Tšekin karttaTšekki satelliittikuvassa syyskuussa 2003.
Tšekin maantiede on vaihtelevaa. Läntinen Böömi muodostaa alangon, jota ympäröivät matalat vuoret, kuten Sudeetit. Elbe (tšekiksi Labe) ja sen sivujoki Vltava kuljettavat vedet pois alueelta. Elben lähteillä Sudeeteilla, Krkonošella sijaitsee 1 602 metriä korkea Sněžka, joka on Tšekin korkein kohta. Määri, Tšekin itäinen osa, on mäkistä, ja sieltä vedet laskevat enimmäkseen Moravajoen kautta, mutta myös Oderjoen lähde on Määrissä.
Ilmasto on leuto, tyypillinen keskieurooppalainen väli-ilmasto, merellisemmän Länsi-Euroopan ja Venäjän mantereisen ilmaston väliltä. Kesät ovat varsin lämpimiä, mutta kovat helteet harvinaisia.[6]
Tšekin luonto edustaa tyypillistä keskieurooppalaista luontoa.[7] Luonnonoloihin vaikuttavat korkeat vuoristot ja mantereinen sijainti, ja pääosa maan metsistä on havupuuvaltaisia. Alkuperäisen tšekkiläisen metsän, joita on nykyisin noin kolmannes maan metsistä, tyypilliset puulajit ovat tammet, kuuset ja pihdat. Monia metsiä on muutettu viljellyiksi kuusimetsiksi.[8] Nykyisin puuston tilavuudesta on kuusta 63 prosenttia ja mäntyä 15 prosenttia.[9] Yleisimpiin villieläimiin kuuluvat jänis, saukko ja näätä. Metsissä ja pelloilla näkee fasaaneja, pyitä, villisikoja, kauriita, sorsia ja hanhia. Toisinaan tavataan myös kotkia ja haikaroita. Määrin pohjoisosassa on joitakin susia ja karhuja.[8]
Suurimmat kaupungit
Tšekin seitsemän suurinta kaupunkia vuoden 2015 lopussa olivat:
Nykyinen Tšekki koostuu kolmesta historiallisesta alueesta: Böömistä, Määristä ja Sleesian kaakkoisosasta. Alueen ensimmäisiin asukkaisiin kuului 500-luvulla eaa. boii-niminen kelttiheimo, jonka mukaan Böömi (Bohemia) on saanut nimensä. Kelttejä seurasivat germaanit, ja heitä slaavit jotka saapuivat alueelle noin 400-luvulla jaa.[10]
Slaavien rauhaisa elämä keskeytyi, kun avaarit hyökkäsivät alueelle 500-luvulla. Määrin alueen tšekkiläiset heimot auttoivat Kaarle Suurta karkottamaan avaarit ja pääsivät hänen suojelukseensa. Määrien vasallivaltiosta kehittyi kuningaskunta, jota kutsuttiin laajimmillaan suur-Määriksi. Sen kuningas kutsui Kyrilloksen ja Methodioksen levittämään bysanttilaista uskoa torjuakseen germaanien kasvavan vaikutuksen. Methodioksen kuoltua Määri siirtyi kuitenkin roomalaiskatolisen kirkon vaikutuspiiriin, ja kyrillisen kirjoituksen sijasta alettiin käyttää latinalaista kirjaimistoa. Suur-Määri kukistui vuonna 907 unkarilaisten hyökkäyksiin.[10]
Asemansa parantamiseksi Böömin heimot tunnustivat germaanien (myöhemmän Saksan) kuninkaat yliherroikseen. Herttua Venceslaus Pyhä (921–929) kääntyi roomalaiskatoliseen uskoon ja tunnusti keisari Henrik I:n ylivallan ja sai vastineeksi hallita omia alueitaan.[11]
Böömin kuninkaan arvonimen saivat ensimmäisinä Vratislav II (1085) ja Vladislav II (1158), perinnöllinen arvonimestä tuli Ottokar I Přemyslista (1198) alkaen. Ottokar II Přemyslin (kuningas 1253–1278) aikana Böömin kuningaskunta oli laajimmillaan ja käsitti muun muassa myös nykyiseen Itävaltaan kuuluvista maakunnista suurimman osan. 1200-luvulla alueelle alkoi muuttaa saksalaisia. Matkallaan PuolastaUnkariin vuonna 1241 mongolit karttoivat Tšekinmaata. Vuonna 1346 kuninkuuden peri Kaarle, josta sittemmin järjestysnumerolla IV tuli myös keisari. Kaarle IV perusti Keski-Euroopan ensimmäisen yliopiston hallituskaupunkiinsa Prahaan, joka oli tuolloin Euroopan merkittävimpiä kaupunkeja.[12]
