavelvollisuutensa Helsingin Meilahden huvila-alueen poikkeamislupapäätöksessä.[70] Huhtikuun alussa 2022 syyttäjä ilmoitti ratkaisunaan, että ”Ei ole todennäköisiä syitä sen tueksi, että Sinnemäki olisi syyllistynyt asiassa virkavelvollisuuden rikkomiseen tai sen tuottamukselliseen tekomuotoon toimimalla esteellisenä tässä asiakokonaisuudessa”. Jo aiemmin lokakuussa 2021 Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan, että Sinnemäki ei ole ollut asiassa esteellinen.[71]
Sinnemäen tekstejä pidettiin aluksi poliittisen kantaa ottavina, mutta myöhemmin ne ovat olleet lähinnä pienten arkisten asioiden havainnointia. Häntä pidetään sanoittajana sukupolvensa tulkkina.[30][73]
Ultra Bra
”
Jossain kaupungissa on maailma näytteillä. Mitä täällä on? Aina samoja pieniä ilmiöitä eikä vieläkään tuulivoimaa.
”
– Ilmiöitä. 1999
Sinnemäki kirjoitti ensimmäiset sanoituksensa (”Sankaritar” ja ”Ken Saro Wiwa on kuollut”) vuonna 1995 Ultra Bralle.[74] Yhtyeeseen kuului hänen ystäviään ja hänen puolisonsa Kerkko Koskinen sävelsi kappaleet.[74][75]
Sinnemäen sanoituksia on julkaistu kaikilla Ultra Bra -yhtyeen albumeilla: Vapaaherran elämää (1996), Kroketti (1997), Kalifornia (1999), Vesireittejä (2000) ja Sinä päivänä kun synnyin (2001). Sinnemäen sanoittamia kappaleita ovat muun muassa Ultra Bran singlet ”Savanni nukahtaa”, ”Ken Saro-Wiwa on kuollut”, ”Kahdeksanvuotiaana”, ”Sinä lähdit pois”, ”Tyttöjen välisestä ystävyydestä”, ”Ilmiöitä”, ”Heikko valo”, ”Itket ja kuuntelet” ja ”Rubikin kuutio”.[76]
Muut sanoitukset
Ultra Bran lopetettua Sinnemäki ja Koskinen ovat jatkaneet yhteistyötä: Sinnemäen sanoittamia kappaleita on Koskisen molemmilla sooloalbumeilla, Rakkaus viiltää (2002) ja Lolita (2005). Rakkaus viiltää -albumin kappaleista yli puolet on Sinnemäen sanoittamia, ja useiden kappaleiden teemana on ero.[77]Lolitalla Sinnemäen runoihin tehtyjä sävellyksiä on vain kaksi. Vuonna 2012 julkaistulla Kerkko Koskinen Kollektiivi -albumilla on yksi Sinnemäen sanoittama kappale (”Vuodet”)[78] ja vuonna 2014 julkaistulla Kerkko Koskinen Kollektiivintoisella albumilla kaksi kappaletta (”Kavahda minua” ja ”Hämeentie”)[79].
Sinnemäki on tehnyt sanoitukset myös Milja Aholan lyhytelokuvan Kaksonen (1997) lauluihin. Hän on myös tehnyt tekstit Hanna Brotheruksen kolmeen tanssiteokseen, Väki (1997), Pieni hyvä (1999) ja Kukaan ei tiedä (2005).[80][81][82]Onnen varjot -elokuvan (2005) Terhi Kokkosen esittämä ja Kerkko Koskisen säveltämä nimikappale on myös Sinnemäen sanoittama.[83]Maria Ylipään ja Emma Salokosken albumilla Omani uni (2010) on Sinnemäen sanoitus ”Minä rakastan sinua mutten toimiasi”, jonka on säveltänyt Lauri Salokoski.[84]
Runot
”
Mitä sitten tehdään kun kaikki haaveet ovat toteutuneet?
Olen rakastanut kahta miestä pettänyt äidin odotukset saanut kiharatukkaisen lapsen ja merkittävät tekijänoikeustulot.
”
– Omakuva. 2003
Sinnemäki on julkaissut runoteoksen Sokeana hetkenä (2003). Se oli ehdolla parhaasta esikoisteoksesta myönnettävän Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi 2003.[85] Valokuvaaja Milka Alanen on kuvittanut runot kirjaan. Se sisältää kaikki Ultra Bran albumeilla sekä Koskisen ensimmäisellä albumilla olevat sanoitukset. Lisäksi siinä on kahdessa ensimmäisessä Hanna Brotheruksen tanssiteoksissa olleet tekstit ja muutamia aiemmin julkaisemattomia runoja.[86]
↑ abLaitinen, Kikka: Anni Sinnemäki – mestarisnaisia. Selvis, 2002, nro 3. Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.9.2015.
↑Sirén, Juhani & Karhunen, Anna: Nuoret suuret suomalaiset top 50. (3. Anni Sinnemäki, 32, Vihreiden kansanedustaja, runoilija) City, 2006, nro 12. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.2.2009.