Astana (kaz.Астана), (Neuvostoliiton aikana Tselinograd, vuosina 2019–2022 Nur-Sultan) on Kazakstanin pääkaupunki ja maan toiseksi suurin kaupunki Almatyn jälkeen. Kaupungin väkiluvun arvioitiin olevan 1 068 000 vuonna 2018. Hallinnollisesti se on suoraan Kazakstanin tasavallan alaisuudessa.[3] Kaupunki sijaitsee Kazakstanin keskiosissa, Išim-joen varrella keskellä Keski-Aasian aroaluetta.[1]
Paikkakunta on vaihtanut nimeään useaan otteeseen. SiperialainenkasakkajoukkoOmskista perusti Ishimin yläjuoksulle Aqmola-nimisen (Ақмола, Akmola) linnoituksen vuonna 1830. Aqmola tarkoittaa kazakin kielessä valkoista hautaa, joka on myöhemmin käännetty tarkoittamaan valkoista mausoleumia. Linnoitettu kasakkakylä muutettiin kaupungiksi vuonna 1832 nimellä Aqmolinsk (Akmolinsk).[1] Vuonna 1961 kaupunki sai nimen Tselinograd ja siitä tuli Tselinogradin piirin hallintokaupunki.
Neuvostoliiton taistellessa toisessa maailmansodassa Akmolinskia käytettiin evakuoitujen läntisten teollisuuslaitosten väliaikaisena sijaintipaikkana. Myös paikalliset tehtaat muutettiin palvelemaan sotateollisuutta. Sodanjälkeisenä aikana Akmolinsk palveli edelleen teollisuuden väliaikaisena toimipaikkana, koska Neuvostoliiton läntiset teollisuusalueet olivat suurelta osin raunioituneet. Lisäksi siirrettiin väestöä, ja Kazakstaniin tehtiin generalissimus Josif Stalinin määräämiä Volgan saksalaisten pakkosiirtoja. Vuonna 1989 heitä ja heidän jälkeläisiään asui Kazakstanissa lähes miljoona, mikä oli noin puolet Neuvostoliiton saksalaisten kokonaismäärästä.[4]
Neuvostojohtaja Nikita Hruštšovin 1950-luvulla aloittama maatalousohjelma pyrki maataloustuotannon lisäämiseen. Kampanjaa johdettiin Akmolinskista[5]. Pohjois-Kazakstanissa ja Länsi-Siperiassa otettiin käyttöön uusia viljelymaita yhteensä 42 miljoonaa hehtaaria, vaikkakin tiedettiin ilmaston kuivuuden haittaavan viljelyä. Kazakstaniin muodostettiin noin 100 000 hehtaarin jättiläissovhooseja. Suuri määrä työntekijöitä, erityisesti venäläisiä, muutti alueelle. Se pienensi entisestään kazakkien suhteellista osuutta väestöstä.[6]
Kun Kazakstan itsenäistyi vuonna 1991, kaupunki ja alue sai vuosiksi 1992–1998 jälleen nimen Aqmola. Vuonna 1994 tehtiin päätös pääkaupungin siirtämisestä Almatysta Aqmolaan. Pääkaupunki siitä tuli joulukuussa 1997 ja kaupunki sai kesäkuussa 1998 nimen Astana. Nimi Astana tarkoittaa kirjaimellisesti Pääkaupunkia [7].[1][8] Vuonna 2019 Kazakstanin parlamentti antoi kaupungin uudeksi nimeksi Nur-Sultan maan itsevaltiaan Nursultan Nazarbajevin kunniaksi.[9][10] Kazakstanin presidentti Kasym-Žomart Tokajev ilmoitti 13. syyskuuta 2022, että kaupunki nimetään jälleen Astanaksi.[11] Uuden nimenvaihdoksen taustalla arvioidaan olevan Nazarbajevin vallan heikkeneminen ja Tokajevin vallan kasvaminen.[12]
Väestön kehitys
Kaupunki on kasvanut voimakkaasti pääkaupunkiaikanaan. Vuosien 1989 ja 2009 välisenä aikana kaupunki kohosi Kazakstanin kahdeksanneksi suurimman kaupungin sijalta maansa toiseksi suurimmaksi kaupungiksi.
