Luovutetut alueet (myös pakkoluovutetut alueet tai menetetyt alueet) tarkoittavat alueita, jotka Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolletalvisodan päättäneessä rauhanteossa vuonna 1940 ja liittyen jatkosodan päättäneeseen rauhantekoon vuonna 1944. Luovutetut alueet käsittivät noin kymmenesosan pinta-alasta, joka Suomella oli vuosina 1920–1940. Alueilla asui yli 400 000 asukasta eli 11 % Suomen silloisesta väkiluvusta. Osa luovutetuista alueista tyhjennettiin suomalaisasukkaista jo syksyllä 1939 sodan vaaran takia. Suurin osa tyhjennettiin talvisodan puhjettua alkutalvella 1939 tai rauhanteon jälkeen keväällä 1940. Jatkosodan aikana suomalaisia palasi asumaan takaisin vallatuille alueille, mutta ne tyhjennettiin uudestaan suomalaisjoukkojen perääntyessä kesällä ja syksyllä 1944. Luovutetuilta alueilta evakuoidut suomalaiset eli siirtoväki hakeutuivat tai sijoitettiin eri puolille Suomea.
”Valtakunnanraja Suomen Tasavallan ja SNTL:n välillä on kulkeva uutta rajalinjaa pitkin siten, että SNTL:n alueeseen liitetään koko Karjalan Kannas ynnä Viipurin kaupunki ja Viipurinlahti saarineen, Laatokan järven läntinen ja pohjoinen rannikkoseutu ynnä Käkisalmen ja Sortavalan kaupungit sekä Suojärven kirkonkylä, joukko Suomenlahden saaria, Märkäjärveltä itään oleva alue ynnä Kuolajärven kirkonkylä sekä osa Kalastaja- ja Srednisaarentoja – tähän Sopimukseen liitetyn kartan mukaisesti.”[1]
Näin Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle neljä aluetta:
Suomenlahden ulkosaarista itäinen ryhmä eli muiden muassa Lavansaari, Peninsaari, Seiskari ja Koukouri sekä pohjoinen Karjalankannas, sen ja nykyrajan välinen alue, Laatokan Karjala ja Raja-Karjala olivat luovutukseen saakka osa Suomen historiallista Karjalaa, josta juontuu nimitys luovutettu Karjala.
Jatkosodan alettua Neuvostoliittoon ja erityisesti Neuvostoliiton Karjalaan suorittamansa hyökkäyksen yhteydessä suomalaisjoukot, pohjoisessa myös Saksanarmeijan kanssa valtasivat suurimman osan luovutetuista alueista. Eduskunta ilmoitti niiden kaikkien palauttamisesta Suomeen itsenäisyyspäivänä vuonna 1941, vaikka koko sodan ajan Suomenlahden ulkosaarten itäinen ryhmä eli muun muassa Lavansaari, Peninsaari, Seiskari ja Koukouri pysyivätkin Neuvostoliiton hallussa samoin kuin Kalastajasaarento ja Keskisaarento[3] sekä puna-armeijan miehittämät Petsamon Heinäsaaret. Suomen palautusilmoitusta ei tunnustanut mikään ulkovalta, ei myöskään Suomen kanssasotijana ollut Saksa.
Jatkosodasta aiheutunut alueluovutus 1944 ja aluemyynti 1947
Jatkosodan vuonna 1944 päättäneen Moskovan välirauhansopimuksen mukaan suomalaisjoukot joutuivat vetäytymään kansainvälisesti tunnustetun vuoden 1940 rajan taakse. Välirauhansopimuksen 1. artiklan mukaan
”Sotatoimien lopettamisen yhteydessä Suomen puolelta 4 päivänä syyskuuta 1944 ja Neuvostoliiton puolelta 5 päivänä syyskuuta 1944 Suomi sitoutuu siirtämään sotajoukkonsa vuoden 1940 Neuvostoliiton ja Suomen välisen rajan taakse, sen mukaan kuin on määrätty tätä sopimusta seuraavassa liitteessä (katso liitettä 1 artiklaan).”
Lisäksi 7. artiklassa todetaan:
”Suomi palauttaa Neuvostoliitolle sen 14 päivänä lokakuuta 1920 ja 12 päivänä maaliskuuta 1940 tehtyjen rauhansopimusten mukaisesti vapaaehtoisesti Suomelle luovuttaman Petsamon alueen sen laajuisena kuin se on määritelty tämän sopimuksen liitteessä ja merkitty sopimusta seuraavaan karttaan (katso liitettä 7 artiklaan ja karttaa 1:500.000)”[4].
”Suomi tunnustaa, että Neuvostoliitolla on oikeus kaikkeen Suomessa olevaan saksalaiseen omaisuuteen, jonka Saksaa varten asetettu valvontaneuvosto on siirtänyt Neuvostoliitolle, ja sitoutuu ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin tällaisen omaisuuden luovuttamisen helpottamiseksi.”[5]
Jatkosodan seurauksena Suomi siis joutui luopumaan kahdesta alueesta:
Petsamo
Jäniskosken–Niskakosken alue (myynti Saksasta peräisin olleen omaisuuden luovuttamisen vastikkeeksi vuonna 1947)
Moskovan välirauhansopimus vahvistettiin Pariisin rauhassa vuonna 1947.
Vuokra-alueet
Varsinaisten alueluovutusten lisäksi Suomi joutui vuokraamaan talvisodan jälkeen 1940 Hankoniemen Neuvostoliitolle kolmeksikymmeneksi vuodeksi merisotilaalliseksi tukikohdaksi. Jatkosodassa suomalaisjoukot ottivat alueen haltuunsa joulukuussa 1941, kun Neuvostoliitto oli evakuoinut tukikohdan miehistön.
Moskovan välirauhassa vuonna 1944 Neuvostoliitto luopui virallisestikin vuokraoikeudestaan Hankoon, mutta Suomi joutui vuokraamaan sotilastukikohdaksi Porkkalanniemen viideksikymmeneksi vuodeksi. Neuvostoliitto luopui siitä kuitenkin jo vuonna 1956 katsoessaan Suomenlahden valvonnan tältä osin tarpeettomaksi. Vuokra-alueeseen kuuluivat Porkkalanniemen ohella Upinniemi sekä niiden edustalla olevia saaria, osia Siuntiosta, Kirkkonummesta ja Espoosta sekä Degerbystä, jonka kunta liitettiin Inkooseen vuonna 1946.
Luovutetuilla alueilla sijainneet kunnat tai niiden osat
Suomen kuntarajat vuonna 1935 ennen alueluovutuksia.Kartta Neuvostoliitolle vuonna 1940 kokonaan tai osin luovutetuista Viipurin läänin ja Kuopion läänin kuntien alueista