Muurmannin radan nykyisin 1 324 kilometrin mittainen rataosuus Olhavasta Murmanskiin rakennettiin vuosina 1915–1917 vain puolessatoista vuodessa. Rataosuutta Petroskoista etelään kutsutaan myös Pietari–Petroskoi-radaksi.
Rataa tarvittiin turvaamaan Venäjän yhteydet ulkomaailmaan ensimmäisen maailmansodan aikaan, kun Osmanien valtakunta oli liittynyt sotaan keskusvaltojen puolelle, ja yhteydet etelän kautta olivat estyneet. Vapaana pohjoisessa oli enää Vologdan–Arkangelin rata, mutta sen kuljetuskyky oli riittämätön tarpeeseen nähden. Radan rakentamista pitivät tärkeänä vuonna 1915 britit, joiden suunnitelman mukaan ratoja ei olisi yhdistetty pohjoisessa toisiinsa. Radan ansiosta Venäjän oli mahdollista vastaanottaa suuria määriä muiden ympärysvaltojen sotatarvikkeita ja tehostaa sodankäyntiä keskusvaltoja vastaan itärintamalla. Näin saksalaistenlänsirintamaa, lähinnä Ranskaa, kohtaan kohdistama sotilaallinen paine kevenisi.
Rakentaminen alkoi kesäkuussa 1915. Rakentamiseen tarvittiin 70 000 rakentajaa: 30 000 Keski-Venäjän kuvernementista, 5 000 Suomesta, 25 000 pääasiassa itävaltalaista, saksalaista ja unkarilaista sotavankia, 10 000 värvättyä kiinalaista. Jo vuonna 1914 oli radan valmisteluihin käytetty rangaistusvankeja, joita kuoli runsaasti lavantautiin. Kahdessa vuodessa radanrakentajia väitetään kuolleen 25 000.
Resiina Muurmannin radalla Äänisen seudulla noin vuonna 1915.
Pääinsinöörinä oli Gorjatškovski, joka oli johtanut Altain rautatien (Novonikolajev–Semipalatinsk) rakentamista aikaisemmin.
Ensimmäinen juna Sorokasta Pietariin lähetettiin 13. tammikuuta 1915.lähde? Murmansk–Kantalahti-osuudella liikenne alkoi 23. huhtikuuta 1916 ja loppuosa radasta Sorokka–Kantalahti oli valmis lokakuuhun 1916 mennessä. Radan avajaiset pidettiin 4. lokakuuta 1916.
Rata rakennettiin turvaamaan Venäjän asehuoltoa ja näin sitomaan keskusvaltojen voimia itärintamalla ja siten helpottamaan muiden ympärysvaltojen paineita länsirintamalla. Ranskan pyynnöstä Venäjä suoritti 1916 Brusilovin hyökkäyksen ja 1917 Kerenskin hyökkäyksen, minkä tultua torjutuksi Venäjän väliaikainen hallitus menetti poliittisen uskottavuutensa pyrkiessään edelleen jatkamaan Saksan ja Itävalta-Unkarin vastaista taisteluaan.
Kun Neuvosto-Venäjän oli pakko solmia rauhansopimusSaksan kanssa, Saksan viholliset ympärysvallat pitivät sodasta erkautunutta Neuvosto-Venäjää vihollisenaan. Ympärysvallat pitivät kokouksen, missä ne päättivät lähteä Venäjän interventioon.
Murmanskin neuvosto tiedusteli 1. maaliskuuta 1918 kansankomissaarien neuvostolta, miten sen olisi suhtauduttava brittiläisen kontra-amiraali Thomas W. Kempin tarjoukseen suojella brittiläisillä sotilailla Muurmannin rataa saksalaisilta ja valkosuomalaisilta. UlkoasiainkansankomissaariLev Trotskin vastaussähkeen mukaan pyrkimyksiä tuli tukea. 6. maaliskuuta 1918 kaksi brittiläistä merijalkaväen osastoa yhteisvahvuudeltaan noin 150 sotilasta nousi maihin Murmanskissa. Tästä alkoi Pohjois-Venäjän interventio.
Neuvostoliiton kulkulaitosten kansankomissariaatti (NKPS) päätti GOELRO-suunnitelmien mukaan
aloittaa Neuvostoliiton rautateiden sähköistämisen. Rata peruskorjattiin Kantalahden ja Murmanskin välillä ja sähköistettiin vuosina 1934–1939.
