Barbelo-gnostikot

Osa artikkelisarjaa

Gnostilaisuus

Syyrialais-egyptiläinen gnostilaisuus

• Setiläisyys
• Tuomaskristityt
• Valentinolaisuus
• Basilidelaisuus

Persialainen gnostilaisuus

• Mandealaisuus
• Manikealaisuus

Kristillisen gnostilaisuuden isät

• Simon Magus
• Kerinthos
• Markion
• Valentinos

Muita ryhmiä

• Ofiitit
• Barbelo-gnostikot
• Kainiitit
• Karpokratiaanit
• Paulikiaanit
• Bogomiilit
• Kataarit

Gnostilaisuuden lähteet

• Nag Hammadin kirjasto
• Codex Tchacos

Muuta

• Gnosis

malline:

• näytä
• keskustele
• muokkaa

Barbelo-gnostikot (barbeliitit, borboriitit, stratiotici) olivat gnostilainen ofiittilahko. Nimellä on yhteyksiä toisaalta gnostilaiseen Barbelon hahmoon, toisaalta kreikan kielen sanaan borboros, joka tarkoittaa ”mutaa”. Nimitys on kuitenkin myöhemmin annettu.

Barbelo-gnostikot tunnetaan ennen kaikkea Epifanioksen (Panarion eli Adversus haereses xxv, xxvi) ja Theodoretoksen (Haereticarum fabularum compendium) kuvauksista. Epifanioksen mukaan Barbelo-gnostikot saivat vaikutteita setiläisyydestä. Hänen mukaansa lahkon rituaaleihin kuului seksuaalisia rituaaleja, kuten käsien tahraaminen kuukaustisvereen ja siemennesteeseen, sekä näiden ja lähdetettyjen sikiöiden nauttiminen ehtoollisella. Koska kuvaus on peräisin vastustajilta, on mahdoton sanoa, kuinka luotettavia tai liioiteltuja kuvaukset ovat. Stephen Geron mukaan kuvaus on uskottava ja yhteyksissä varhaisempiin gnostilaisiin myytteihin.^[1]

Barbelo esiintyy osassa setiläisistä kirjoituksista, kuten Johanneksen salaisessa kirjassa sekä Kolmimuotoisessa Protennoiassa. Niiden yhteyksiä Barbelo-gnostikoihin ei kuitenkaan tunneta.

Lähteet

1. Gero, Stephen: ”With Walter Bauer on the Tigris: Encratite Orthodoxy and Libertine Heresy in Syro-Mesopotamian Christianity”, teoksessa Nag Hammadi, Gnosticism, and Early Christianity, 1986.