Böömin kruunu siirtyi vuonna 1526 vuosisatojen ajaksi Habsburg-suvulle ja alueesta tuli jälleen kiinteämmin osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Böömin aateliston ja Habsburg-keisarien välinen kamppailu vallasta johti lopulta yhteenottoon vuonna 1618, josta käynnistyi koko Keski-Eurooppaa riepotellut kolmikymmenvuotinen sota. Tšekkien oikeuksien kannalta lopputulos oli katastrofi: Valkeavuoren taistelun jälkeen (1620) alakynteen jääneet protestanttiset aateliset menettivät pitkälti valtansa ja vastedes myös ”Böömin kruunun maiden” asioista päätettiin Wienissä. Tšekin kirjakielen käyttö tyrehdytettiin, ja uudelleen kieltä alettiin kehittää vasta 1700- ja 1800-lukujen taitteessa, jolloin alkanut kansallinen herääminen johti 1800-luvun mittaan nykyaikaisen tšekkiläisen kansakunnan syntyyn. Kansallismielisen liikkeen keskeisiä hahmoja olivat František Palacký ja Johan Amos Comenius. Vuoden 1848 jälkeen Habsburgien valtakunta jakaantui Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaksi, ja Tšekki ja Slovakia erkaantuivat toisistaan entisestään. Slovakia oli osa Unkaria, kun taas Tšekkiä hallittiin Wienistä.[12] Böömi oli Itävalta-Unkarin teollistuneimpia alueita, ja vähitellen tšekkiläinen enemmistö syrjäytti saksankielistä vähemmistöä taloudellisista valta-asemista.[13]
Ensimmäisestä maailmansodasta nykyaikaan
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävaltaan kuuluneista Böömin kruunun maista sekä Unkarin slovakialaisesta alueesta, Ruteniasta ja muistakin Unkarin alueista muodostettiin uusi Tšekkoslovakian valtio. Sen ensimmäiseksi presidentiksi tuli Tomáš Masaryk[14] ja pääkaupungiksi Praha. Valtioon jäi merkittävä saksalaisvähemmistö.[15]
Ennen toista maailmansotaa Saksa liitti itseensä länsivaltojen suostumuksella syyskuun 1938 Münchenin sopimuksen mukaan Tšekkoslovakian saksalaisenemmistöiset niin sanotut sudeettialueet. Pian tämän jälkeen Saksa miehitti jäljelle jääneen Tšekin ja muodosti tšekkien asuinalueesta Böömin ja Määrin valtakunnanprotektoraatin (Reichsprotektorat Böhmen und Mähren), joka oli Saksan hallinnon alainen, samalla kun Slovakiasta tuli muodollisesti itsenäinen Saksan vasallivaltio.[15] Protektoraatin johtaja oli SS:n tiedustelupalvelun SD:n johtaja Reinhard Heydrich, kunnes hänet brittiläis-tšekkoslovakialaisessa operaatiossa 27. toukokuuta 1942 surmattiin. Toisen maailmansodan lopussa Prahassa olleet Vlasovin saksalais-venäläiset joukot kääntyivät saksalaisia vastaan ja kaupungissa taisteltiin lyhyen aikaa. Kenraali Pattonin johtama 3. armeija vapautti Tšekkoslovakian läntisimmät osat ja puna-armeija loput. Amerikkalaisjoukot vetäytyivät Neuvostoliiton kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.[16]
Neuvostoliittolainen panssarivaunu Prahassa Prahan kevään 40-vuotisjuhlissa.
