Perinteisissä uskonnollisissa näkemyksissä Mooseksen on yleensä arveltu eläneen Ramses II:n ollessa Egyptin faaraona. Tutkijoilla on erilaisia näkemyksiä Mooseksen historiallisuudesta. Suurin osa tutkijoista katsoo, ettei Raamatun kuvauksen kaltaisen Mooseksen historiallisuutta voida todistaa, mutta israeliiteilla mahdollisesti olleen ainakin jonkinlainen Mooseksen kaltainen johtajahahmo.
Kielitieteilijöiden mukaan nimi Mooses on muinaisegyptiläinen sana ja merkitsee poikaa, sukulaisuussuhteen merkityksessä. Hepreanmšh tai maša puolestaan merkitsee nostaa vedestä.[1] Raamatun mukaan faaraon tytär, joka adoptoi tämän omaksi pojaksensa, antoi hänelle nimen Mooses, koska hän oli sanonut: "Minä olen vetänyt hänet ylös vedestä".[2]
Nykyään eksoduksen ja Mooseksen historiallisuutta on haastettu.[6] Tutkijoiden näkemykset vaihtelevat Raamatun kuvauksen Mooseksesta suurelta osin todenmukaisena pitämisen ja Mooseksen olemassaolon kieltämisen välillä.[7] Suuri osa tutkijoista katsoo Egyptistä tulleen orjuudesta vapautettua väestöä, israeliittien uskonnon perustuneen pyhään liittoon kuuluneeseen lakiin ja Mooseksen kaltaisen hahmon olleen olennaisessa osassa tällaisissa tapahtumissa.[6] Useimpien tutkijoiden mukaan Israelin heimojen yhdistymisen selittää todennäköisimmin Mooseksen kaltainen johtajahahmo.[7]
Arkeologisia todisteita exoduksesta tai Moosekseen viittaavia egyptiläisiä tekstejä ei ole löydetty.[8] Tiedot Mooseksesta perustuvat Raamattuun.[9] Tutkijat katsovat, että ennen Raamatun kirjoittamista sen tarinoita ja lakeja välitettiin eteenpäin suullisesti.[10] Toora oli pitkäaikaisen toimitustyön eli redaktion tulos, ja yleensä sen lopullisen version katsotaan muodostuneen Babylonin vankeuden päättymisen jälkeen.[11] Useimpien tutkijoiden mukaan raamatulliset lähteet ovat kuitenkin hyvin konstruoituja,[9] ja niissä on elementtejä, jotka osoittavat kirjoittajan tunteneen eksoduksen egyptiläisen kulttuurikontekstin.[12] Useimpien tutkijoiden mielestä Mooses ei ole voinut olla vain myöhempien kirjoittajien keksimä hahmo.[9] Ronald Hendelin mukaan minimalistisesta näkökulmasta ainakin Mooseksen egyptiläisperäisen nimen ja kertomuksen tämän avioliitosta midianilaisen naisen kanssa voidaan katsoa perustuvan oikeaan historiaan, kun taas muusta ei voida sanoa, että mikä on traditiota ja mikä historiaa. On esitetty, että kertomuksella eksoduksesta ja Mooseksesta voi olla historiallinen pohja, joka on kollektiivisessa muistissa sekoittunut myyttisten motiivien, teemojen ja rakenteiden kanssa.[13]
Elämä
Lapsuus
Mooses kuului leeviläisten sukuun.[14] Raamatun mukaan Mooses oli Amramin ja Jokebedin lapsi. Amramin muita lapsia olivat Aaron ja Mirjam.[15] Hänen syntymänsä aikoihin israelilaiset olivat orjinaEgyptissä. Koska Egyptin faarao pelkäsi, että he saattaisivat sodan syttyessä liittoutua Egyptin vihollisten kanssa, hän oli antanut käskyn, että kaikki israelilaisten poikalapset oli surmattava. Tämän vuoksi Mooseksen äiti piilotteli häntä kertomuksen mukaan kolme kuukautta, jonka jälkeen jätti hänet kaislakorissa Niilin rantakaislikkoon. Sieltä kuitenkin faaraon tytär löysi ja adoptoi hänet ja antoi hänelle nimen Mooses.[16]
Aikuisena
Venäläinen, Kižin saaren kirkossa oleva 1700-luvun ikoni Mooseksesta palavan pensaan kanssa.
