Share to: share facebook share twitter share wa share telegram print page

Foinikia

Foinikia
đ€Šđ€đ€đ€
ΊοÎčÎœÎŻÎșη

Foinikian alue vihreÀllÀ.
Foinikian alue vihreÀllÀ.

Valtiomuoto kuninkaiden johtamat kaupunkivaltiot
kuningas Abishemu I (n. 1800 eaa.)
Hiram I (969-936 eaa.)
Pygmalion (820-774 eaa.)
PÀÀkaupunki ei ollut, mutta merkittĂ€vimmĂ€t kaupungit olivat Byblos (2500–1000 eaa.) ja Tyros (900–550 eaa.)
VĂ€kiluku n. 200 000 (1200 eaa.)
Uskonnot kanaanilaisten uskonto
Historia
– perustettu n. 2500 eaa.
– Tyroksesta johtava kaupunki 969 eaa.
– Karthago perustettiin 814 eaa.
– Pompeius valloittaa Foinikian 64 eaa.
Kielet foinikian kieli, puunin kieli
EdeltÀjÀ(t) Kanaaninmaa, Heettien valtakunta, Uusi valtakunta
Seuraaja(t) Syria (Rooman valtakunnan provinssi)

Foinikia (foin.: đ€Šđ€đ€đ€, m.kreik. ΊοÎčÎœÎŻÎșη, Foinikē) oli vuoden 2500 eaa. tienoilla perustettu talassokratia.

VÀestö

PÀÀartikkeli: Foinikialaiset

Foinikialaiset olivat LĂ€hi-idĂ€ssĂ€ itĂ€isen VĂ€limeren pohjukassa nykyisen Libanonin tienoilla noin 3500–146 eaa. vaikuttanut seemilĂ€istĂ€ foinikian kieltĂ€ puhunut kansa, joka perusti myöhemmĂ€n Rooman kilpailijan Karthagon[1][2] vuonna 814 eaa. suojaisaan merenlahteen. Foinikialaiset olivat lĂ€heistĂ€ sukua kanaanilaisille, ja tĂ€llĂ€ nimellĂ€ he kutsuivat myös itseÀÀn.[2]

Foinikialaiset olivat kauppiaita ja merenkulkijoita, jotka perustivat kauppasiirtokuntia hyvinkin kauas kotimaastaan. Foinikia laajeni merelle, koska maa-alueilla oli jo muita kansoja. Toisaalta idÀssÀ oli vuoristo.[1] Ei tiedetÀ, miten varhain Foinikian rannikolta on purjehdittu vaikka joidenkin teorioiden mukaan olisi purjehdittu jo neoliittisella kivikaudella. Foinikian yhdistivÀt maa- ja merikaupan reitit. IdÀstÀ tuli kauppatavaraa, jota voitiin myydÀ edelleen merikaupan vÀlityksellÀ.

Foinikialaiset olivat taitavia laivanrakentajia ja merenkulkijoita. Purjehdusmatkat ulottuivat muun muassa nykyisiin Espanjaan ja ehkÀ Englantiin asti.[3] Foinikialaisia siirtokuntia oli Karthagon lisÀksi Kyproksella, Ródoksella, Kreetalla, Maltalla, Sisiliassa, Sardiniassa, sekÀ Marseillessa EtelÀ-Ranskassa ja Cådizissa Espanjassa.

Kaupungit

Tunnetuimmat Foinikian kaupunkivaltiot olivat Sidon ja Tyros. Muita olivat Arvad (Aradus), Byblos eli Gubla, Ugarit, Tripoli, Batrun, Beirut ja Baalbek.[4] Foinikian kaupunkivaltiot liittoutuivat yhteen yhteisten etujen vuoksi. Eri aikoina eri kaupunki oli johtavassa asemassa. Johdossa oli Ugarit 1600–1500, Byblos 1400–1300, Sidon 1200–1100, Tyros 1100–800 ja Tripoli viidennellĂ€ vuosisadalla (500–400) eaa.

Kuningas Salomon aikalaisen Hiramin isĂ€n Abibaalin aikana (900–800 eaa.) perustettiin kauppa-asema Kyprokselle, Sardiniaan sekĂ€ Tunisiaan Uticaan ja Hippokseen.[5] Tyros perusti kauppa-asemia EtelĂ€-Espanjaan CĂĄdizin lĂ€helle mahdollisesti jo 1100-luvulla eaa.[6] Foinikialaisten perustama kaupunki Kyproksella oli Kition, nykyinen LĂĄrnaka.[7]

Uskonto

PÀÀartikkeli: Kanaanilaisten uskonto
Baalia esittÀvÀ veistos Ugaritista.

Foinikian hallitseva uskonto oli lĂ€heistĂ€ sukua VĂ€limeren itĂ€rannikolla Syyrian ja Palestiinan alueilla muinoin asuneiden kanaanilaisten uskonnolle. Sen ylijumala oli Ēl. HĂ€ntĂ€ aktiivisempi oli Baal, ’Herra’, joka yhdistettiin sÀÀhĂ€n ja sateeseen ja joka toi hedelmĂ€llisyyttĂ€. Jumalattaria olivat muun muassa Athirat, Ēlin puoliso, sekĂ€ Astarte, rakkauden ja sodan raju jumalatar, Baalin sisar ja mahdollisesti myös puoliso. Baalin mahtavat vastustajat olivat Yamm sekĂ€ suuret merihirviöt Litan ja Tunnan (Raamatun Leviatan ja Tannin).[8]

LĂ€hteet

  1. ↑ a b Combi maailmanhistoria s. 86
  2. ↑ a b Kari 2001, s. 26–27
  3. ↑ Combi maailmanhistoria s. 87
  4. ↑ Ihmisen tarina, Suuri maailmanhistoria, osa 1, KirjayhtymĂ€ 1971, s. 416–
  5. ↑ Holst, Sanford: Sea people phoenician.org. Viitattu 19.5.2018. (englanniksi)
  6. ↑ Iberia Eric Solsten and Sandra W. Meditz, editors. Spain: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1988.
  7. ↑ Ancient period Eric Solsten, ed. Cyprus: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1991.
  8. ↑ Smart, Ninian: Uskontojen maailma, s. 210–212. Otava, 2005. ISBN 951-1-18137-8.
Kembali kehalaman sebelumnya