Vilna (liett.Vilnius) on Liettuanpääkaupunki ja noin 580 000 asukkaallaan[3] maan suurin kaupunki sekä samannimisen läänin keskus. Kaupunki sijaitsee Neris- ja Vilnia-jokien yhtymäkohdassa, Liettuan kaakkoisosassa ja on maan koulutuksen, kulttuurin ja talouden keskus.
Vilnalla on sen historiansa aikana ollut syvä vaikutus itäisen Euroopan kulttuuriin ja arkkitehtuuriin, ja Vilnan vanhakaupunki ollut osa Unescon maailmanperintöluetteloa vuodesta 1994.[4]
Vilna sijaitsee Kaakkois-Liettuassa Vilnia- ja Nerisjokien yhtymäkohdassa, ja kaupungista on matkaa Itämerelle ja Liettuan tärkeimpään satamaan Klaipėdaan yli 300 kilometriä. Vilnasta 26 kilometriä pohjoiseen sijaitsee Euroopan maantieteellinen keskipiste, joka on nimetty Europos Centrakseksi.[5]
Kaupungissa vallitsee kostea mannerilmasto. Lämpimimmät kuukaudet ovat kesä-, heinä ja elokuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on 21–22 °C. Kylmin kuukausi on tammikuu, jolloin keskimääräinen alin lämpötila on −8,7 °C. Myös joulu- ja helmikuussa on tyypillisesti pakkasta. Sateet jakautuvat varsin tasaisesti eri kuukausille, kesällä sataa enemmän kuin talvella.[6]
Vuodesta 1795 kaupunki kuului Venäjän keisarikuntaanensimmäiseen maailmansotaan saakka. Se oli Venäjän imperiumin suurimpia kaupunkeja ja merkittävä monikulttuurinen kauppa- ja kulttuurikeskus. Vilnan väkiluku oli 53 538 (1840)[7] ja 165 532 (1897)[8].
Syyskuusta 1915 tammikuuhun 1919 oli kaupunki saksalaisten joukkojen miehittämä.[9]
Liettuan itsenäistyessä vuonna 1918 Vilnan asema jäi kiistanalaiseksi. Lopulta vuonna 1922 kaupunki jäi Puolan puolelle toiseen maailmansotaan saakka. Sodan alkuvaiheessa syyskuussa 1939 Saksa ja Neuvostoliitto lyhyessä ajoissa miehittivät Puolan ja jakoivat sen keskenään. Tällöin Vilna joutui Neuvostoliitolle. Jo saman vuoden lokakuussa kaupunki luovutettiin Liettualle samalla, kun maahan perustettiin neuvostoliittolaisia varuskuntia.[10] Seuraavana vuonna Neuvostoliitto liitti itseensä koko Liettuan, myös Vilnan. Vuosina 1941–1945 alue oli Saksan miehittämä. Sodan jälkeen siitä tuli Liettuan pääkaupunki Neuvostoliittoon kuuluneessa Liettuan neuvostotasavallassa vuosina 1945–1991. Vuodesta 1991 alkaen Vilna on ollut itsenäisen Liettuan tasavallan pääkaupunki.lähde?
Toiseen maailmansotaan asti Vilna oli pitkälti puolalais-juutalainen kaupunki. Saksalaisten vuonna 1916 tekemän väestönlaskennan mukaan Vilnan asukkaista puolalaisia oli 54,7 prosenttia, juutalaisia 41,5 prosenttia, liettualaisia 2,1 prosenttia, venäläisiä 1,6 prosenttia, valkovenäläisiä 0,4 prosenttia ja saksalaisia 0,6 prosenttia. Puolalaisten vuonna 1931 tekemän väestönlaskennan mukaan puolalaisia oli 65,9 prosenttia, juutalaisia 28 prosenttia, venäläisiä 3,8 prosenttia, valkovenäläisiä 0,9 prosenttia, liettualaisia 0,8 prosenttia, saksalaisia 0,3 prosenttia ja ukrainalaisia 0,1 prosenttia.lähde?
Vilna oli Itä-Euroopan jiddišinkielisen kulttuurin keskuspaikka, jonne oli vuosisatojen kuluessa kerääntynyt juutalaista älymystöä. Sanotaan, että pysähtyessään 1812 Vilnaan Napoleon kutsui sitä "pohjoisen Jerusalemiksi". Ennen toista maailmansotaa Vilnan asukkaista oli juutalaisia kolmasosa, noin 60 000, ja heillä oli 105 synagogaa ja rukoushuonetta ja kaksi juutalaista päivälehteä. Siellä perustettiin YIVO-instituutti, jonka tehtäväksi tuli koota tietoa juutalaisesta kulttuurista ja kerätä arkisto.[11] Juutalaisten siirrot ja kulttuurin tuhotyön panivat alkuun neuvostoliittolaiset, jotka Puolan vallattuaan olivat liittäneet kaupungin Liettuaan.[12] Kun saksalaiset vuorostaan valtasivat Vilnan kesäkuussa 1941, he aloittivat tuhotyön, jossa he tuhosivat käytännöllisesti katsoen koko juutalaisyhteisön. Osa tapettiin paikalla, osa vietiin keskitysleireihin. Juutalaisten kirjastot ja arkistot ryöstettiin, osa niistä vietiin Saksaan, suurin osa poltettiin tai vietiin läheiseen paperitehtaaseen raaka-aineeksi. Saksalaiset vetäytyivät kaupungista heinäkuussa 1944.[13]
Kaupungin väestön kansallisuusjakauma poikkeaa merkittävästi Liettuan kaupunkien keskiarvosta. Kaupungissa on suhteellisesti erittäin paljon puolalaisia ja valkovenäläisiä, ja tavallista runsaammin myös venäläisiä ja ukrainalaisia sekä juutalaisia ja tataareja. Väestönlaskennan (2011) mukaan kaupungin etninen jakauma oli seuraava:[15]
Vilnasta länsiluoteeseen lähtevä A1-moottoritie Vilna–Kaunas–Klaipėda (osa eurooppatietä E 85) yhdistää maan kolme suurinta kaupunkia. Via BalticaltaPanevėžysissa kaakkoon erkaneva A2-moottoritie (osa E 272:tä) tuo Suomesta sujuvan valtatieyhteyden Vilnaan. Eurooppatie (E 28) luo puolestaan valtatieyhteyden lähimpään miljoonakaupunkiin, 190 kilometrin päässä kaakossa sijaitsevaan Valko-VenäjänMinskiin; Vilnan länsipuolella sama valtatiereitti jatkuu Kaliningradin alueen kautta Puolan Gdańskiin ja edelleen Saksan Berliiniin.[27][28]
↑Senn, Alfred Erich: ”I. Strange Nations and Unusual Clothes”, The great powers Lithuania and the Vilna question 1920–1928, s. 1. Leiden: Brill, E. J, 1966. (englanniksi)
↑Otavan iso Fokus, 4. osa (Kr-Mn), s. 2295. Otava, 1973. ISBN 951-1-00388-7.
↑Макаревич, Е. Л. (toim.): Атлас автомобиьных дорог (Atlas Avtomobilnyh Dorog) 1:500 000. Издательство Янсеян, Minsk, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)