Islamin profeetat ovat Jumalan lähettämiä varoittajia ja Jumalan sanan välittäjiä ihmisille. Islaminuskon mukaan Jumala on aikojen alusta ilmoittanut tahtonsa heidän kauttaan. Tärkeimmille profeetoille annettiin kirja, jolloin heistä käytetään nimitystä "lähettiläs" (arab. رَسُول rasūl).
Islamin profeettanäkemys tulee katkelmittain ilmi Koraanissa. Profeettojen historian kirjoitti Ibn Ishaq (k. 767) laajassa, mutta kadonneessa kirjassaan. Sen osia on kuitenkin runsaasti säilynyt referaatteina muissa kirjoissa. Tärkein niistä on vuonna 834 kuolleen Ibn Hishamin teos "Profeetta Muhammedin elämäkerta" (Sirat rasul Allah).[1]
Kun Ishaq laati teostaan, hänen esikuvanaan olivat Mooseksen kirjat ja Vanhan Testamentin profeetat. Ishaqin teos oli muodoltaan pelastushistoria, joka alkoi maailman luomisella ja Vanhan Testamentin tavoin jatkoi profeettojen ketjun esittelyllä. Profeetat oli vuorollaan lähetetty varoittamaan ihmisiä ja julistamaan pelastusta. Ibn Hishamin teos kattaa vain Ishaqin kirjan viimeisen osan, joka sisälsi Muhammedin elämäkerran. Se oli eräänlainen Uuden Testamentin vastine, joka Jeesuksen sijaan kertoi Muhammedista.[2]
Profeettojen tarinat ovat rakenteeltaan samanlaisia. Tutkijat puhuvat "profeettaparadigmasta", missä profeettojen toiminta toistaa samaa kaavaa.[3]
Jumala lähettää profeetan tuomaan varoitussanan kansalle.
Valtaosa ihmisistä kieltää profetian, mutta pienempi osa uskoo siihen.
Profeetta ja tosiuskovat pakenevat Jumalan ohjeiden mukaan.
Tuhoisa rangaistus kohtaa uskottomia.
Uusi kansa "perii maan".
Muhammed
Koraanin mukaan "Jokaisen kansan luo on tullut varoittaja" (35: 24). Sellainen puuttui vain arabeilta, jotka Muhammedin myötä saivat lopulta oman profeettansa. Hän oli samalla viimeinen profeetta, jonka myötä Jumalan pelastussuunnitelma täydellistyi. Muhammedin asema vastaa tässä suhteessa Jeesuksen roolia kristinuskossa. Aikaisemmat profeetat myös ennakoivat Muhammedin tuloa aivan kuten kristityt näkivät Vanhan Testamentin ennakoivan Jeesusta. Näissä vastaavuuksissa voi nähdä ”mytomorfiaa” eli myyttien yhtäläisyyttä. Muhammed ei kuitenkaan muissa suhteissa ole Jeesuksen symmetrinen vastine. Kristillisessä teologiassa Jeesus edustaa Jumalan Sanaa (logos). Islamissa Jumalan sanaa vastaa Koraani, joka on lähes kaikkien muslimien uskon mukaan luomaton ja ollut ikuisesti olemassa. Jeesuksen vastineena islamissa on siten pidetty pikemminkin Koraania kuin Muhammedia.[4]
"Profeettojen sinetti"
Islamilaisen profeettakäsityksen mukaan profeetan poika on myös profeetta. Tämä käy ilmi myös šiiamuslimien imaamiketjuista, jotka päättyvät katkeamiseen eli imaamin kätkeytymiseen (seitsemännen tai kahdennentoista imaamin kohdalla) vasta, kun sukulinja sammuu. Säännöllä on ollut vaikutuksia Muhammedin elämäkertaan, sillä se tarkoitti, ettei viimeisellä profeetalla voinut olla aikuisikään ehtinyttä poikaa. Juuri näin kävikin, sillä kaikki profeetan miespuoliset jälkeläiset kuolivat ennen täysi-ikäisyyttä.