Vanhan testamentin kertomusten mukaan Mooseksen vartuttua jo aikuiseksi hän meni kerran vierailemaan oman kansansa keskuudessa ja näki heidän työskentelyolosuhteensa. Nähtyään egyptiläisen työnjohtajan lyövän israelilaista miestä tulistunut Mooses iski egyptiläisen hengiltä ja kätki tämän ruumiin hiekkaan. Asia ei tietenkään pysynyt salassa, vaan kantautui faaraonkin korviin. Kuultuaan tapahtuneesta faarao aikoi teloituttaa Mooseksen, mutta tämä pakeni faaraon kostoa midianilaisen papin suojiin. Mooses avioitui papin tyttären, Sipporan, kanssa ja paimensi appensa lampaita.
Vanhan testamentin mukaan faarao kieltäytyi orjuutettujen israelilaisten vapauttamisesta, minkä seurauksena Jumala lähetti Egyptiin toisessa Mooseksen kirjassa kuvatut kymmenen vitsausta. Israelilaisten lopulta vapauduttua Mooses sai tehtäväkseen johdattaa heidät Egyptistä luvattuun maahan. Vaelluksella sattui tarinan mukaan muun muassa tunnettu tapaus, jossa israelilaiset pääsivät ylittämään meren sen jakauduttua kahtia. Faaraon joukkojen pyrkiessä ylittämään aluetta vedet palautuivat nopeasti ja hukuttivat miehet. Matkalla luvattuun maahan israelilaiset jäivät neljäksikymmeneksi vuodeksi harhailemaan aavikolle, jossa he elivät löytämällään ruoalla, mannalla.
Israelilaiset vaelsivat Siinain autiomaassa 40 vuotta. Tämän ajan lopussa Mooses kutsui luokseen Joosuan ja sanoi hänelle kaikkien israelilaisten ollessa läsnä: Ole vahva ja rohkea. Sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra esi-isillemme vannomallaan valalla sille lupasi, ja sinä jaat sen maan israelilaisille perinnöksi.[17]
Mooses kuoli Moabin maassa, Nebon vuorella, Pisgan huipulla, vastapäätä Jerikoa. Kuollessaan Mooses oli 120 vuotta vanha. Israelilaiset itkivät Moosesta Mooabin arolla kolmekymmentä päivää.[18]
Mooseksella oli ainakin kaksi poikaa, Geersom ja Elieser.[19]
Mooseksen sarvet
”Mooses laskeutuu Siinain vuorelta.” Valo loistaa hänen kasvoistaan kahtena sarvimaisena säteenä. Gustave DorénRaamatunkuvitusta vuodelta 1866.
Juutalaisessa perimätiedossa ja läntisessä kirkkotaiteessa Moosekselle on usein kuvattu otsaan sarvet. Näin on mm. kuuluisassa MichelangelonMooses-patsaassa.[20][21] Myös Laukaan kirkon R. W. Ekmanin maalaamassa alttaritaulussa Mooseksella on pienet sarvet.
