Paulikiaanit oli 600-luvulla syntynyt armenialainen uskonlahko, joka hylkäsi kaiken kultin ja papiston, lapsikasteen, kiirastulen, pyhimysten avuksihuutamisen ja kolminaisuuden.[1] Paulikiaanien oppi juontaa juurensa markionismista ja manikealaisuudesta,[1] eritoten messaliaaneista.
Historia
Paulikiaaneja surmataan Theodoran käskystä. Piirros 1100- tai 1200-luvulta.
Paulikiaanien perustaja oli ilmeisesti armenialainen Konstantinus, joka otti lisänimen Silvanus Paavalin seuraajana Raamatussa mainitun Silvanuksen mukaan. Sen sijaan tutkijoiden keskuudessa ei ole yhteisymmärrystä siitä, kenen Pauluksen mukaan paulikiaanit saivat ryhmäänsä viitanneen nimen. Konstantinus Silvanus Bysantin valtakunnan Aasian puoleisissa maakunnissa vaikuttanut manikealaisuus sai nyt selvemmin kristityn luonteen. Paulikiaanit aloittivat ilmeisesti pian ilmestymisensä jälkeen pitkän poliittisen ja sotilaallisen taistelun Bysanttia vastaan. Vuosien 668 ja 698 keisarit Konstantinus III ja Justinianus II lähettivät kaksi sotaretkeä paulikianeja vastaan. Lahkon perustanut Konstantinus Silvanus kivitettiin kuoliaaksi ja hänen seuraajansa paulikiaanien johtajana, Simeon, poltettiin.[2]
Paulikiaanit elpyivät 800-luvun puolella johtajansa Sergiuksen johdolla. Lahko levisi Kilikiaan ja Vähä-Aasiaan kasvaen siten, että se selvisi myös keisari Mikael I:n ja keisarinna Theodoran toteuttamista vainoista ja verilöylyistä. Suurimmillaan paulikiaanien vaikutusvalta oli 800-luvun kolmannella neljänneksellä sen johtajien Karbeaksen ja Chrysocheirin aikana. Paulikiaanien sotilaallinen mahti murtui lopulta Basileios I:n heitä vastaan tekemän sotaretken jälkeen vuonna 872. Sittemmin paulikialaiset vaikuttivat enimmäkseen Traakiassa, jonne suuri osa heidän kannattajistaan oli siirretty rangaistuksena ja suojaamaan valtakunnan rajaa bulgaareja vastaan. Aasian puolella paulikiaanit säilyivät vähintään ristiretkiin saakka.[2]
Sittemmin paulikialaiset opetukset vaikuttivat etenkin makedonialaisten, bulgarialaisten ja kreikkalaisten talonpoikien keskuudessa ja vaikutti todennäköisesti bogomiilien syntyyn 900-luvun puolella.[2]Kataarit saivat bogomiilien välityksellä vaikutteita paulikiaaneista ja manikealaisista.[1]
.svg)