Ongelmaksi muodostui kertomus Muhammedin ottopojasta Zaidista. Häntä koskeva tarina on ainoa, joka Muhammedista kerrotaan Koraanissa. Tarina kertoo, että hankalaksi tullut ottopoikasuhde purettiin siten, että Muhammed meni naimisiin Zaidin vaimon kanssa.[5] Näin päästiin ryhmien suuran (33:40) julistamaan tilanteeseen: "Muhammed ei ole kenenkään miehenne isä, vaan Jumalan lähettiläs ja profeettojen sinetti.” Kohta on Koraanin ainoa, jossa varmuudella puhutaan profeetasta nimeltä Muhammed.[6]
Metafora profeettojen "sinetistä" on islamissa tärkeä, koska sitä käytetään kuvaamaan, että Muhammed on viimeinen profeetta, jonka myötä Jumalan antamat ilmoitukset ovat myös lopullisessa ja täydellisessä muodossa. Toisin kuin muitten lähettiläitten kirjat, jotka ovat kaikki turmeltuneet, Muhammedin Koraani on turmeltumaton ja ikuisesti muuttumaton.
Metafora sinetistä ei ole alkuperältään islamilainen. Israelilainen orientalisti G. Stroumsa on osoittanut, että islam sai oppinsa viimeisestä profeetasta manikealaisuudesta. [7] 200-luvulla elänyt Mani piti itseään Aatamista alkaneen vanhatestamentillisten profeettojen sarjan jatkajana. Manikealaiset käyttivät hänestä kunnianimeä ”profeettojen sinetti”. Sillä ei kuitenkaan tarkoitettu, että Mani olisi ollut viimeinen, vaan että hän vahvisti eli sinetöi oikeaksi aikaisempien profeettojen sanoman. Islamilaisissa lähteissä kielikuva ymmärrettiin niin, että Mani olisi pitänyt itseään lopullisen tiedon ilmoittajana. Metafora ja sen uusi tulkinta siirrettiin koskemaan myös Muhammedia Koraanin jakeessa 33:40.[7]
Muhammed ja Mooses
Mooses on Muhammedin mytomorfinen esikuva - Michelangelon veistos (1513).
Islamin profeetta -paradigman esikuva on Vanha Testamentti. Muhammed on monessa suhteessa uusi Mooses, ja hänen elämäkertansa seuraa esikuvan vaiheita. Yhtäläisyyksiin kuuluvat molempien profeettojen orpous sekä lapsuus korkeassa asemassa olleiden sijaisvanhempien luona. Molemmat profeetat pelastavat oman kansansa tuholta viemällä sen pakoon. Jumala ilmestyy heille vuorella ja antaa Pyhän kirjan. Sotaherroina he aloittavat Luvatun maan valloituksen, mutta eivät näe lopputulosta. Molemmat nimittävät 12 seuraajaa työlleen, ja valloituksen vievät päätökseen seuraajat, Mooseksella Joosua, Muhammedilla Umar. Profeettojen sanoihin ja tekoihin perustuva Jumalan laki (šaria tai halakha) annetaan heidän kansoilleen seurattavaksi.[8]
Yhtäläisyydet ovat niin ilmeisiä,kenen mukaan? että Muhammed vaikuttaa Mooseksen toisinnolta. Muslimeille yhtäläisyydet kertovat, että tällä tavoin Toora ennustaa Muhammedin tuloa.lähde?
Muhammed-elämäkerran rakenne
Muhammedin elämäkerrasta löytyy satujen perusrakenne.[9][10] Siinä sankari usein ensin ajetaan pois kotoaan. Ystävien ja joskus yliluonnollisten voimien avulla hän hankkii mainetta maailmalla kunnes palaa juhlittuna voittajana kotiin. Rakenne löytyy esimerkiksi Grimmin veljesten ja Andersenin saduista,[11] Disney-elokuvista[12] tai Coppolan Kummisetä-trilogiasta. Myös Muhammedin tarina sisältää paon kotikaupungista Mekasta, maineteot maailmalla ja voittoisan paluun kotiin. Paluun jälkeen profeetta kuolee, sillä tarina on valmis.
