Nag Hammadin kirjastoksi kutsutaan Egyptistä al-Qasrin kylästä läheltä Nag Hammadia joulukuussa 1945 tehtyä tekstilöytöä. Löydön muodostivat 13 nahkaan käärittyä papyruskirjaa, jotka oli haudattu sinetöidyissä ruukuissa. Löydön tekivät paikalliset maanviljelijät.
Löytöön kuuluvissa koodekseissa (papyruslehdistä koottu eräänlainen kirja) on 52 kirjoitusta, joista suurin osa oli entuudestaan tuntemattomia. Kirjoitukset ovat enimmäkseen gnostilaisia. Joukossa on myös muita varhaiskristillisiä kirjoituksia, joitakin kirjoituksia, jotka kuuluivat Corpus Hermeticumiin, sekä osittainen käännös PlatoninValtiosta.
Löydetyt kirjoitukset oli kirjoitettu koptin kielellä, mutta ne olivat kaikki todennäköisesti käännöksiä kreikan kielestä. Tunnetuin löydöistä oli Jeesuksen sanoja sisältävä Tuomaan evankeliumi, josta Nag Hammadin kirjasto sisälsi ainoan tunnetun kokonaisen version. Egyptin Oksyrhynkhoksesta oli jo vuonna 1898 löydetty evankeliumin katkelmia, jotka uuden löydön jälkeen osattiin tunnistaa osiksi samaa evankeliumia. Samoin havaittiin, että kyseessä oli sama evankeliumi, jota oli siteerattu monissa varhaisissa kristillisistä lähteissä. Kirjoitusten alkuperäiset kateissa olevat kreikankieliset versiot on ajoitettu ensimmäiselle tai toiselle vuosisadalle, mutta kirjoitukset itse ovat peräisin 200- tai 300-luvuilta.
Löydön merkitys on siinä, että se tarjosi ensimmäisen kerran luettavaksi gnostilaisia alkuperäiskirjoituksia. Muut kirjoitukset oli varhaisina alkukristillisinä vuosisatoina tuhottu, ja niistä oli ollut jäljellä enää vain gnostilaisuutta vastustaneiden kirkkoisien kirjoituksissa olleita kuvauksia. Nag Hammadin löytö on lisännyt huomattavasti nykypäivän tietämystä gnostilaisuudesta.
Nag Hammadin koodekseja säilytetään Koptilaisessa museossa Kairossa.
Koodeksien on uskottu olleen peräisin läheisen Pyhän Pakhomioksen luostarin kirjastosta. Munkit olivat todennäköisesti haudanneet kirjat 300-luvulla, kun gnostilaisten kirjoitusten omistaminen oli julistettu harhaoppiseksi ja siitä oli määrätty kovat rangaistukset. Erityisesti Athanasios ajoi uutterasti tällaisten kirjoitusten perinpohjaista hävittämistä. Samoin Theodosius I oli antanut 390-luvulla määräykset kirjoitusten tuhoamiseksi. Munkit eivät kuitenkaan tuhonneet kirjoituksia, koska he mahdollisesti ajattelivat asenneilmapiirin lientyvän tulevaisuudessa, jolloin kirjoitukset voitaisiin jälleen kaivaa esiin.
Kirjaston löytäminen
Kirjaston löytämistä on kuvattu yhtä jännittäväksi tarinaksi kuin itse löytöä.[1] Joulukuussa 1945 kaksi egyptiläistä veljestä löysi joitakin papyruksia suuresta saviastiasta kaivaessaan lannoitetta kalkkikiviluolien ympäriltä lähellä nykyistä Habra Domia Ylä-Egyptissä. Löytö sai nimen Nag Hammadin mukaan, sillä se oli lähin suurempi asutuskeskus.
Veljekset eivät aluksi ilmoittaneet löydöistä, vaan aikoivat tehdä rahaa myymällä kirjoituksia yksittäin pienin väliajoin. Kerrotaan, että veljesten äiti myös poltti joitakin käsikirjoituksista huolestuneena, että niillä voisi olla ”vaarallisia seuraamuksia”.[1] Seurauksena löytö havaittiin vasta vaiheittain, ja sen merkittävyys valkeni vasta jonkin ajan kuluttua alkuperäisestä löydöstä.
Vuonna 1946 veljekset joutuivat sukuriitaan ja jättivät käsikirjoitukset koptilaiselle papille, jonka lanko myi saman vuoden lokakuussa koodeksin Vanhan Kairon Koptilaiselle museolle. Tämä koodeksi on nykyisin kokoelman koodeksi numero III. Koptologi ja uskontohistorioitsija Jean Dorese ymmärsi löydön merkityksen ja julkaisi ensimmäisen viittauksen siihen vuonna 1948. Vuosien kuluessa suurin osa kirjoituksista päätyi papille Kairossa toimineelta kyproslaiselta antiikkikauppiaalta. Vuoden 1956 vallankumouksen jälkeen tekstit luovutettiin Koptilaiselle museolle ja ne julistettiin kansallisomaisuudeksi.
