Kreikkaan kuuluva Traakian osa kuuluu Itä-Makedonian ja Traakian hallinnolliseen alueeseen. Turkkiin kuuluvasta Traakian alueesta käytetään myös nimitystä Rumelia.
Traakia on kuulunut historiansa aikana monelle valtiolle. Kreikkalaiset perustivat siirtokuntia sinne noin 500-luvulta eaa. alkaen. Merkittäviä kreikkalaisia siirtokuntia olivat muun muassa Apollonia (nykyinen Sozopol), Perinthos (myöhemmin Herakleia, nykyinen Ereğli) ja Byzantion (nykyinen Istanbul).
Traakia joutui Persian vallan alle noin vuonna 513 eaa. Dareios I:n skyyttejä vastaan tekemän sotaretken aikana. Makedonian kuningasFilippos II:n (382–336 eaa.) aikana Traakia joutui Makedonian vallan alle.[1] Traakialaiset sotilaat taistelivat Aleksanteri Suuren armeijassa tämän sotaretkellä Persian valtakuntaa vastaan. Aleksanterin kuoleman jälkeen diadokit nimittivät Lysimakhoksen Traakian hallitsijaksi. Rooman valtakunnan vallattua Makedonian myös Traakia joutui Rooman vallan alle. Siitä tehtiin oma Thracian provinssinsa vuonna 46.[2]
Thracian provinssi säilyi Rooman valtakunnan loppuun ja Itä-Rooman valtakunnassa tehtyihin uudistuksiin saakkaselvennä. 200- tai 300-luvulla siitä erotettiin kuitenkin useita provinsseja. Jäljelle jäänyt Thracian provinssi ja nämä uudet provinssit kuuluivat Thraciandiokeesiin. Alueen provinsseissa tapahtuivat roomalaisella kaudella seuraavat muutokset:
↑Provinssit Diocletianuksen noin vuonna 293 tekemän uudistuksen jälkeen.
↑Provinssit Theodosius I:n ajan jälkeen vuonna 395, kun imperiumi jaettiin Länsi- ja Itä-Roomaan.
Myöhempi historia
Bysantin valtakunta menetti Traakian Bulgarialle vuonna 917, mutta valtasi sen myöhemmin takaisin. Lopulta turkkilainen Osmanien valtakunta valtasi Traakian Bysantilta.
Ensimmäisessä Balkanin sodassa vuosina 1912–1913 Bulgaria ja Kreikka valloittivat kumpikin osan siihen saakka Turkille kuuluneesta Traakiasta. Uudet rajat vahvistettiin sodan lopettaneessa rauhansopimuksessa, jossa Turkin Eurooppaan kuuluvat alueet pienenivät nykyiselleen. Rauhansopimuksen mukaan Bulgarialle kuului myös osa Egeanmeren pohjoisrannikkoa, jonka se kuitenkin menetti Kreikalle ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Lähteet
↑ abBerndl, Klaus & Hattstein, Markus & Knebel, Arthur & Udelhoven, Hermann-Josef: Maailmanhistoria. Parragon, 2007. ISBN 978-1-4054-8283-7
↑Liberati, Anna Maria & Bourbon, Fabio: ”Strategisesti tärkeät Tonavan provinssit”, Historialliset kulttuurit, Rooma, s. 228. Suomentanut Tuija Vertainen. Weilin+Göös, 2004. ISBN 978-951-0-32991-7