Profeettojen luokat
Islamin mukaan maan päällä on vaikuttanut kaikkiaan 124 000 profeettaa, joista 35 on ollut apostoleja. Profeetoista 25 mainitaan Koraanissa nimeltä.[13] Yleisimmin mainittuja ovat Mooses (136 kertaa), Abraham (79), Nooa (33), Adam (25) ja Jeesus (23). Muhammed mainitaan 4 kertaa, mutta niistä vain yksi kiistattomasti tarkoittaa profeetta Muhammedia.[14]
Koraani määrittelee suhdetta profeettoihin jakeissa 2:137 ja 2:253. Jälkimmäisessä todetaan: "Näistä lähettiläistä olemme eräille antanut korkeamman aseman kuin toisille. Ylennettyjen joukossa oli niitä, joiden kanssa Jumala on puhunut, ja toisia, jotka Hän on korkealle korottanut." Islamissa profeetat jaetaan kolmeen luokkaan.
Perääntymättömät
Ylimpään ryhmään kuuluvat Muhammedin lisäksi periksiantamattomiksi ja Jumalalle omistautuneiksi kutsutut profeetat (لل ﺯم). Tavallisesti tähän joukkoon ovat kuuluneet – lähteestä riippuen – Nooa, Abraham, Mooses, Jeesus ja joskus myös Adam.[15]
Lähettiläät
Pyhän kirjan saaneet profeetat tunnetaan Lähettiläinä tai Sanansaattajina (رسول, rasūl). Kirjan saaneita lähettiläitä ovat olleet Mooses (kirjana Toora), Daavid (kirjana Psalmit) ja Jeesus (kirjana إنجيل, Injīl eli Evankeliumi). Lähettiläiden kirjat ovat vastanneet sanomaltaan islamia. Aikojen kuluessa ne ovat kuitenkin turmeltuneet ja vääristyneet niin, että Mooseksen kirjat, Psalmit ja Uuden Testamentin evankeliumit eivät enää vastaa islaminuskon opetuksia. Vielä Koraani kuitenkin useissa kohdissa kehottaa luottamaan näihin kirjoihin.
Orientalisti Hans Jansenin mukaan lähettilään käsite on peräisin psalmin 118 säkeestä "Siunattu hän, joka tulee Herran nimeen".[16]
Muut profeetat
Vähemmän tärkeille profeetoille (نبي, nabī) ei annettu pyhää kirjaa, vaan he puhdistivat uskoa ja toimivat aiempien pyhien kirjojen mukaan.[15]
Koraanissa mainitut profeetat
Lukumäärät Koraanin maininnoista vaihtelevat käännöksen mukaan.
Aadam oli ensimmäinen ihminen ja islamin profeetta. Jumala loi hänet ja Eevan savesta ja yhdestä sielusta. Koraanissa paholainen houkutteli Aadamin tekemään syntiä. Aadam on myös raamatullinen hahmo.
Idris rukoili Jumalan lähettämän kuivuuden loppumista. Kuivuus oli rangaistus, koska ihmiset olivat unohtaneet Jumalan. Idris rukoili pelastusta ja sade tuli. Idris esiintyy vain islamilaisessa kirjallisuudessa.
Nooa saarnasi yksijumalaisuutta ja hänen uskonsa johti arkin rakentamiseen. Islamin perimätieto antaa ristiriitaista tietoa oliko vedenpaisumus paikallinen vai maailmanlaajuinen. Nooa on myös raamatullinen hahmo.
Huud oli yksi harvoista ihmisistä, jotka selviytyivät Jumalan aiheuttamasta suuresta myrskystä. Hänen mukaansa on nimetty seitsemäs suura. Huud esiintyy vain islamilaisessa kirjallisuudessa.
Salih jätti Thamud-heimonsa Jumalan määräyksestä. Jumala rankaisi heimoa joukkosurmalla, koska heimo tappoi Jumalan antaman kamelin. Sela on myös raamatullinen hahmo.
Abraham rakensi Kaaban ja sitä ympäröivän Mekan yhdessä poikansa Ismaelin kanssa. Hän nimitti uskovia ensimmäisenä muslimeiksi. Abraham on myös raamatullinen hahmo.
Loot saarnasi yksijumalaisuutta Sodoman ja Gomorran kaupungeissa. Jumala tuhosi kaupungit niiden asukkaiden paheellisuuden ja jumalattomuuden takia. Loot on myös raamatullinen hahmo.
Ismael oli Abrahamin vanhin poika. Lapsena hän löysi kaivon Mekassa, joka toimii vielä nykyäänkin pyhiinvaelluskohteena. Ismael on myös raamatullinen hahmo.