Sodan jälkeen kommunistien asema oli niin vahva, että heidän onnistui Neuvostoliiton tuella kaapata valta vuonna 1948. Tšekkoslovakiasta tuli käytännössä Neuvostoliiton satelliittivaltio. Tšekkoslovakian kommunistinen puolue käynnisti vuosina 1967–1968 poliittisen uudistusprosessin (Prahan kevät), jonka Neuvostoliitto rusensi elokuussa 1968 niin kutsutun Brežnevin opin mukaisesti miehittämällä valtion.[17][18]
Vuonna 1969 Tšekkoslovakia jaettiin kahteen osavaltioon, Tšekkiin ja Slovakiaan. Valtio siirtyi demokratiaan marraskuun 1989 lähes verettömällä ”samettivallankumouksella”. Patoutuneet kansallisuuskiistat halvaannuttivat demokratian oloissa liittovaltion toimintaa niin, että se lakkautettiin parlamentaarisella päätöksellä 1. tammikuuta 1993 alkaen samettierossa, jolloin molemmat osavaltiot muuttuivat itsenäisiksi valtioiksi. Tšekki liittyi Natoon vuonna 1999, ja sekä Tšekki että Slovakia kuuluvat niihin kymmeneen valtioon, joista tuli Euroopan unionin jäseniä 1. toukokuuta 2004.[19]
Rauhallisen 1990-luvun alun jälkeen itsenäisen Tšekin politiikka on ollut tuulisempaa. Maassa on järjestetty ennenaikaset vaalit vuosina 1998 ja 2013, minkä lisäksi monet korruptioskandaalit ovat heikentäneet vanhojen valtapuolueiden asemaa.[20]
Tšekin tasavalta on parlamentaarinen demokratia, jonka valtion pää on presidentti. Presidentti valitaan viiden vuoden välein suoralla kansanvaalilla. Presidentillä on oikeus määrätä perustuslakituomioistuimen tuomarit. Tammikuun 2023 presidentinvaalit voitti kenraali Petr Pavel.[2][21]
Tšekin parlamentti (Parlament) on kaksikamarinen, edustajainhuoneessa (Poslanecká sněmovna) on 200 edustajaa, jotka valitaan suhteellisella vaalitavalla nelivuotiskaudelle. Ylähuoneen eli senaatin (Senát) 81 edustajaa valitaan kierrosvaalitavalla kuusivuotiskausille, yksi kolmasosa edustajista vaihtuu kahden vuoden välein.
Korkein vetoomustuomioistuin on korkein oikeus. Perustuslakituomioistuin ratkaisee perustuslailliset kysymykset, sen presidentin valitsemat jäsenet nimitetään kymmenvuotiskausille.[2]
Tšekissä on monenlaisia puolueita uudistetusta kommunistipuolueesta äärioikeiston nationalistisiin puolueisiin.[22] Äärioikeistolainen Työväenpuolue kiellettiin helmikuussa 2010, koska se oli muukalaisvihamielinen, juutalaisvastainen ja homokielteinen, ja piti yhteyksiä uusnatseihin.[23][24]
Tšekin länsiosa muodostuu historiallisesta Böömin maakunnasta ja itäosa Määristä, koilliskulmassa on pieni osa historiallista Sleesiaa. Tšekin tasavallassa on 13 lääniä (kraj) sekä pääkaupunkialue (hlavní město):
Tšekki on yksi entisen itäblokin vauraimpia maita. Se oli tätä jo ennen kommunismia, maan vauraus oli syntynyt paljon aiemmin. Böömi ja Määri olivat Itävalta-Unkarin teollistuneimpia alueita.[15] Nykyisin tärkeimmät teollisuudenalat ovat raskas teollisuus, konepajateollisuus, rauta- ja terästuotanto, metallituotteet, kemikaalit, elektroniikka, ajoneuvot, tekstiilit, lasi, keramiikka ja lääkkeet.[15]Volkswagen-konsernin vuonna 1991 ostama Škoda Auto on pyrkinyt eroon sosialistisen ajan kehnosta maineestaan varsin menestyksekkäästi.lähde? Tšekin lentokonetehdas Aero on pystynyt ylläpitämään lentokonetuotantonsa. Evektor-Aerotechnik on puolestaan kevytilmailun koneiden markkinajohtajia.
