Muhammedin jäljitelty kirje Munzir ibn Sawa Al Tamimille ja tekstin transkriptio. Perimätiedon mukaan Muhammed kirjoitti tällaisia kirjeitä hallitsijoille kehottaen heitä kääntymään islamiin. (Jemenin Sotilasmuseo Sanaassa).
Medinan perustuslaki tai oikeammin sopimus on Ibn IshaqinMuhammed-elämäkertaan sisältyvä dokumentti. Muodoltaan se on pian hidžran jälkeen vuonna 622 tehty sopimus Medinan klaanien ja Muhammedin välillä.[1]Ibn Hisham mainitsee lyhyesti sopimuksen 800-luvulla, mutta ei selosta sitä tarkemmin.[2]
Muslimit ovat luonnehtineet sopimusta (kitāb eli "kirja") "maailman ensimmäiseksi perustuslaiksi", koska se edelsi Magna Cartaa sadoilla vuosilla.[3] Ensimmäisen perustuslain asema kuuluu silti luultavasti Ateenalle, jolle Solon oli kirjoittanut sellaisen tuhat vuotta aikaisemmin.[4] Medinan perustuslakia on myös ylistetty suvaitsevaisuuden ja uskonnollisen moniarvoisuuden merkkipylvääksi.[5]Opetushallituksen mukaan "Medinan perustuslaissa muiden uskontojen harjoittajia koskivat samat poliittiset ja kulttuuriset oikeudet kuin muslimeja".[6] Todellisuudessa sopimus ei kohdellut kaikkia uskontoja samanarvoisina, vaan jakoi ihmiset niihin, jotka kuuluivat ummaan ja niihin, jotka eivät kuuluneet. Näihin ryhmiin sovellettiin erilaisia juridisia määräyksiä.[7]
Medinan sopimuksen teksti sopii huonosti yhteen islamin muun perimätiedon kanssa muun muassa siksi, että siinä myös juutalaisia pidettiin ummaan kuuluvina. Dokumentti onkin herättänyt kysymyksiä sen alkuperästä.[8]
Ibn Ishaqin 760-luvun version lisäksi Medinan perustuslaista on säilynyt 800-luvulla tehty teksti Abu Ubaydin kirjassa Kitab al-amwal.[9] Se on lyhyempi, mutta sisältää kertojaketjut (isnad), jotka Ibn Ishaqilta puuttuvat. Katkelmia perustuslaista on lisäksi 800-luvulla kirjatuissa lyhyissä haditheissa, mutta niissä asiayhteydet ovat kadonneet.[10] Tilalle tulee esimerkiksi sellainen šiialainen tieto, että Muhammed oli luovuttanut dokumentin Alille, joka säilytti sitä miekkansa tupessa.[11]
OrientalistiHans Jansenin mukaan sopimus herättää aitouden vaikutelman. Hän katsoo, että jos kyseessä on väärennös, se on taitavasti tehty, mutta ei sulje sitäkään pois. Jansen pitää tekstiä hyvin vanhana. Sopimus ei sisällä mitään viittauksia historiallisiin tapahtumiin lukuun ottamatta Muhammedin hidžraa Medinaan 622. Jansen pitää dokumenttia mahdollisesti vanhimpana islamilaisena tekstinä Koraanin ohella.
Teksti on kirjoitettu arkaaisella arabialla, jota on mahdoton täsmällisesti kääntää. Se sisältää myös paljon toistoa, mistä syntyy vaikutelma, että dokumentti on yhdistetty useista itsenäisistä osista.[8]
Sopimuksen sisältö
Sopimuksessa muhajirun eli Muhammedia Mekasta Medinaan seuranneet muslimit hyväksytään Medinan kahdeksan klaanin kanssa tasa-arvoisiksi muslimiyhteisön (umma) jäseniksi. Muista klaaneista käytetään nimeä ansarit eli auttajat.[12] Medinan juutalaisklaanit tunnetaan myöhemmissä historioissa nimillä Nadri, Qainuqa ja Quraiza. Näitä klaaneja ei kuitenkaan sopimuksessa mainita, mikä voisi viitata siihen, että sopimus on peräisin muualta kuin Medinasta ja mahdollisesti myös ajalta ennen Koraania.[8]
Juutalaiset
Sopimus sisältää sääntöjä Medinan juutalaisten asemasta.[12] Juutalaiset asetetaan sopimuksessa huonompaan asemaan kuin muslimit, ja heihin kohdistuu epäluottamusta.[13] Hämmennystä on herättänyt se, että sopimusteksti lukee juutalaiset silti muslimien kanssa samaan uskonyhteisöön, ummaan, erotuksena kaikista muista. Koraanissa umma tarkoittaa aina vain uskovien yhteisöä.[14] Ibn Ishaqin mukaan Muhammed myöhemmin karkotti tai tappoi kaikki Medinan juutalaisheimot.
Yhteistä ummaa koskeva maininta katosi monista myöhemmistä sopimuksen kuvauksista, kuten tapahtui muun muassa al-Waqidilla, al-Baladhurilla ja al-Tabarilla.[15] Uri Rubin arvelee, että syynä oli islamin myöhempi vihamielisyys juutalaisia kohtaan.[15]
Yhteensopivuus perimätiedon kanssa
Sopimuksen tieto juutalaisista umman jäseninä ei ole ainoa epäselvyys suhteessa muuhun perimätietoon. Jansen toteaa, että sopimus ei lakiteknisesti nojaudu šariaan, vaan edustaa tapaoikeutta, jossa sovitaan heimojen ja klaanien välisistä suhteista. Jos teksti olisi väärennös, väärentäjän on pitänyt ajatella, että šaria ei ollut Medinassa voimassa. Toinenkin seikka puhuu sen puolesta, ettei kyseessä ole väärennös: Muhammedin katsotaan olleen lukutaidoton, mutta sopimus luo vaikutelman, että sopimuskumppanit olivat luku- ja kirjoitustaitoisia. Lisäksi sopimus käsittelee muun muassa sotavangeista saatavia lunnaita ja puhutaan Medinaan kohdistuneesta hyökkäyksestä. Ibn Ishaqin elämäkerrassa ensimmäinen tällainen hyökkäys olisi Uhudin taistelu, mutta siinä vaiheessa muslimien suhteet juutalaisiin olivat jo muuttuneet vihamielisiksi, toisin kuin sopimuksessa kuvataan.[8]
Crone, Patricia: Slaves on Horses. The evolution of the Islamic polity. Cambridge University Press, 1980. ISBN 0-521-52940-9Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta (suom, Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9
Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. Teoksen verkkoversio.
Goldziher, Ignaz: Muhammedanische Studien. Zweiter Theil. Max Niemeyer, 1890. Teoksen verkkoversio.
Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biografie. Mûnchen: Velag C.H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9
Laertios, Diogenes: Merkittävien filosofien elämät ja opit. Summa, 2003.
Lecker, Michael: The ”Constitution of Medina”. Muhammad’s first legal document. Studies in Late Antiquity and Early Islam 23. Darwin Press, 2004. ISBN 0-87850-148-7
Lecker, Michael: Constitution of Medina. Teoksessa; Böwering, Gerhard (toim.) The Princeton Encyclopedia of Islamic Political Thought, s. 115–116. Princeton University Press, 2013.
Rubin, Uri: The "Constitution of Medina" Some Notes. Studia Islamica, nro. 62, s. 5–23, 1985. Artikkelin verkkoversio.
