Varhaisin lähde, joka kertoo Abdallahista on Ibn Ishaqin 700-luvun puolivälissä kirjoittama ja nykyään kadonnut kirja. Sen tekstejä on rekonstruoitu 800-luvulla ja 900-luvulla kirjoitettujen teosten avulla, jotka referoivat Ibn Ishaqia. Abdallahin kerrotaan kuolleen vuonna 578, mutta hänestä kirjoitetaan ensimmäisen kerran vasta vuoden 750 jälkeen. Historiakriittinen tutkimus pitää islamilaisen perimätiedon varhaista henkilögalleriaa kansanperinteen luomina kuvitteellisina hahmoina.[2]
Volker Popp esittää otaksuman, että Muhammedin isän, Abdallahin, nimi olisi syntynyt kunnianimestä Abd Allah (suom. "Jumalan palvelija"). Se esiintyi sanan "Muhammed" jälkeen muun muassa Kalliomoskeijan friisitekstissä: muhammad(un) abd(u) llah(i) wa-rasuluh(u),[3] joka tarkoittaa "Ylistetty on Jumalan palvelija ja hänen lähettiläänsä". Ylistetty eli muhammad ei tekstissä tarkoittaisi profeetta Muhammedia vaan Jeesusta, ja Jumalan palvelija (Abd Allah) olisi Jeesukselle annettu kunnianimi.[4][3]
Vanhassa testamentissa ”Jumalan palvelija” on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kunnianimi (5. Moos 9:27). Arabien valtakunnassa sen ensimmäistä tunnettua hallitsijaa Muawijaa kutsutaan Gadaran kylpylän piirtokirjoituksessa vuodelta 662 myös sanoilla Abd Allah. Nimi olisi nyt annettu myös Jeesukselle. Kunnianimi antoi arabimonoteismille sen kaipaaman johtoaiheen, joka erotti sen muista kristillisistä suunnista. Idea Jeesuksesta Jumalan palvelijana ei tosin ollut uusi asia vaan tuli 300-luvulla eläneeltä Aleksandrian piispa Areiokselta.[5] Popp otaksuu, että kun Jeesuksen kunnianimi muhammad alettiin 700-luvulla ymmärtää Muhammed-nimiseksi arabiprofeetaksi, nimen jäljessä tuleva kunnianimi Abd Allah olisi alettu vastaavasti käsittää Muhammedin isännimeksi, jollainen arabian kielessä normaalisti seurasi henkilönnimeä.[6]
Elämä
Perhetausta
Tarinoiden mukaan Abdallah syntyi Quraiš-heimoon Mekassa. Hänen isänsä oli quraish-klaanin huomattava sheikki ‘Abd al-Muṭṭalib, jolla oli kymmenen poikaa ja kuusi tytärtä. Abdallahin äiti oli Fatima bint Amr.[7] Abdallahin veljien ja siten profeetta Muhammedin setien joukossa oli Abu Talib, jonka pojasta Ali ibn Abi Talibista tuli neljäs kalifi ja shiialaisenimaamiketjun perustaja. Toinen merkittävä veli (todellisuudessa velipuoli) oli al-Abbas, jota myöhemmin abbasidikalifit pitivät kantaisänään.[7]
Vähällä tulla uhratuksi
Ibn Ishaq ja Ibn Hisham kertovat Muhammedin isoisästä Abd al-Muttalibista samanlaisen tarinan kuin ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo Abrahamista, eli kertomuksen siitä, miten tämä oli vähällä uhrata poikansa Iisakin Jerusalemissa ennen kuin Jumalan väliintulo esti asian.