Elintarviketeollisuudessa tärkeimpiä ovat sokerijuurikas, rehut, perunat, vilja ja humala.[15] Maa on kuulu oluistaan; tunnetuimmista tšekkiläisistä oluista valtion omistama Budweiser Budvar on pitkään kiistellyt tuotemerkkioikeuksista amerikkalaisen Anheuser-Busch-panimon Budweiser-olutmerkin kanssa.[27]
Kommunismin aikana valtio omisti 97 prosenttia yrityksistä, vuonna 1998 jo 80 prosenttia oli yksityisessä omistuksessa. Yksityistäminen hoidettiin arvoseteleillä, joita jokainen kansalainen sai lunastaa kohtuuhintaan ja käyttää ne valtionyhtiöiden osakkeisiin.[15]
Vuonna 2022 Tšekin viennin suurimmat kohdemaat olivat Saksa (30 %) ja Slovakia (8 %), joita seurasivat 4–6 prosentin osuuksilla Puola, Ranska ja Itävalta. Myös tuonti keskittyy Saksaan (24 %), jota seuraavat Kiina, Puola, Slovakia ja Venäjä.[4]
Tšekin ainoa merkittävä kotimainen energianlähde on hiili, ja 880 miljoonan tonnin hiilivaroista noin 90 prosenttia on ruskohiiltä.[29] Lisäksi maassa on hiukan omaa maakaasun tuotantoa. Vuonna 2016 hiilellä tuotettiin 55 prosenttia sähköstä, ydinvoimalla lähes 30 prosenttia ja maakaasulla neljä prosenttia. Uusiutuvien energianlähteiden osuus oli 12 prosenttia.[30]
Liikenne
Tšekissä on yhteensä 44 lentokenttää, joissa kaikissa on päällystetyt kiitotiet, ja kahden kiitotie on yli kolme kilometriä pitkä. Vesireittejä on 664 kilometriä, pääosin kulkukelpoisilla joilla, kuten Elbellä, Vltavalla ja Oderilla. Tärkeimmät satamat ovat Děčín, Praha ja Ústí nad Labem. Rautateitä on 9 620 kilometriä.[2] Praha ja Brno sijaitsevat Berliinistä ja Dredenistä Budapestiin kulkevan junaradan varrella. Myös Frankfurtiin ja Varsovaan on hyvät junayhteydet.[31]
Heinäkuussa 2017 Tšekissä asui maan tilastokeskuksen mukaan 10 588 063 henkiöä.[3]Tšekit ovat vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan selvästi suurin etninen ryhmä. Heitä oli 64,3 prosenttia väestöstä. Vuoden 2001 väestönlaskennassa tšekkejä oli 90,4 prosenttia, mutta kymmenen vuotta myöhemmin määrittelemättömien osuus oli noussut 1,7 prosentista 25,3 prosenttiin. Suurin vähemmistöryhmä oli määriläiset, joita oli 5,0 prosenttia. Slovakkeja oli 1,4 prosenttia, ukrainalaisia 0,5 prosenttia ja puolalaisia 0,4 prosenttia väestöstä.[32]
Valtakieli oli vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan tšekki, jota puhui äidinkielenään 88,8 prosenttia väestöstä. Suurimmat kielivähemmistöt olivat slovakki (154 465 puhujaa), ukraina (48 250 puhujaa) ja puola (33 597 puhujaa).[33]
Vuoden 2011 väestölaskennassa tšekkiläisistä 10,3 prosenttia oli katolilaisia, 0,8 prosenttia protestantteja ja 9,4 prosenttia edusti muita uskontoja. Uskontokuntiin kuulumattomia oli 34,2 prosenttia ja 45,2 prosenttia jätti vastaamatta.[34] Ennen toista maailmansotaa Tšekin alueella eli 120 000 juutalaista. Heistä noin 80 000 kuoli natsien keskitysleireillä. Lähinnä ne, jotka menivät naimisiin ei-juutalaisten kanssa tai onnistuivat pakenemaan ulkomaille, pelastuivat. Vain harvat heistä ovat palanneet.[35]
Kansanterveys
WHO:n vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Tšekissä käytetään maailman kolmanneksi eniten alkoholia, puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna yli 16 litraa aikuista kohti. Vain Luxemburgissa ja Ugandassa kulutus on vielä runsaampaa.[36]
Vuonna 2007 Tšekissä oli noin 1 500 HIV-positiivista ihmistä. Kantajien määrä kasvaa hitaasti, kuusi vuotta aiemmin heitä oli 1 300. AIDS-kuolemien määrä oli huipussaan vuonna 1995, mutta nopean laskun jälkeen se on alkanut taas nousta hitaasti 2000-luvulla.[38]
Koulutus
Tšekin suurin ja vanhin yliopisto on Kaarlen yliopisto (Univerzita Karlova v Praze) Prahassa. Se on perustettu vuonna 1348.[39] Ennen toista maailmansotaa on perustettu seitsemän muuta yliopistoa. Vuoden 1989 jälkeen useimpien yliopistojen toisella paikkakunnalla sijaitsevat osastot ovat itsenäistyneet, ja maahan on syntynyt yhdeksän uutta yliopistoa. Kaikkiaan Tšekissä on yli 200 000 yliopisto-opiskelijaa, joista viidennes eli 42 400 opiskelijaa on Kaarlen yliopistossa.[40]