Rata avattiin sähköistetylle liikenteelle asteittain siten että rataosa Kantalahti–Apatiitti–Hiipinä (114,8 km) siirtyi sähköveturien liikennöitäväksi vuonna 1934. Seuraavaksi valmistui rataosa Apatiitti–Imantero (36,9 km) vuonna 1935. Rataosa Imantero – Olenja (Petra) (36,0 km) vuonna 1938 ja viimeisenä rataosa Olenja (Petra) – Murmansk (111,1 km) vuonna 1939.
Toisen maailmansodan puhkeaminen keskeytti sähköistystyöt Kantalahdesta etelään. Vasta
1973 saatiin rataosa Kantalahti–Louhi (168 km) avattua kokonaisuudessaan sähköistetylle liikenteelle. Etelässä Leningradin alueella (Leningrad) Obuhovo – Olhava 1 (121 km) avattiin sähkövedolle 1964. Tämän jälkeen radan jatkosähköistyksessä tuli pitkä tauko.
Rataosa Louhi–Kemi (165 km), siirtyi sähkökäyttöön vuonna 1988. Sähköistysjärjestelmien erilaisuus edellytti veturin vaihtoa Louhella. Louhi–Murmansk oli alun perin sähköistetty 3 kV:n tasavirtajärjestelmällä, kun taas Louhen eteläpuolella käytettiin 25 kV:n vaihtovirtajärjestelmää.
Rataosa Louhi–Kantalahti–Murmansk muutettiin 25 kV:n vaihtovirralle vasta vuonna 2001. Kemi–Sorokka (56 km) siirtyi sähkökäyttöön vuonna 1989. Etelässä Leningradin alueella kolmen kilovoltin tasavirtajärjestelmää jatkettiin OlhavastaLungatsiin (32,7 km) vuonna 1995. Lungatsi–Lotinapelto (88,9 km) saatiin sähkövedolle seuraavana vuonna 1996.
Syväriltä pohjoiseen olevaksi sähköistysjärjestelmäksi päätettiin valita 25 kilovoltin vaihtovirta. Rataosat Belomorsk–Itele (59 km) ja Lotinapelto–Änettilä (23,8 km) avattiin sähkökäyttöisiksi seuraavana vuonna 1996. Rataosa Änettilä–Koskenala (9,2 km) siirtyi sähkövedolle seuraavana vuonna 1998. Vuonna 2000 saatiin valmiiksi rataosan Koskenalan–Syvärin 7,7 km sähköistys. Vuonna 2004 jatkosähköistys (38 km) saavutti Tokkarin. Vuoden 2005 lopulla voitiin rataosa Tokkari–Petroskoi–Karhumäki–Itele (406,9 km) avata sähköjunaliikenteelle. Koko Muurmannin rata oli saatu viimein sähköistettyä.
Rata toisen maailmansodan aikana
Jalkaväkirykmentti JR45 ylittämässä rataa
Saksan ja Neuvostoliiton elokuussa 1939 solmiman Molotov–Ribbentrop-sopimuksen jälkeen Saksa sai luvan käyttää Murmanskin satamaa laivojensa huoltosatamana. Tosin Saksan suorittama Norjan miehitys keväällä 1940 muutti tilannetta siten, että saksalaiset luopuivat sataman käytöstä kesällä 1940 ja siirsivät toimintansa Pohjois-Norjaan. Vihollisuudet Neuvostoliiton ja Saksan välillä puhkesivat 22. kesäkuuta 1941, kun Saksa käynnisti suurhyökkäyksen.
Saksalaisten hyökkäyksen kaukotavoite oli Arkangeli–Astrahan-linjan haltuunotto Neuvostoliitolta. Ensisijaisesti kuitenkin saksalaiset pyrkivät turvaamaan Petsamon nikkelin saannin varmistamalla sen, ettei Neuvostoliitto kykene vastahyökkäämään Petsamoon tai Kalastajasaarentoon ja etenemällä vaarantamaan Saksan Norjassa valtaamia satamia.