Ilmasto on kuiva ja mantereinen. Astanan (Akmolan) sääaseman vuosien 1961–1990 mittausten ilman keskilämpötila oli 2,7 °C. Tammikuun keskilämpötila on -15,8 °C ja heinäkuun 21,3 °C. Vuoden keskimääräinen sademäärä on vaatimaton 317,4 millimetriä. Keskimäärin eniten sataa heinäkuussa (49,5 mm) ja vähiten helmikuussa (13,7 mm).[20]
Kaupunki nykyään
Astana on suunniteltu kaupunki, joka perustuu presidentti Nursultan Nazarbajevin ideaan läntisen ja itäisen kulttuurin yhdistämisestä. Kaupungin yleiskaavan on suunnitellut japanilainen arkkitehti Kisho Kurokawa. Bayterek-tornista on tullut kaupungin maamerkki ja symboli. Sen näköalatasanteella on kullattu valos presidentin kämmenestä, johon vierailijat voivat painaa kätensä ja esittää toivomuksen. Maailman tunnetuimmat arkkitehdit ovat osallistuneet kaupungin suunnitteluun. Kauppa- ja viihdekeskus Han Šatyr sekä Rauhan palatsi ovat brittiläisen Norman Fosterin käsialaa. Konserttisalin suunnittelija on italialainen Manfredi Nicoletti. Kaupunkiin on rakennettu yksi Keski-Aasian suurimmista moskeijoista, Hazrat Sultan, johon mahtuu 5000 kävijää. Keskustassa on useita pilvenpiirtäjiä, kuten Emerald-tornit, joita suunnitelman mukaan tulee kolme kappaletta. Vielä on kesken eräitä töitä, muun muassa liikerakennus Abu Dhabi Plaza, josta tulee Keski-Aasian korkein pilvenpiirtäjä. Vuonna 2020 rakennus oli vielä keskeneräinen.[21] Kazakstanin valtion omistamalla öljy- ja kaasuyhtiöllä, joka on nimeltään KazMynayGaz, on pääkonttori Astanassa.[22][23]
Kaupungissa on erikoistuttu tuottamaan maatalouskoneita tuulieroosioalueille ja siellä on myös kemian, rakennustarvike- ja elintarviketeollisuutta.
Astanan kulttuurimaailmaa edustavat muun muassa filharmoninen orkesteri, historiallinen museo ja taidemuseo, Maksim Gorkille nimetty draamateatteri, baletti ja ooppera.
Astanan jääkiekkojoukkue Barys pelaa KHL-jääkiekkoliigan Tšernyšev-divisioonassa.[26] Joukkueessa on pelannut useita suomalaisia jääkiekkoilijoita ja joukkueen selkärangan muodostaakin vahva ulkomaalaisedustus. Vuoden 2020 koronapandemia katkaisi HC Barysin KHL-kauden 2019-20 kesken pudotuspelien ja kausi 2020-21 alkoi niin ikään pandemian varjossa: kuuden pelatun ottelun jälkeen joukkueessa todettiin 12 koronavirustartuntaa ja tulevat ottelut siirrettiin myöhempään ajankohtaan.[27]
Yliopistot
Astanassa, kuten muissakin kaupungeissa Kazakstanissa, on useita yliopistoja. Näistä tunnetuimpia ovat Nazarbayev University, Eurasian National University sekä Saken Seifullinille nimetty korkeakoulu, jossa on rakennustekniikan, maatalouden, lääketieteen ja pedagogian tiedekunnat. Syksyllä 2020 Kazakstanin opetusministeriö perui opetusluvan 25 yliopiston 60:lta opetusohjelmalta[28].
Taloja Išimjoen äärellä.
Kazakstanin ulkoministeriö.
Keskustan liikenneruuhkaa.
Astana Tower, liikerakennus, jossa sijaitsee myös Suomen suurlähetystö.
Nur Astanan moskeija.
Astanan lähellä sijainneen naisten työleirin (Alžir) muistomerkki, joka kuvaa naisen päähinettä.
Panorama joelta Astanan kantakaupunkiin. Keskellä presidentin virka-asunto Ak Orda.
↑S. Kurmanova: Deportation of Volga Germans to Kazakhstan: Causes and Consequences. Qazaqstan Tarihy. E-history.kz (pdf) (viitattu 1.12.2016). (englanniksi)
↑Ian MacWilliam: In Virgin Lands, a Dream EndsThe Moscow Times. 20.4.1994. Web Archive. Viitattu 1.12.2016. (englanniksi)
↑Heikki Kirkinen (päätoim.): Venäjän ja Neuvostoliiton historia, s. 453. Otava, 1986. ISBN 951-1-08450-X
.svg)
.svg)