Sillä välin yksi koodekseista oli kuitenkin myyty Kairossa belgialaiselle antiikkikauppiaalle. Koodeksia yritettiin myydä sekä New Yorkissa että Pariisissa. Lopulta sen hankki zürichiläinenJung-instituutti vuonna 1951 Gilles Quispelin välityksellä. Se oli tarkoitettu tunnetun psykologinCarl Jungin syntymäpäivälahjaksi. Tästä syystä tätä koodeksia kutsutaan yleensä Jungin koodeksiksi. Tämä koodeksi on nykyisin kokoelman koodeksi numero I.
Jungin kuolema vuonna 1961 sai aikaan riidan koodeksin omistuksesta. Seurauksena käsikirjoitukset annettiin Koptilaiselle museolle vasta vuonna 1975, kun ensimmäinen painos löydöstä oli jo julkaistu. Seurauksena papyrukset päätyivät lopulta yhteen paikkaan Kairoon. Museossa on alkuperäisestä löydöstä 11 kokonaista kirjaa ja katkelmia lopusta kahdesta, tehden yhteensä yli 1 000 sivua.[1]
Ensimmäinen julkaisu Nag Hammadin löydöistä oli ensimmäisestä eli Jungin koodeksista. Se oli Kairossa vuonna 1956 julkaistu osittainen käännös. Egyptin vaikeasta poliittisesta tilanteesta johtuen seuraavia osia julkaistiin Kairosta ja Zürichistä hyvin hitaasti.
Tilanne muuttui vasta vuonna 1966 Italiassa pidetyn Messinan kongressin jälkeen. Kokouksen tarkoituksena oli antaa tutkijoille mahdollisuus päästä konsensukseen gnostilaisuuden määritelmästä. James M. Robinson kokosi joukon toimittajia ja kääntäjiä, joiden tehtävänä oli toimittaa kaksikielinen laitos Nag Hammadin koodekseista alkukielellä ja englanniksi, yhteistyössä kalifornialaisen Institute for Antiquity and Christianityn kanssa. Robinson valittiin vuonna 1970 Unescon ja Egyptin kulttuuriministeriön perustaman International Committee for the Nag Hammadi Codices -komitean sihteeriksi. Hän johti projektia tästä asemasta käsin. Faksimilelaitokset, The Facsimile Edition of the Nag Hammadi Codices, julkaistiin kahdessatoista osassa vuosien 1972 ja 1977 välillä, ja lisäyksiä julkaistiin 1979 ja 1984. Tämä tarjosi koko löydön kaikkien halukkaiden tutkittavaksi.
James M. Robinsonin käännös julkaistiin yksiosaisena vuonna 1977 nimellä The Nag Hammadi Library in English, yhteistyössä E. J. Brillin ja Harper & Row -kustantamon kanssa. Pokkariversiot julkaistiin vuosina 1981 ja 1984. Näin löydöt oli lopullisesti saatettu suuren lukevan yleisön saataville. Vuonna 1987 Bentlay Layton julkaisi laajennetun englanninkielisen laitoksen, The Gnostic Scriptures: A New Translation with Annotations, jossa oli myös katkelmia kirkkoisiltä sekä muuta gnostilaista materiaalia.
Suomessa löytöä on tutkinut Helsingin yliopistoneksegetiikan laitoksen tutkijaryhmä. Teksteistä on suomennettu valikoima Nag Hammadin kätketty viisaus vuonna 2001 (toinen painos 2005). Käännöksessä on mukana myös Berliinin koodeksin tekstejä.
↑ abcMarkschies, Christoph: Gnosis: an Introduction, s. 48–49. (Translation John Bowden) London, N.Y.: T. & T. Clark, 2003.
Kirjallisuutta
Suomennokset
Dunderberg, Ismo & Marjanen, Antti (toim.): Nag Hammadin kätketty viisaus – gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. (2. täydennetty painos) Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30859-5 Suomennos osasta kokoelman tekstejä.
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
The Facsimile Edition of the Nag Hammadi Codices. (Published Under the Auspices of the Department of Antiquities of the Arab Republic of Egypt. In Conjunction with the United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization) Leiden: E. J. Brill, 1972–1977. Näköispainos koodekseista.
Robinson, James M. (toim.): The Coptic Gnostic Library. (A Complete Edition of the Nag Hammadi Codices (5 vols.)) Brill, 2002. ISBN 978-90-04-11702-0 Koptinkielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Robinson, James M. (toim.): The Nag Hammadi Library in English. (The Definitive Translation of the Gnostic Scriptures Complete in One Volume. Composition by E. J. Brill, The Netherlands. 3rd revised edition) HarperSanFrancisco, 1990. ISBN 0-06-066935-7 Englanninkielinen käännös.
Muuta kirjallisuutta
Pagels, Elaine: Gnostilaiset evankeliumit. ((The gnostic gospels, 1979.) Suomentanut Outi Lehtipuu) Helsinki: Art House, 2006. ISBN 951-884-416-X
.svg)