Joosef oli Jaakobin poika ja hänen isoisoisänsä oli Abraham. Hän toimi Egyptin kuninkaan neuvonantajana. Hänen omat veljensä heittivät Joosefin kaivoon. Joosef on myös raamatullinen hahmo.
Job kärsi 18 vuoden sairaudesta, koska Jumala halusi koetella häntä. Palkinnoksi Jumala lahjoitti Jobille sairauden poistavan nuoruuden lähteen. Job on myös raamatullinen hahmo.
Shu’aib sai Jumalalta tehtävän ohjata Midjanin ja Aikahin kansoja. Nämä kansat eivät kuunnelleet varoituksia, joten Jumala tuhosi heidän kylänsä. Jetro on myös raamatullinen hahmo.
Mooses vapautti heprealaiset orjat Egyptissä ja johdatti heidät erämaahan, koska he eivät totelleet Jumalan käskyjä. Siinain vuorilla hän sai Tooran (توراة, taurat) ja kymmenen käskyä Jumalalta. Mooses on myös raamatullinen hahmo.
Salomo oli Daavidin poika. Salomo sai vallan kaikkeen, mukaan lukien džinneihin. Hän laajensi valtakuntaa Arabian niemimaalle asti. Salomo on myös raamatullinen hahmo.
Elia hallitsi eteläistä Arabian niemimaata Salomon kuoleman jälkeen. Hän yritti saada kansan yksijumalaiseksi, mutta se ei totellut ja joutui kuivuuden ja sairauksien kouriin. Elia on myös raamatullinen hahmo.
Elisa johti israelilaisia Elian kuoleman jälkeen. Hän yritti osoittaa Israelin kuninkaille Jumalan voimaa, mutta ei vakuuttanut heitä. Elisa on myös raamatullinen hahmo.
Joona yritti ohjata Niniven kansaa kohti yksijumalaisuutta, mutta he kieltäytyivät kuuntelemasta. Rangaistukseksi skyyttalaiset valtaisivat heidät. Joona on myös raamatullinen hahmo.
Sakarias oli Marian, Jeesuksen äidin, suojelija. Sakarias rukoili Jumalalta lasta ja steriili vaimo synnytti pojan, Johanneksen. Sakarias on myös raamatullinen hahmo.
Johannes oli Jeesuksen serkku, joka saarnasi Abrahamin yksijumalaisuutta. Koraani ei mainitse häntä kastajaksi. Apostoli Johannes ja Johannes Kastaja ovat myös raamatullisia hahmoja.
Jeesus syntyi Mariasta neitseellisesti, suoritti ihmetekoja, saarnasi ja lopulta hänet nostettiin taivaaseen. Jeesus oli lempeä opettaja mutta toisaalta ankara askeetti. Jeesus on myös raamatullinen hahmo.
Muhammad oli viimeinen islamin profeetta. Hän sai ilmestyksiä Mekan ja Medinan vuosilta, joista koottiin islamin tärkein kirja, Koraani. Hän toimi niin uskonnollisena, sotilaallisena kuin poliittisenakin johtajana.
Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9
Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. ISBN 0-19-636033-1Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biografie. Mûnchen: Velag C.H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9(saksaksi)
Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251–307. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6Teoksen verkkoversio.
Townsend, Peter: The Mecca Mystery. Probing the Black Hole at the Heart of Muslim History. Peter Townsend, 2018. ISBN 978-0-6483132-0-5
↑ abStroumsa, G.G.: (1986). “Seal of the prophets”. The nature of the Manichean metaphors. Teoksessa: Jerusalem studies in Arabic and Islam, 7. Jerusalem: Magnet Press, 1986.
↑Ibn Warraq: The origins of the Quran. Prometheus, 1998.
↑Propp, V. J.: Morfologia della fiaba. Einaudi, 2000.
↑Di Cesare Michelina: The Prophet in the Book: Images of Muhammad in Western Medieval Book Culture. Teoksessa: Avinoam Shalem (toim.) Constructing the Image of Muhammad in Europe, s. 20. De Gruyter, 2013.
↑Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 189. Isaac Publishing, 2013.
↑Ohlig, K-H.: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 273, 277. Prometheus Books, 2013.
↑ abHämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 140–147
↑Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biographie, s. 445–446. Verlag C. H. Beck, 2008.
Strategi Solo vs Squad di Free Fire: Cara Menang Mudah!
.jpg)
