Paikkakunta tunnetaan jo 1100-luvulta. Se oli tärkeä kauppapaikka 1500-luvulla ja mainitaan venäläisissä kirjallisissa dokumenteissa vuonna 1582 kylänä nimellä Сердоболь, Serdobol (Serdovol), ja tällä nimellä kaupunkia venäjän kielessä kutsuttiin vuoteen 1918 saakka. Stolbovan rauhassa vuonna 1617 alue liitettiin osaksi Ruotsia ja kuningatar Kristiina myönsi paikkakunnalle kaupunkioikeudet vuonna 1632 nimellä Sortavala, ruots.Sordavala.[6][7] Kaupunki hävitettiin suuren Pohjan sodan aikana 1700-luvun alussa lähes täydellisesti ja se menetti merkityksensä pitkäksi aikaa. Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 se luovutettiin Venäjälle.[6]
Sortavala oli kokoonsa nähden myös merkittävä teollisuuskeskus. Siellä oli muun muassa huonekalu- ja suksitehdas, urkuharmoonitehdas, elintarviketeollisuutta ja kutomo. Siellä oli myös parantola eli sanatorio.[9][6] Sankkojen metsien ansiosta metsänhakkuu ja raakapuun myynti teollisuuden raaka-aineeksi oli Sortavalassa yleistä.[10] Rautatieyhteys Viipuriin rakennettiin vuonna 1893. Kaupungissa on sisävesisatama.
Alla oleva taulukko kuvaa kaupungin asukasluvun kehitystä. On syytä huomata, että 1815–1939 tilastot kuvaavat vain kaupunkialueen asukasmäärää ilman esikaupunkialueita. Sortavalan kaupungissa asui vuonna 1939 4 710 asukasta ja sen esikaupungeissa noin 4 500 asukasta. Varsinaisen kaupungin pinta-ala oli vain 1,40 neliökilometriä, mutta ympäröivään Sortavalan maalaiskuntaan kuului 666,80 neliökilometriä maata.[8] Neuvostoliiton aikana kaupungin pinta-ala kasvoi Suomen aikaisesta.
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Sortavalan kaupungissa asui 19 235 henkeä. Sortavalan kaupunkikunnassa asukkaita oli 20 374, eli kaupungin ohella 1 139 maaseutuasukasta.[2]
Sortavalan kaupunginjohtajaksi valittiin lokakuussa 2006 Nikolai Zajats.
Talous ja liikenneyhteydet
Sortavalan talous on ollut pitkään heikolla tolalla, ja etenkin toisen maailmansodan jälkeen sen historiallinen kaupunkikuva on kokenut paljon kolhuja monien suomalaisten rakennusten ränsistyessä ja lahotessa.[7]
Parin vuoden ajan 1990-luvulla Venäjän Karjalaan kuuluva jalkapallojoukkue Sortavala osallistui Suomen toiseen divisioonaan pelaten myös kotiottelunsa aluksi Suomessa. Ensimmäisessä kotiottelussaan se voitti Kiuruveden Palloilijat maalein 2-0.[25]
Sortavalaa joskus ennen sotia.
Näkymä 1939.
Kaupungin hallintorakennus, ns. Siitoinin talo.
Sortavalaa Karjalankadun ja Väinämöisenkadun välisessä kulmauksessa.
Hotelli Seurahuone 2010-luvun alussa tehdyn remontin jälkeen.
Sortavalan ortodoksinen katedraali entisöinnin jälkeen.
Sortavala oli Venäjän virallinen uudenvuoden pääkaupunki vuodenvaihteessa 2015–2016. Venäjän kulttuuriministeriön tunnustus on myönnetty tätä ennen kolme kertaa: aiemmilla kerroilla juhlakaupunkeja ovat olleet Kazan, Vologda ja Vladimir. Nimityksen tarkoituksena on nostaa kaupungin ja sen ympäristön arvoa matkailukohteena.
Sortavalassa vuoden vaihtumista juhlistettiin useiden päivien ajan. Tarjolla oli erilaisia tapahtumia kuten konsertteja, joulutoreja ja teatteria. Kaupunkiin odotettiin jopa 30 000 vierasta. Uudenvuodenaaton pääjuhlan odotetuimpia vieraita olivat pakkasukko ja Lumityttö. He saapuivat Sortavalaan museojunalla Veliki Ustjugista, joka on heidän kotikaupunkinsa.[26][27]
Lähteet
Kirkinen, Heikki & Nevalainen, Pekka & Sihvo, Hannes: Karjalan kansan historia, Wsoy, Porvoo, 1994, ISBN 951-0-19204-X
Hornborg,Eirik: Suomen historia, Wsoy, Porvoo, 1965
↑ abcdefghijklSuomen tilastollinen vuosikirja 1940 (pdf) (s. 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa: Luovutetut alueet, s. 28–29. Kirkonkirjoihin ja siviilirekisteriin merkitty väestö. (Pinta-ala ja väestö kunnittain vuosina 1920–1940)) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 11.5.2013.
↑Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Kirvun väkiluku 31.12.1939 teoksen sivulla 27. Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain. (Tilastoitu kirkonkirjojen ja siviilirekisterin mukaan kirjattu asukasluku poikkeaa henkikirjoitetun väestön asukasluvusta jonkin verran.)) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 11.5.2013.
↑Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartta) Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste(venäjäksi)
.svg)
