PROFILBARU.COM

Aleksandria; (al-Iskandariyya); Ἀλεξάνδρεια; الإسكندرية
; lippu	; vaakuna
	; Aleksandria
	Koordinaatit: 31°11′37″N, 29°54′3″E
Valtio	Egypti
kuvernementti	Aleksandria
Perustettu	331 eaa.
Hallinto
– Kuvernööri	Adel Labib
Väkiluku (2010)	4 358 439
Lempinimi:	Välimeren helmi
	www.alexandria.gov.eg
	Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Tämä artikkeli käsittelee nykyistä Egyptin kaupunkia. Sen antiikin aikaisesta edeltäjästä, katso Antiikin Aleksandria. Muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.

Aleksandria (kreik. Ἀλεξάνδρεια; arab. الإسكندرية‎ , al-Iskandariyya; kopti, Rakotə) on kaupunki Egyptissä Välimeren rannalla, kannaksella, joka erottaa Välimeren murtovetisestä Mariout-järvestä, aivan Niilin suistossa. Aleksandria on saanut nimensä Aleksanteri Suuren mukaan, joka perusti kaupungin tammikuussa 331 eaa.

Aleksandria on nykyisin Egyptin toiseksi suurin kaupunki Kairon jälkeen, jonka merkitys kaiken aikaa vain kasvaa. Uusi Aleksandrian kirjasto, Bibliotheca Alexandrina, houkuttelee kävijöitä edeltäjänsä tavoin ympäri maailmaa. Euroopan ja Välimeren maiden kulttuurien väliseen dialogiin kannustavan Anna Lindh -säätiön päämaja on myös sijoitettu Aleksandriaan.

Maantiede

Ilmasto

Aleksandrian ilmasto on kuiva Välimeren ilmasto, jota leimaavat lauhat ja sateiset talvet sekä erittäin kuivat kesät. Tammi- ja helmikuu ovat viileimmät kuukaudet lämpötilojen vaihdellessa noin 8 °C:n ja 18 °C:n välillä. Heinä- ja elokuu ovat kuumimmat ja kuivimmat kuukaudet lämpötilojen vaihdellessa noin 22 °C:n ja 30 °C:n välillä. Touko- ja lokakuun välisenä aikana Aleksandriassa ei sada lähes lainkaan. Suurimmat sateet saadaan marras- ja huhtikuun välisenä aikana, jolloin sataa yhteensä noin 180 millimetriä. Vuosittainen sadanta Aleksandriassa on noin 190 millimetriä.^[2] Egyptin olosuhteissa viileät kesät tekevät Aleksandriasta houkuttelevan matkakohteen.^[3]

Historia

Antiikki

Pääartikkeli: Antiikin Aleksandria

Aleksanteri Suuri perusti Aleksandrian vuonna 331 eaa. Aleksanteri Suuren pääarkkitehti hankkeelle oli kreikkalainen Deinokrates. Aleksandrian oli tarkoitus toimia Naukratiin seuraajana Egyptin hellenistisenä keskuksena sekä toimia linkkinä Kreikan ja hedelmällisen Niilin laakson välillä. Joitakin kuukausia Aleksandrian perustamisen jälkeen Aleksanteri Suuri lähti Egyptistä, eikä koskaan palannut kaupunkiinsa. Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen hänen ruumiinsa sijoitettiin aluksi kultaiseen sarkofagiin, joka oli tarkoitus viedä Makedonian valtakuntaan. Lopulta Ptolemaioksen vaikutuksesta se päätyi kuitenkin Aleksandriaan. Egyptissä Aleksanterin ruumista kävi satoja vuosia myöhemmin katsomassa muun muassa Rooman ensimmäinen keisari Augustus. Sadassa vuodessa Aleksandriasta tuli maailman suurin kaupunki, ja joitakin satoja vuosia eteenpäin se oli toiseksi suurin heti Rooman jälkeen.

Kaupunki oli perustettu vähän matkan päähän eräästä Niilin suurimmasta suuhaarasta, pitkälle niemimaalle, joka sulki sisäänsä neljä eri satamaa. Merkittävimmän eli ”suuren sataman” vierellä oli lujasti linnoitettu ja muurilla muusta kaupungista erotettu osa Brykheion. Siellä seisoi meren rannalla suuri kuninkaallinen palatsi. Vähän matkan päässä siitä, samoin meren rannalla, oli Aleksanterin hautarakennus, sekin suuren palatsin kaltainen. Lähimmässä viereisessä kaupunginosassa kohosi komea Serapeion, temppelirakennus, pyhitetty muinaisegyptiläiselle jumalalle Serapiille, jonka palvominen nyt oli yhteistä helleniläisille ja egyptiläisille. Kauimpana lännessä sijaitsi hautakaupunki eli nekropolis, kallioihin hakattuja katakombeja sekä niiden yhteydessä palsamoimista varten tarkoitetut rakennukset.^[4]

Aleksandrian historia jakaantuu neljään vaiheeseen:

Ptolemaiolainen aika, perustamisesta roomalaisten saapumiseen (sininen)
Roomalainen aika, vuodesta 80 arabien saapumiseen (vihreä)
Arabikaupunki vuodesta 641 Napoleonin saapumiseen (keltainen)
Moderni kaupunki vuodesta 1798 (punainen)

