Valtioliitosta on historiankirjoituksessa käytetty myös nimitystä Molempain kansain tasavalta (puol.Rzeczpospolita Obojga Narodów), joka on kuitenkin syntynyt vasta 1967, kun Leon Lech Beynar kirjoitti salanimellä Paweł Jasienica kolmiosaisen kirjasarjan nimeltä Rzeczpospolita Obojga Narodów.[2]Tasavallaksi tätä monarkistista valtiota kutsuttiin siksi, että maalaisaatelilla oli valtiopäivillä huomattava valta, jota vahvisti muodostunut liberum veto eli kenen tahansa yksittäisen valtiopäivämiehen veto-oikeus käsiteltävän esityksen hyväksymiseen.
Nimestä huolimatta Puolan ja Liettuan asema valtioliitossa ei ollut tasa-arvoinen, vaan Liettuan asema heikkeni ajan mittaan. Heikkeneminen näkyi konkreettisesti siitä, että Liettuan suuriruhtinaskunnan hallitsemia idästä valloitettuja alueita siirrettiin Puolan kuningaskunnan hallintaan. Puolaan verrattuna Liettua oli omalta väestöpohjaltaan vähäisempi.
Silloin syntyi valtiomuoto, jota kutsutaan puolalaisessa historiankirjoituksessa ensimmäiseksi tasavallaksi (Rzeczpospolita) tai tätä tarkemmin aatelistasavallaksi (Rzeczpospolita szlachecka). Tällä halutaan korostaa Puolan jakoja edeltäneen itsenäisen Puolan monarkistisen hallinnon kansanvaltaisuutta. Aatelisto sai valita kuninkaan äänestämällä. Tämä vaaleilla valittu monarkki hoiti sekä Puolan kuninkaan että Liettuan suuriruhtinaan tehtävät. Monarkistiselle valtioliitolle valittiin myös yhteinen edustajisto sekä senaatti. Puola-Liettuassa Liettua onnistui säilyttämään oman lakinsa, hallinnon, budjetin ja armeijan,[4] tosin vähitellen vallan painopiste siirtyi yhä enemmän Puolaan.