Jatkosodan aikana 1941–1944 suomalaiset miehittivät suuren osan Itä-Karjalaa, muun muassa Petroskoin, jonka kautta Muurmannin rata kulki. Maaselän (Krivin) ja Lotinapellon välinen osa radasta oli suomalaisten joukkojen hallussa. Vienanmerelle saakka suomalaiset eivät kuitenkaan edenneet, ja syksyllä 1941 valmistui kuitenkin Neuvostoliiton vankityövoimalla rakennuttama, rannikkoa myötäilevä 353 kilometrin pituinen yhdysrata Sorokasta Muurmannin radalta Obozerskajaan, ja se mahdollisti neuvostojoukkojen yhteyden Murmanskiin.
Rata oli saksalaisten lentohyökkäysten kohteena 1941–1942 ja suomalaiset kaukopartiomiehetmiinoittivat ajoittain rataa aiheuttaen jonkin verran häiriöitä junaliikenteelle. Suomalaiset kaukopartiomiehet saivat radan useita kertoja joksikin ajaksi katkaistuksikin. Tammikuussa 1942 radan katkaisi majuri Arnold Majewskin johtama 1 300 miehen kaukopartio-osasto. Osasto tuhosi samalla Mai Guban.[1][2] Partioretkillä suistettiin rautateiltä yhteensä kymmeniä junia. Kesällä 1942 saksalainen ja suomalainen kaukopartio-osasto hyökkäsi Muurmannin rataa vastaan kolmellakymmenellä kahden hengen kanootilla. [3]
Vasta Yhdysvaltain laajamittaisen avun alettua muodostui Murmanskista sinänsä arvokas sotilaallinen kohde, koska sen satama on Golfvirran vuoksi sula ympäri vuoden. Etelämpänä Oulun leveysasteilla sijaitsevan Arkangelin satama puolestaan saattaa jäätyä kovimmilla talvipakkasilla lyhyeksi ajaksi.
Ensimmäisen sotavuoden aikana liittoutuneiden aineellinen Arkangelin ja Murmanskin satamien kautta toimitettu apu sisälsi yhdeksässä eri laivasaattueessa tuotuna 3 052 lentokonetta, 4 048 panssarivaunua ja 520 000 moottoriajoneuvoa. Saksa lähti hyökkäämään 22. kesäkuuta 1941 Neuvostoliittoa vastaan 1 830 lentokoneella, 3 580 panssarivaunulla ja 520 000 moottoriajoneuvolla.
Operaatio Platinakettu oli saksalaisten suunnitelma vallata Murmansk tai katkaista Muurmannin rata. Koska suomalaiset olivat ilmoittaneet saksalaisille, että huollollisesti on hankala järjestää suuremman joukon kuin kahden divisioonan hyökkäystä tundralla, päädyttiin ratkaisuun, missä Murmanskia kohti hyökkäsi kaksi divisioonaa, Kantalahtea kohti kaksi divisioonaa ja Louhia kohti kaksi divisioonaa.
Jatkosodan alussa pohjoisessa Nurmeksesta Jäämerelle rintamasta vastasi Saksan vuoristoarmeija. 29. kesäkuuta alkoivat varsinaiset sotatoimet pohjoisessa 2. ja 3. saksalaisdivisioonan sekä saksalaisille alistetun suomalaisen erillisosaston toimesta. Saksalaiset pyrkivät katkaisemaan Murmanskin ratayhteyden siten, ettei Neuvostoliitto voisi enää kuljettaa saamaansa apua Murmanskista etelään, vaan se jäisi pelkästään matkaltaan pidemmän Arkangelin yhteyden varaan pohjoisessa.
1. heinäkuuta 1941 23. armeijakunnan 169. saksalaisdivisioona ja saksalaisille alistettu 6. suomalaisdivisioona aloittavat hyökkäyksen Sallan kohdalla. 3. armeijakunta ylittää rajan Uhtualla. 16. heinäkuuta Murmanskiin pyrkineet joukot jäävät puolustusasemiin Litsa-joelle. 7. elokuuta 3. armeijakunnan osasto J valtaa Kiestingin ja pyrkii jatkamaan kohti Muurmannin rataa. 19. syyskuuta Saksan 169. divisioona ja saksalaisten käyttöön alistettu Suomen 6. divisioona jäävät puolustusasemiin Verma-joelle. Ajatuksesta katkaista Muurmannin rata Kantalahden kohdalla luovutaan.