Quraišlaiset olivat ahdistelleet Abd al-Muttalibia zamzam-kaivon löytämisen jälkeen ja vaativat osuutta kaivoon. Asian ratkettua Abd al-Muttalibin eduksi hän alkoi toivoa suojakseen paljon poikia. Hän vannoi, että uhraisi yhden pojista Jumalalle, jos saisi heitä kymmenen. Näin kävi ja Abd al-Muttalib arpoi uhrattavaksi tarkoitetun pojan. Arpanuoli osui Muhammedin tulevaan isään Abdallahiin, joka oli isänsä lempilapsi. Abd al-Muttalib otti Kaaban temppelissä Isafin ja Na'ilan patsaiden edessä ison veitsen käteensä, mutta kauhistuneet quraishilaiset pysäyttivät hänet. He taivuttivat Abd al-Muttalibin pyytämään neuvoa Khaibarissa asuvalta naistietäjältä, jolla oli seuraajahenki.
Seuraajahengen neuvo oli, että pojan surmaaminen voitiin korvata verirahalla. Sen suuruus oli Mekassa kymmenen kamelia. Isän piti heittää arpaa. Jos se osui pojalle, verirahaan piti lisätä kymmenen kamelia ja heittää uudelleen arpaa. Abd al-Muttalib teki kuten neuvottiin. Arpaa heitettiin Hubalin kuvan luona ja osui ensin kymmenen kertaa pojalle, joten verirahan suuruus nousi sataan kameliin.[8] Isoisälle se ei kuitenkaan riittänyt vaan hän halusi jatkaa, kunnes arpa osuisi vielä kerran kameleille. Hän joutui heittämään arpaa vielä kolme kertaa saadakseen tällaisen tuloksen, joten korvauksen suuruus nousi 120 kameliin. Eläimet teurastettiin ja kaupungissa kaikki saivat osallistua niiden syömiseen.[9]
Avioliitto
Kun uhritoimitus peruuntui Abd al-Muttalib lähti paikalta taluttaen poikaansa kädestä mennäkseen naittamaan häntä. Hän kulki – niin kerrotaan – erään naisen ohi, joka istui Kaaban temppelin luona.[10] Nainen kysy minne Abdallah oli matkalla ja lupasi yhtä paljon kameleja kuin tämän edestä teurastettiin, jos Abdallah tulisi makaamaan hänen kanssaan. Abdallah vastasi olevansa isänsä kanssa eikä voinut jättää tätä.
Abd al-Muttalib meni klaaninjohtaja Wahb ibn Abd Manafin luo, jonka tyttärelle Aminalle Abdallah naitettiin. Väitetään, että Abdallah makasi Aminan kanssa heti naimakaupan jälkeen ja Amina alkoi odottaa Jumalan lähettilästä. Sitten Abdallah meni naisen luo, joka oli tarjoutunut hänelle. Nainen ei kuitenkaan enää ollut kiinnostunut. Hän sanoi, että valo, joka oli ollut Abdallahin kanssa oli nyt jättänyt hänet. Nainen oli kuullut kristinuskoon kääntyneeltä veljeltään, että tähän kansakuntaan oli syntyvä profeetta.[11]
Toisen tarinan mukaan Abdallahilla olisi ollut toinenkin vaimo, joka olisi kutsunut miestään. Vaimon kiinnostuksen oli herättänyt miehen silmien välissä hehkunut valotäplä, joka oli merkki syntyvästä profeetasta. Abdallah kuitenkin kulki naisen ohitse Aminan luo. Valo siirtyi hedelmöityksen jälkeen Muhammedin äidin Aminan kohtuun.[11]
Kuolema
Ibn Ishaq toteaa, että Abdullah kuoli, kun Amina oli vielä raskaana. [12]
Abdullahin uskonto