Aleksandria ei ollut ainoastaan hellenistisen maailman mahtavimpia kaupunkeja, vaan myös aikansa suurimman juutalaisyhteisön kotipaikka. Suuren sataman vieressä sijaitsi juutalainen kaupunginosa. Aleksandrialaista syntyperää on myös Vanhan testamentin kreikkalainen käännös nimeltään Septuaginta. Aleksandria oli ensimmäisinä vuosisatoina jaa. koptilaisen kirkon suurin keskus. Ptolemaioksen hallitsijasuku piti kaupungin hallinnassa sekä kehitti Aleksandrian kirjaston hellenistisen maailman johtavaksi tiedon keskukseksi. Kirjastossa ja sen ulkopuolella olevassa Serapeionin temppelissä säilytettiin valtavat noin 400 000–700 000 kirjakääröä, jotka oli kerätty kaikkialta tunnetusta maailmasta ja käsitti siis suunnattoman määrän tietoa antiikin ajasta. Palo vuonna 47 eaa. tuhosi kuitenkin kirjaston ja temppeli hävitettiin vuonna 391 jaa.

Ptolemaioksen aikana ylläpidettiin jakoa kaupungin eri ryhmien, kreikkalaisten, juutalaisten ja egyptiläisten välillä. Tästä jaosta johtui huomattava osa myöhemmästä poliittisesta myllerryksestä, joka alkoi Ptolemaios IV Filopatorin (hallitsi 221–204 eaa.) aikana. Sisäiset konfliktit leimasivat myös Ptolemaios VIII Euergetes II Fyskonin (hallitsi 144–116 eaa.) vallan aikaa.

Ensimmäiset Ptolemaiokset olivat merkittäviä taiteen ja tieteen suosijoita. Heidän suojeluksessaan Aleksandriassa kehittyi huomattava sivistystaso, jossa itämaiset perinteet sekoittuivat yhteen hellenistisen kanssa. Rakennusmestarit ja kuvanveistäjät täyttivät kaupunkia temppeleillä ja palatseilla, patsailla ja muilla kuvilla. Kreikkalaisen esteettisen perinteen ohella kaupunkikuvassa näkyi egyptiläinen monumenttirakentamisen perinne. Samalla kukoisti aleksandrialainen runous ja tieteellinen tutkimus. Ptolemaios II perusti tutkimuslaitos Museionin, joka kohosi lähelle hallituspalatsia. Siellä teki työtään joukko oppineita miehiä. Heitä varten koottiin suuri Aleksandrian kirjasto, jota säilytettiin osaksi Museionissa ja osaksi myös Serapeionissa. ”Seitsemälläkymmenellä tulkitsijalla” käännätettiin Vanhan testamentin kirjat heprean kielestä kreikaksi. Paljon hieroglyfikirjoituksia koottiin muinaisegyptiläisen pappissivistyksen ajoilta. Tunnettuja tutkijoita oli muun muassa Manetho, joka tutki Egyptin vanhinta historiaa, tähtitieteen perustajiin kuuluva Eratostenes ja Eukleides, joka kirjoitti vielä 1900-luvullakin käytetyn geometrian oppikirjan.^[4]

Aleksandria siirtyi virallisesti roomalaisten hallintaan vuonna 80 eaa. oltuaan roomalaisten vaikutusten alaisena jo yli sata vuotta. Julius Caesar valloitti kaupungin vuonna 47 eaa. roomalaisten puuttuessa Egyptin sisällissotaan. Egyptissä kuningas Ptolemaios XII puolusti valtaansa kuningatar Kleopatra VII:tä vastaan. Octavianus, tuleva keisari Augustus, valloitti kaupungin viimein vuonna 30 eaa.

Myöhempi historia

Rooman valtakunnan jaossa Aleksandriasta tuli muun Egyptin tavoin osa Itä-Roomaa eli Bysantin valtakuntaa. Persialaiset valtasivat kaupungin vuonna 619. Vaikka Bysantin Herakleios kaappasi kaupungin takaisin vuonna 629, arabit valtasivat sen uudelleen neljäntoista kuukauden piirityksen jälkeen vuonna 641. Tämän jälkeen kaupungin merkitys alkoi vähentyä, mihin vaikutti myös Kairon perustaminen vuonna 969, jolloin kaupunki jäi poliittisen vallan kannalta syrjään.

Aleksandria oli keskeinen paikka Napoleonin hyökkäyksessä Egyptiin vuonna 1798. Ranskalaiset joukot hyökkäsivät kaupunkiin heinäkuussa, ja Aleksandria pysyi ranskalaisten hallussa, kunnes britit valtasivat sen takaisin Aleksandrian taistelun yhteydessä 2. syyskuuta 1801. Ottomaanien Egyptin kuvernööri Mohammed Al aloitti jälleenrakentamisen 1810, ja vuoteen 1850 mennessä kaupunki oli saanut takaisin osan entistä loistoaan. Vuonna 1882 brittien laivasto pommitti kaupunkia ja valtasi sen. Vuonna 1954 israelilaiset pommittivat kaupunkia, ja joitakin kuukausia myöhemmin yritettiin Egyptin presidentti Nasser murhata Aleksandrian Mansheyya-torilla.