11. marraskuuta 1941 Suomen päämaja kielsi salaa jatkamasta hyökkäystä Kiestingistä Muurmannin radalle, koska radan katkaisemisen pelättiin vaikuttavan Suomen suhteisiin liittoutuneisiin haitallisesti. Britannia ei ollut sotatilassa Suomen kanssa huolimatta yhteisestä taistelustaan Saksaa vastaan. Britannia julisti Suomelle sodan vasta 6. joulukuuta 1941 lähinnä muilla rintaman osilla jatketun etenemisen vuoksi Neuvostoliiton painostuksesta. Diplomaattisuhteet Yhdysvaltain kanssa säilyivät myös sen jälkeen, kun Saksan liittolainen Japani oli hyökännyt Pearl Harboriin 7. joulukuuta 1941. Britannian ja sen kansainyhteisönmaiden sodanjulkistusta pidettiin ongelmallisena, minkä jälkeen pyrittiin ylläpitämään diplomaattisuhteita Yhdysvaltoihin onnistuneesti.
Saksalainen jalkaväenkenraali Waldemar Erfurth kirjoitti Muurmannin radan jatkosodan aikaisesta sotilaallisesta merkityksestä kirjan Muurmannin radan ongelma (suom. 1952, WSOY).
Rata nykyään
Nykyisin radalla kuljetetaan muun muassa puutavaraa ja Kuolan niemimaan kaivostuotteita. Henkilöliikenne on kohtuullisen vilkasta, ja Murmanskista kulkee kaukojunia muun muassa Moskovaan, Pietariin ja Minskiin. Myös paikallisliikennettä on useiden kaupunkien välillä.
Muurmannin rata on edelleen merkittävä raskaiden kuljetusten reitti myös puolustuksellisessa tarkoituksessa. Murmanskin alueella on edelleen useita Venäjän Pohjoisen laivaston tukikohtia, telakoita ja varastoja.
Suomen liikenneviraston mukaan Venäjällä on suunnitelmissa rakentaa kaksoisraide 2020-luvulla.[4]
Atlas železnyh dorog SSSR. Passažirskoje soobštšenije, Glavnoje upravlenije geodezii i kartografii pri Sovete Ministrov SSSR, Moskova, 1988 (Ukazatel železnodorožnyh passažirskih soobštšenii MPS SSSR 1983-1986). Asemaluettelo käsittää Neuvostoliiton julkaisemat asemat matkustajaliikenteelle. Tosiasiassa esimerkiksi rataosuudella Petroskoi-Segeža oli 1996 matkustaja-asemia hitaimmin kulkevilla junilla enemmän kuin mitä kirjassa mainitaan. Lisäksi kirjasta puuttuvat jotkin tavara-asemaksi luokiteltavat asemat. Luettelo antaa kuitenkin yleiskuvan radan kulusta sekä risteävistä radan kohdista. Luetteloon on lisätty asemia, jotka radalla olivat 1916, mutta joita ei enää mainittu matkustaja-asemiksi 1983-1986. Venäjän rataluokittelussa etäisyyskilometrit alkavat Pietarista.
Respublika Karelija Atlas: Topografinen kartta 1:200 000 (2001)
Lokakuun Rautatien "Raspisanije passažirskih pojezdov 2000-2001."
Pour les articles homonymes, voir Giovanni Battista Pozzi et Pozzi. Giovanni Battista PozziNaissance 1561ValsoldaDécès 1589RomeActivité Artiste visuelLieu de travail Romemodifier - modifier le code - modifier Wikidata Giovanni Battista Pozzi, né vers 1560 à Milan ou en 1561 à Valsolda, et mort en 1589 à Rome, est un peintre italien. Biographie Selon Baglione, il est né vers 1560 à Milan[1]. D'après le Bénézit, il est né en 1561 à Valsolda et les détails sur les antécédents ou...
Le calcul intégral visuel, conçu par Mamikon Mnatsakanian (appelé Mamikon tout court), est une méthode permettant de résoudre rapidement divers problèmes de calcul intégral semblant difficiles à résoudre directement [1]. Cette méthode est du type de ce que Martin Gardner appelle un haha! [2] ou Roger Nelsen une preuve sans mots [3]. Description Illustration de la méthode de Mamikon montrant que les aires de deux couronnes ayant la même longueur de corde sont les mêmes quels que s...