Peruskoulu on maksuton ja pakollinen 6–15-vuotiaille. Peruskoulun viidennen tai seitsemännen luokan jälkeen voi hakea "gymnasiumiin", jossa on tarjolla tiettyjen aineiden painotettua opetusta. Peruskoulun jälkeen voi jatkaa ammatillisessa tai yleissivistävässä koulussa. Useimmat akateemiselle uralle tähtäävistä oppilaista valmistautuvat kuitenkin pääsykokeisiin "gymnasiumin" kautta. Kullakin yliopistollaon omat pääsykokeensa,ja kaikki kokeen läpäisseet saavat opiskelupaikan.[41]
Vuonna 1995 86,9 prosenttia ikäluokasta kävi koulua. Romanilapset käyvät koulua vähemmän säännöllisesti kuin valtaväestö.[42] Vuonna 2024 Euroopan Unioni antoi Tsekille huomautuksen siitä, että romanilapsia oli suhteessa liian paljon tarkkailuluokilla ja muussa tuetussa opetuksessa.[43]
Kulttuuri
Kulttuuriperinteet ja arkikulttuuri
Tšekki on ollut historiansa aikana jaettu saksalaisten ja slaavien välillä, joten maan kulttuuriperinteet ovat sekoitusta sekä saksalaisesta että slaavilaisesta kulttuurista. Toisaalta esimerkiksi renessanssin ja barokin arkkitehtuurissa voi nähdä runsaasti italialaisia vaikutteita.[44]
Henkilömäärään suhteutettuna Tšekissä juodaan eniten olutta maailmassa.[45]Tšekkiläinen keittiö tarjoaa melko liha- ja rasvapitoisia ruokia, jotka sopivat yhteen oluen kanssa. Tuoreet vihannekset ja kala ovat vähemmällä huomiolla. Knöödelit ja perunaletut ovat omaleimaisia lisukkeita.[46]
Taiteet
Tšekinkielinen kirjallisuus on ollut tärkeää jo 1800-luvun lopusta Itävalta-Unkarin ja myöhemmin natsien ja kommunistien hallituskausilla. Ehkä kuuluisin böömiläinen kirjailija Franz Kafka kirjoitti kuitenkin tuotantonsa pääasiassa saksaksi, vaikka hän tunsikin tšekin kielen. Toinen kuuluisa tšekkiläissyntyinen kirjailija, Milan Kundera, pakeni vuonna 1975 Ranskaan ja on kirjoittanut vuodesta 1989 ranskaksi. Muita kuuluisia kirjailijoita ovat Karel Čapek, Bohumil Hrabal, Pavel Kohout, Václav Havel ja Ivan Klíma.[47] Kuuluisa on myös Jaroslav Hašek, jonka Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa on laajalti tunnettu.[48]
Kuvataiteilijat ovat seurailleet 1800-luvulta lähtien yleisiä eurooppalaisia suuntauksia, mutta realismi on pääsääntöisesti ollut johtava tyylisuunta. Josef Mánes oli 1800-luvun tunnetuimpia taiteilijoita, ja vuosisadan vaihteessa nousi esille art nouveau -maalari on Alfons Mucha, joka tunnetaan etenkin Sarah Bernhardtille tehdyistä teatterijulisteista.[44][50]
Jääkiekko on Tšekin suosituimpia urheilulajeja, ja maan jääkiekkomaajoukkue onkin yksi maailman menestyneimpiä.
Tšekki on osallistunut sekä kesä- että talviolympialaisiin vuodesta 1994 alkaen. Vuoden 1996 kesäolympialaisista alkaen maa on saanut 3–11 mitalia, joukossa aina myös kultamitaleita. Kateřina Neumannová on saanut yhteensä kuusi olympiamitalia maastohiihdosta.[51] Tšekkiläiset urheilijat osallistuivat jo ennen itsenäistymistä Tšekkoslovakian olympiajoukkueeseen. Heistä tunnetuimpia ovat pitkän matkan juoksija Emil Zátopek, joka voitti kolme kultaa Helsingissä 1952, ja useita olympiamitaleita voittanut voimistelija Věra Čáslavská.[44]
Tšekin jääkiekkomaajoukkue on voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden vuosina 1996, 1999–2001, 2005, 2010 ja 2024 sekä olympiakultaa vuonna 1998. Tunnetuimpia tšekkiläisiä jääkiekkoilijoita ovat muiden muassa Dominik Hašek ja Jaromír Jágr.
↑Otavan suuri maailmanhistoria. Kartasto-osa, s. 265. Helsinki: Otava. 1983. ISBN 951-1-07458-X
↑ abcGawdiak, Ihor (toim.): Czechoslovakia: Golden AgeCzechoslovakia – a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
↑Rudolph, Richard L.: ”Indistralization in the Czech Lands”, Banking and Industrialization in Austria-Hungary, s. 39. Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-0-521-08847-3Google Books Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
↑BRUNCLÍK Brunclík, Miloš & Kubát, Michal: The crisis of the czech politics 25 years after the velvet revolution. Politeja, 2(28)/2014. Księgarnia Akademicka. Artikkelin verkkoversio.