Mooseksen sarvien arvellaan usein johtuvan käännösvirheestä: heprean kielen konsonanttikirjoituksessa sanat karan (loisti) ja keren (sarvet) muistuttavat huomattavasti toisiaan. Väitetysti tämä harhakäsitys olisi lähtenyt leviämään Hieronymuksen 300-luvulla kääntämästä Vulgatasta, kohdasta 2. Moos 34:29, jossa Mooses laskeutuu Siinain vuorelta ”tietämättä, että hänen kasvonsa olivat tulleet sarvekkaiksi”. Tosiasiassa Hieronymuksella oli hallussaan kumpaakin tulkintaa tukevia käännöksiä, eli kyseessä oli käännösvirheen sijaan tietoinen valinta. Lisäksi hän asui tuolloin Pyhässä maassa, missä hänellä oli mahdollisuus tiedustella paikallisten juutalaisten näkemyksiä asiaan. Vaikuttaisikin siltä, että monet tuon ajan juutalaiset uskoivat Mooseksella todella olleen sarvet, ja tätä näkemystä heijastelee myös osa ensimmäisen vuosituhannen juutalaisesta kirjallisuudesta.[20]
Se, millaiseksi alkuteksti tarkkaan ottaen Mooseksen kuvailee, on jossain määrin kiistanalaista. Nykyäänkin osa tutkijoista katsoo kontekstualisoivan analyysin perusteella, että Mooseksella tosiaan oli sarvet. Toisaalta ajatusta sarvekkaasta Mooseksesta on pidetty absurdina, ja sekä kirjaimellinen luenta että varhaisimmat vanhan testamentin käännökset viittaisivat ”loistavan” olevan oikea tulkinta.[20]Vuoden 1992 Kirkkoraamatun mukaan ”hänen kasvonsa säteilivät, koska hän oli puhunut Herran kanssa [mutta] itse hän ei sitä tiennyt”.[22] Alkutekstin sanavalinnalla saattaa jopa olla tietoinen kaksoismerkitys. Mesopotamialainen kuunjumala Nanna (Sin) kuvattiin häräksi, jonka sarvet olivat kuunvalon säteitä, ja mahdollisesti samantapaisen ilmiön ajateltiin pätevän Moosekseen.[20]
Ensimmäinen Mooseksen kirja sisältää kertomuksia ajalta ennen Mooseksen syntymää. Itse Mooseksesta kerrotaan 2.–5. Mooseksen kirjoissa.
Mooseksen syntymästä ja kutsumisesta Jumalan palvelukseen kerrotaan Toisessa Mooseksen kirjassa. Kirjan loppupuoli samoin kuin Kolmas Mooseksen kirja sisältävät pääasiassa uskonnollisia lakeja. Neljäs Mooseksen kirja kertoo israelilaisten 40 vuotta kestäneestä vaelluksesta Siinain autiomaassa. Suurimman osan Viidennestä Mooseksen kirjasta muodostaa Mooseksen pitämä pitkä puhe, jossa lait kerrataan. Kirjan lopussa kerrotaan myös Mooseksen kuolemasta, jota ennen hän kutsui seuraajakseen Joosuan.
Juutalais-kristillinen perimätieto on pitänyt Mooseksen kirjoja Mooseksen itse kirjoittamina. Nykyisten eksegeettisten tutkimusten mukaan ne kuitenkin on kirjoitettu nykyiseen muotoonsa vasta noin vuosina 500–400 eaa.
Muualla Raamatussa
Mooses mainitaan useita kertoja myös Uudessa testamentissa. Esimerkiksi Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, että kun Jeesus, Pietari, Johannes ja Jaakob menivät vuorelle rukoilemaan, niin Jeesuksen kasvot muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. Silloin heille Raamatun mukaan ilmestyivät Mooses sekä Elia, jotka juttelivat Jeesuksen kanssa.[23] Tässä on viittaus Vanhassa testamentissa mainittuun retkeen vuorelle, jossa rukoiltiin.