Abdullahin poika Muhammed oli profeetta, joka Mekassa alkoi julistaa islamia ympäristössä, joka Ibn Ishaqin selostuksen mukaan oli monijumalainen. Uskonnon perustajan suhde hänen omaan isäänsä voi uskonnoissa muodostua ongelmaksi, koska perustajan pyhyyttä loukkaa se, jos hänen sukujuurensa johtavat johonkin toiseen uskontoon.[13]Juutalaisuuden kantaisänä Raamatussa on Abraham, ja Mooseksen kirjoissa isäongelma ratkaistaan vaikenemalla Abrahamin suhteestaan isäänsä. Sen sijaan rabbiininen kirjallisuus[14] ja Koraani kuvaavat Abrahamin ja tämän isän Terahin suhdetta jopa väkivaltaisena. Koraanissa Terah lausuu: "Oletko luopunut minun jumalistani, oi Aabraham? Totisesti, ellet muuta mieltäsi, niin minä olen kivittävä sinut kuoliaaksi. Poistu luotani pitkäksi aikaa."[15]
Islamilainen perimätieto on joutunut pohtimaan kysymystä, mihin Muhammedin isä ja isoisä uskoivat, koska he eivät olleet muslimeja. Ibn Ishaq kertoo, että kun Muhammed syntyi, hänen isoisänsä Abd al-Muttalib vei hänet Kaaban temppeliin kiittääkseen Jumalaa. Kyseinen jumala oli Mekassa palvottu Hubal. Islamilaisen perimätiedon mukaan Mekassa oli Hubalin patsas, jonka Muhammed sitten kaatoi Mekan valtauksen yhteydessä. [16] Voidaan myös kysyä, minkä jumalan palveluun Muhammedin isän nimi "Jumalan palvelija" oikein viittasi.
Asian ongelmallisuutta kuvaa, että Ibn Hisham kertoo 800-luvun alussa Ibn Ishaqin tarinan, mutta ei enää Ibn Ishaqin tavoin mainitse Hubalia nimeltä. Nimi Hubal palaa silti Muhammedin elämäkertaan uudelleen 900-luvun alussa, jolloin Tabari kertoo Ishaqin teokseen nojaten, että isoisä kiitti Hubalia Muhammedin syntymästä.[16]
Myöhemmin Hubal on uudelleen voitu häivyttää taustalle. Lainoppinut mufti Muhammad Khan Qadri on kirjoittanut lyhyen kirjasen The Parents of the Prophet were Muslims (2014) todistaakseen, että myös Muhammedin isä ja äiti olivat todellisuudessa muslimeja.[17] Qadri kirjoittaa, että väitettä siitä, että profeetan vanhemmat olisivat olleet epäuskossa, on käytetty islamin halventamiseen. Tällainen näkemys on myös omiaan heikentämään uskoa (iman).[13] Qadri toteaa, että uskonoppineet ovat yksimielisesti kumonneet käsityksen, että Muhammedin vanhemmat olisivat olleet vääräuskoisia (kafir). Tällöin jäljelle jäisi kolme teoriaa: 1) vanhemmat olivat Abrahamin uskossa; 2) vanhemmat olivat välitilassa (Ahl al-Fatra), mikä tarkoittaa tietämättömyyttä oikeasta uskosta, tai 3) vanhemmat kuolivat tässä tilassa, mutta Profeetta herätti heidät henkiin ja siunasi heitä islamilla. Kaikissa kolmessa tapauksessa se tarkoitti, että vanhemmat pääsivät Paratiisiin.[18]
Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. ((Sirat rasul Allah, 800-luku.) Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Jaakko Hämeen-Anttila) Helsinki: Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9
Ibn Ishaq: The Life of Muhammad (Sirat rasul Allah, 800-luku). With introduction of notes by A. Guillaume. Oxford: Oxford University Press, 1955 (13. painos 1998). Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Ibn Sa'd: Kitab al-Taqabat al-Kabir. Määritä julkaisija!Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Luxenberg, Christoph: The Syro-Aramaic reading of the Koran: a contribution to the decoding of the language of the Koran. Berliini: Hans Schiler, 2007. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Midrash Rabbah. Genesis, volume I. Translated into English by rabbi Dr. H. Freedman & Maurice Simon, s. 358. London: The Soncino Press, 1939. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.2.2024).
