Tämä artikkeli käsittelee Kanta-Hämeen uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä, poislukien Hämeenlinnan kaupunki, jota käsitellään Hämeenlinnan uskontoa käsittelevässä artikkelissa. Kanta-Hämeen maakunnan asukkaista 70,9 prosenttia kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 1,7 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 27,3 prosenttia väestöstä.[1]
Kristilliseen hautaustapaan siirryttiin Hämeen alueella noin vuonna 1150. Kanta-Hämeen yhteys Ruotsin valtapiiriin ja sen kirkolliseen toimintaan lujittui 1200-luvulla, kun alueelle tehtiin toinen katolinen ristiretki.[2] 1200-luvulla alueelle perustettiin Vanajan seurakunta[3] ja Hauhon seurakunta[4] sekä Renko Vanajan kappelina.[5]
Hämeen seutu oli 1200-luvulla lännen ja idän kirkkojen raja-aluetta. Novgorodilaisten ja hämäläisten väliset yhteenotot olivat kuumimmilaan vuosina 1226-1228 roomalaiskatolisen käännytystyön onnistuttua. Hämäläiset ryhtyivät kapinaan kirkkoa vastaan 1237, jonka kukisti piispa Tuomas. Birger-jaarli teki myöhemmin retken Hämeeseen.[6]
Vuonna 1554 toteutetussa hiippakuntajaosssa Kanta-Hämeen alue jäi Turun hiippakunnan alaisuuteen.[8]
Uskonnollisen vapauden aika
Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta. Lestadiolaisuus saavutti Kanta-Hämeen kokonaisuudessaan 1880- ja 1890-luvulla lukuunottamatta Kalvolaa, Humppilaa ja Ypäjää.[9][10]
Suomenkielisen vapaakirkollisuuden voimakkain maaseutuyhteisö syntyi Lammille 1900-luvun alussa. Vapaakirkollisuus sai kannatusta myös Lammin ympäryskunnissa sekä maakunnan lounaisessa osassa. Baptismi vaikutti alueellisesti Forssan seudulla, jossa pidettiin 1920-luvulla baptistisia kokouksia.[11][12]
Kanta-Hämeen alueella on vaikuttanut 1800-luvun lopulta voimakas evankelinen herätysliike. Evankelisuutta on esiintynyt Riihimäen ja Tampereen välisillä radanvarsipaikkakunnilla sekä Hämeenlinnan tienoilla.[14]Suomen Luterilaisella Evankeliumiyhdistyksellä on myös rukoushuone Forssassa sekä Luther-sali Riihimäellä.[15]
Hämeenlinnan seudulla on voimakasta uuspietismin tukea. Kansanlähetyksen keskusjärjestön keskustoimisto sijaitsee Hausjärven Ryttylässä.[14][16] Forssassa kokoontuu Hämeen Kansanlähetyksen raamattupiiri ja kansanlähetyksellä on toimintaa muun muassa Tervakoskella, Rengossa, Oitissa, Forssassa ja Tammelassa.[17]
Eino Manninen, Lauri Hokkanen ja Lauri Mömmö pitävät aikoinaan kokouksia radanvarren keskuksissa kuten Riihimäellä. Riihimäelle järjestettiin helluntaiseurakunta 1940-luvulla, mutta se hajosi. Veljespäivien päätöksellä lähetettiin Urho Lähde 1946 aloittamaan työtä uudelleen ja Riihimäen helluntaiseurakunta järjestäytyi uudelleen 1947. Forssan helluntaiseurakunta syntyi niin ikää Urho Lähteen toiminnan kautta ja se järjestäytyi vuonna 1938.[19] Kanta-Hämeessä toimii myös Hattulan (1947) ja Janakkalan (2003) helluntaiseurakunnat.[20]
Kanta-Hämeessä on järjestetty useita kristillisiä suurtapahtumia. Herätysliikkeiden tapahtumista Kanta-Hämeessä on järjestetty vanhoillislestadiolaisten Suviseuroja Lopella kaksi kertaa vuosina 2012 ja 2022. Seuraavan kerran Suviseurat järjestetään Lopella vuonna 2025.[22] Evankelisuuden valtakunnalliset evankeliumijuhlat on järjestetty Forssassa vuonna 1980 ja Evankelisen lähetysyhdistyksen kesäjuhlat Riihimäellä vuonna 2021[23].[24] Ryttylä toimii nykyisiin Kansanlähetyspäivien vakiintuneena järjestämispaikkana. Kansanlähetyspäivät on järjestetty Ryttylässä 15 kertaa vuosina 1974, 1977, 1980, 1987, 1992, 1997, 2007 sekä yhtäjaksoisesti vuodesta 2016 lähtien.[25]
↑Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 221–222. Tikkurila: Ristin Voitto, 1979. ISBN 951-605-542-7
↑Seppo Lohi: Pohjolan kristillisyys: Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899, s. 527. SRK, 1997. ISBN 951-8940-69-X
↑Seppo, Juha: Uskovien yhteisö vai valtionkirkko, s. 74–80, 86–94. (Uskonnolliset vähemmistöyhteisöt ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen Suomessa vuosina 1923–1930) Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1983. ISBN 951-9021-50-7
↑Lohikko, Anneli: Baptistit Suomessa 1856–2006, s. 78. Tampere: Kharis Oy, 2006. ISBN 951-97895-4-5
.jpg)
.jpg)
