Pécs on Unkarin eteläisimmän läänin Baranyan keskus.[1] Kaupungin eteläosa on tasankoa ja pohjoisosa ulottuu Mecsek-vuoriston rinteille ja laaksoihin. Ilmasto on erittäin suotuisa, koska nykyäänkin kaupunki rajoittuu metsään. Kesäkuumalla Mecsekiltä lähtevä ilmavirtaus viilentää ja puhdistaa iltaisin kaupungin ilmaa.
Historia
Roomalaiset perustivat kelttiheimojen asuttamalle alueelle 100-luvun alussa Sopianae-nimisen kaupungin. Siitä kehittyi 300-luvulle mennessä sekä maakunnallinen että tärkeä varhaiskristillinen keskus. Tältä ajalta peräisin olevat varhaiskristilliset hautakammiot ovat kuuluneet Unescon maailmanperintöluetteloon joulukuusta 2000.[3]
Kaupunkiin perustettiin piispanistuin vuonna 1009 ja Unkarin ensimmäinen yliopisto 1367 (nykyinen yliopisto on maan suurin, opiskeljoita on 33 000).[4] Keskiajalla Pécs kehittyi huomattavaksi kulttuuri- ja taidekaupungiksi piispa Janus Pannoniuksen ansiosta, joka oli unkarilaisen humanismin merkittävä edustaja ja maan tärkein latinankielinen runoilija.
150-vuotisesta turkkilaisvallasta on edelleen muistona rakennuksia, kuten Gasi Kasimin moskeija pääaukiolla. Turkkilaisvallan päättymisen jälkeen Pécs sai vuonna 1780 kuninkaallisen vapaakaupungin oikeudet, minkä seurauksena alkoi voimakas porvarillistuminen ja taloudellinen kehitys. Teollistuminen nopeutui suuresti 1800-luvun alkupuolella, Zsolnayn posliinitehtaasta, Littken samppanjatehtaasta ja Angsterin urkutehtaasta tuli maailmankuuluja.
Pécsissä on aina asunut useita eri kansallisuuksia rinta rinnan, kulttuurit ovat kerrostuneet aikaa myöten, eri kansanryhmien perinteet ja arvot ovat läsnä kaksituhatvuotisen kaupungin historiassa. Unkarilaiset, kroatialaiset ja saksalaiset elävät nykyäänkin rauhanomaisesti rinnakkain. Niinpä ei ollut yllätys, että Pécsistä tuli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2010. Vuonna 1998 Unesco myönsi Pécsille Kaupungit rauhan puolesta -palkinnon tunnustuksena vähemmistökulttuurien vaalimisesta ja Balkanin sotien pakolaisten vastaanottamisesta.
Talous
Zsolnayn maljakko museossa
Pécsin tunnetuin tuote on Zsolnayn posliini, jonka erikoinen vihreä väri on peräisin sen sisältämästä eosiinista. Vuosisadan vaihteessa oli keramiikka-astioiden ohella kuuluisinta rakennuskeramiikka, jota suosittiin erityisesti Budapestin ja Wienin jugendrakentamisessa.
Pécsin olutpanimo, joka kuuluu Unkarin neljään kuuluisimpaan, perustettiin vuonna 1848 Pannonian oluttehdas -nimellä. Viime aikoihin saakka kaupungin lähistöllä toimivat nyttemmin jo suljetut hiili- ja uraanikaivokset.
Rautatieliikenne
Kaupunki on yksiraiteisen, sähköistetyn Budapest–Dombóvár–Pécs-radan päätepiste. Intercity-junat turvaavat yhteyden pääkaupunkiin.[5] Päärautatieasema ja sen runsaat keramiikkakoristeet ovat vuodelta 1900. Keltatiilisen rakennuksen koko julkisivu on koristeltu punertavalla keramiikalla. Runsainta se on keskiosassa, jossa ovat Zsolnayn pirograniitista valmistetut James Wattin ja George Stephensonin pyöreät reliefit.
Pécsin rautatieasema
Kulttuuri
Pécs on maan vanhimpia, taidehistoriallisesti tärkeitä paikkakuntia, Lounais-Unkarin hallinnollinen ja henkinen keskus. Musiikki- ja kuvataidekulttuuri ovat siellä maan parasta tasoa. Kaupungin ja yksityisten taidekokoelmat: Unkarin nykytaiteen museo, Csontváryn museo, Ferenc Martynin museo, Victor Vasarelyn museo, Amerigo Totin museo tarjoavat kokonaiskuvan Unkarin 1900-luvun taiteesta. Pécsissä on myös ooppera ja sinfoniaorkesteri. Kaupungin vilkkaalla kulttuurielämällä on jo pitkät perinteet.
Viininviljely
Littken perhe Pécsissä aloitti ensimmäisenä samppanjan valmistuksen nykyisen Unkarin alueella vuonna 1859. Littken samppanjatehtaan kulta-aikaa oli 1900-luvun alku. Nykyäänkin samppanjat käyvät ja kypsyvät pulloissa. Lisäksi tehdään viinejä omien viljelmien rypäleistä. Pyhän Tapanin aukion laidalla sijaitsevan samppanjatehtaan alla oleva, Euroopan syvin, lähes kahden kilometrin pituinen, viisikerroksinen kellarijärjestelmä on alkuaan jo 1300-luvulta.
Rypäletertuin koristeltu roomalainen alttarikivi, samoin rypälein sekä viiniköynnöksin koristeltu pronssinen korukaappi, sulavalinjaiset viinilasit sekä kirjalliset dokumentit todistavat Pécsissä olleen viininviljelyä jo 200-luvulla jaa.
Suomalaiset Pécsissä
Kuvanveistäjä Yrjö Liipola (1881–1971) asui Unkarissa vuosina 1904–1934. Hänen vaimonsa Mara Förster oli syntyään pécsiläinen. Heidät vihittiin Pécsin kaupungintalossa 17.9.1910.
Taidemaalari Aino Hakulinen (1906–1995) maalauksissa on useita pécsiläisiä aiheita. Hän avioitui 1934 Aladár Szabón kanssa, jokas työskenteli Pécsin yliopistossa suomen kielen lehtorina.
Pécsin Unkari-Suomi seura on perustettu 1974. Aluksi puheenjohtajana oli Tivadar Csorba, sitten Tamás Márk (1983–1984), József Végh (1984–2004), Károly Tóth (2005–2006) ja Anja Haaparanta (2007–). József Végh on seuran kunniapuheenjohtaja.
Suomella on Pécsissä kunniakonsulaatti. Kunniakonsuli on György Kator, osoite Nagyvárad u. 23., 7623 Pécs.