Evankeliumissa Johanneksen mukaan, Johannes selkeyttää Mooseksen ja Jeesuksen välistä asemaa sanoen: Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus. Johanneksen evankeliumissa on tilanne, jossa fariseusten eteen tuodaan mies, joka oli ollut syntymästä asti sokea. Miehen vanhemmat todistivat tämän fariseuksille. Mies sanoi Jeesuksen parantaneen hänet sokeudesta, kun fariseukset kuulustelevat miestä toistamiseen asiasta, niin mies suuttui ja vastasi: Johan minä teille sanoin, ettekä te kuulleet. Miksi taas tahdotte sitä kuulla? Tahdotteko tekin ruveta hänen opetuslapsiksensa?[24] Silloin fariseukset Raamatun mukaan herjasivat miestä sanoen: Sinä olet hänen opetuslapsensa, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia.[25]
Muita viittauksia Moosekseen ovat Uudessa testamentissa esimerkiksi seuraavat:
Jeesus:
Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.[26]
Älkää luulko, että minä teitä Isäni edessä syytän. Teidän syyttäjänne on Mooses, hän, johon olette panneet toivonne.[27]
Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni.[28]
Mooses sai parhaan egyptiläisen kasvatuksen ja osoitti kykynsä sekä sanoissa että teoissa.[29]
Mooses hämmästyi tätä näkyä ja meni lähemmäs katsoakseen tarkemmin, mutta silloin hän kuuli Herran äänen: "Minä olen sinun isiesi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala." Mooses alkoi vapista eikä rohjennut katsoa.[30]
Ja juuri tämä Mooses sanoi israelilaisille: "Jumala on veljienne joukosta nostava teille profeetan, minun kaltaiseni."[31][32]
Siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen, Mooses kirjoittaa: "Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän."[33]
Hän on herransa luottamuksen arvoinen, niin kuin Mooses oli "kaikissa hänen huoneensa asioissa"[34]
Muita:
Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faaraon tyttären pojan nimeä. Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen "Kristuksen pilkan" suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti. Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti...[35]
Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: "Rangaiskoon sinua Herra!"[36]
Egyptin prinssi (The Prince of Egypt), 1998, piirroselokuva, ohjanneet Brenda Chapman, Steve Hickner ja Simon Wells; Mooseksen äänenä Val Kilmer (engl.) / Velimatti Ranta (suom.).
↑Holm-Nielsen, Svend & Noack, Bent & Achen, Sven Tito: Raamattu ja sen kulttuurihistoria, 1. osa, s. 266, suom Aarre Lauha, Aimo T. Nikolainen, Antero Sinisalo, Otava 1970, ISBN 951-1-03199-6
↑Hart, Michal H.: Ihmiskunnan 100 suurinta, art. Mooses, Artefakti 1979, ISBN 951-99229-1-1
↑ abGrossman, Maxine: "MOSES" teoksessa Berlin, Adele (toim.): The Oxford Dictionary of the Jewish Religion. Oxford University Press, 2011. Viitattu 17.5.2022.
↑ ab"Moses", teoksessa The Concise Oxford Dictionary of the Christian Church. Oxford University Press, 2013. Viitattu 17.5.2022.
↑Meyers, Carol: Exodus, s. 5–6. Cambridge University Press, 2005.
↑ abcBurgh, Theodore: "Moses" teoksessa McNeill, William H. (toim.): Berkshire Encyclopedia of World History. Berkshire Publishing Group, 2016. Viitattu 17.5.2022.
↑King, Justin: TorahWorld History Encyclopedia. 2012. Viitattu 17.5.2022. (englanniksi)
↑Rendsburg, G.A.: "Moses the Magician", teoksessa Levy, T. & Schneider, T. & Propp, W. (toim.): Israel's Exodus in Transdisciplinary Perspective. Quantitative Methods in the Humanities and Social Sciences. Springer, 2015.
Kirsch, Jonathan: Moses: A Life. New York: Ballantine, 1998. ISBN 0-345-41269-9
Otto, Eckart: Moses: Geschichte und Legende. München: C.H. Beck, 2006. ISBN 3-406-53600-X
Sellin, Ernst: Mose und seine Bedeutung für die israelitisch-jüdische Religionsgeschichte. Leipzig: A. Deichersche Verlagsbuchhandlung Dr. Werner Scholl, 1922.
Van Seters, John: Life of Moses. Peeters Publishers, 1994.
.jpg)
