sijainti
1 Seurakunnan perustamisvuosi
Valkjärvi on entinen Suomen kunta Karjalankannaksella Neuvostoliitolle vuonna 1944 luovutetulla alueella. Valkjärvi sijaitsi Kannaksen keskiosassa Vuoksen varrella. Valkjärven pinta-ala oli 399,6 km² ja asukasluku vuonna 1939 oli 7 694. Kunta rajoittui pohjoisessa Vuokselaan ja Sakkolaan, lännessä Muolaaseen, idässä Rautuun ja etelässä Kivennapaan.
Valkjärvi oli Muolaan kappeliseurakuntana vuodesta 1648 ja itsenäisenä seurakuntana vuodesta 1738 lähtien.
Ennen ensimmäistä maailmansotaa ns. ajokaluteollisuus eli kärryjen ja muiden hevosajoneuvojen valmistus oli merkittävä tulonlähde[3].
Ns. Mannerheim-linja kulki pitäjän läpi Vuoksen rannasta Pasurinkankaan ja Punnuksen rantoja pitkin edelleen Muolaan kirkolle.[3]
Suomen talvisodassa Valkjärven kirkonkylä joutui puna-armeijan haltuun 4. joulukuuta 1939 osana ns. suojajoukkotaisteluita.[4]
Valkjärven väestöä asutettiin jatkosodan jälkeen seuraaviin kuntiin: Juupajoki, Jämsä, Jämsänkoski, Keuruu, Korpilahti, Koskenpää, Kuhmoinen, Kuorevesi, Mänttä, Orivesi ja Vilppula.[5]
Valkjärven kirkonkylän venäläinen nimi on ollut vuodesta 1948 lähtien Mitšurinskoje. Kirkonkylän ympäristö muodostaa nykyään Venäjän Valkjärven maalaiskunnan, muita osia entisestä kunnasta kuuluu nykyisiin Venäjän Mäkrälän, Petäjärven ja Kyyrölän kuntiin.
Airikkala, Aliskala, Hampaala, Harmaala, Huuhti, Ilmola, Jauhola, Jutikkala, Kahkaala, Kamajauhola, Karkeala, Koivula, Kosteala, Kuuppola, Kyllästilä, Laavola, Lahdenpohja, Lankila, Lemmettylä, Liikola, Mannisniemi, Marjoniemi, Naumala, Nirkkola, Nouseala, Nurmijärvi,[6] Oravaniemi, Pentsilä, Piikkilä, Puikkola, Puustinlahti, Päivilä, Pöppölä, Rampala, Rossila, Saavola, Salokylä, Sarkola, Siparila, Suontaka, Tarpila, Teppola, Torikka, Turulila, Uosukkala, Utula, Vaalimo, Valkeamatka, Veikkola, Vilppula, Vunukkala
Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 16 koulupiiriin.[7]
ISBN 978-952-92-6572-5.