هذه المقالة يتيمة إذ تصل إليها مقالات أخرى قليلة جدًا. فضلًا، ساعد بإضافة وصلة إليها في مقالات متعلقة بها. (يوليو 2019) بيتر يوناس معلومات شخصية الميلاد 18 يونيو 1941 (82 سنة) فيينا مواطنة النمسا الحياة العملية المهنة متزلج فني، ومدرب تزلج فني [لغات أخرى] ...
Robin Juhkental (2010) Robin Juhkental (* 20. Mai 1988 in Tallinn, Estnische SSR) ist ein estnischer Sänger und Keyboarder. Leben und Musik Robin Juhkental besuchte die Grundschule in Tallinn-Kivimäe und das Gymnasium im Tallinner Stadtteil Nõmme. Er studiert derzeit an der Fachhochschule Tallinna Tehnikakõrgkool. Juhkental behauptet glaubwürdig, nie Gesangsunterricht genommen zu haben.[1] 2007 nahm er an der beliebten Nachwuchssendung Kaks takti ette des estnischen Fernsehens te...
Jalur kereta api Manggarai–PadalarangJembatan Pamuyuran di Cibadak, Sukabumi.IkhtisarJenisJalur lintas utamaSistemJalur kereta api rel beratStatus Beroperasi Manggarai - Cipatat Reaktivasi Cipatat - Padalarang TerminusManggaraiPadalarangStasiun42OperasiDibangun olehNederlandsch-Indische Spoorweg Maatschappij (Manggarai-Bogor)Staatsspoorwegen (Bogor-Padalarang)Dibuka1873-1884Pemilik Direktorat Jenderal Perkeretaapian PT Kereta Api Indonesia (Persero) (pemilik aset tanah dan bangunan stasiun)...
Reuchlin-Gymnasium Altbau des Reuchlin-Gymnasiums Ingolstadt, links die neugebaute Pausenhalle Schulform Humanistisches, sprachliches und naturwissenschaftlich-technologisches Gymnasium Schulnummer 0123 Adresse Gymnasiumstraße 15 Ort Ingolstadt Land Bayern Staat Deutschland Koordinaten 48° 46′ 3″ N, 11° 25′ 17″ O48.76743888888911.421438888889Koordinaten: 48° 46′ 3″ N, 11° 25′ 17″ O Schüler 628 (Schuljahr 20...
إسبانيا جمهورية إسبانيا República Española 1931 – 1939 الجمهورية الإسبانية الثانيةعلم الجمهورية الإسبانية الثانيةشعار الشعار الوطني : بلاس أولترا [لغات أخرى] (لغة لاتينية) لأبعد مدى النشيد : هيمنو دي ريغو [لغات أخرى] حدود الجمهورية الإسباني...
Irish actor and comedian Brendan O'CarrollO'Carroll at the St Patrick's Day Parade in Dublin with his wife Jennifer Gibney in 2015Born (1955-09-17) 17 September 1955 (age 68)Finglas, Dublin, IrelandOccupationsActorcomediandirectorproducerwriterYears active1991–present[1]Known forAgnes Brown in Mrs. Brown's Boys and All Round to Mrs. Brown'sSpouses Doreen Dowdall (m. 1977; div. 1999)[citation needed] Jennifer ...
This article is about the railway station in Okayama. For the similarly-named station in Tokyo, see Ōokayama Station. Not to be confused with Higashi-Okayama Station or Okayama Freight Terminal. Railway station in Okayama, Japan Okayama Station岡山駅Okayama Station in December 2017General informationLocationKita-ku, Okayama, Okayama PrefectureJapanCoordinates34°39′59″N 133°55′07″E / 34.66639°N 133.91861°E / 34.66639; 133.91861Operated by JR WestLine(s) ...
Isabelle de Bragance Données clés Naissance 1514 Décès 16 septembre 1576 Vila Viçosa, Portugal Famille Ferdinand II de Bragance (grand-père) Jacques Ier de Bragance (père) Leonor Pérez de Guzmán (mère)Theodose Iér de Bragance (frère)Edouard d'Aviz (époux) modifier Isabelle de Bragance est la fille de Jacques Ier de Bragance et de Leonor Pérez de Guzmán. En 1537 elle épouse son cousin Edouard d'Aviz, fils de Manuel Ier, roi de Portugal, et de Marie d'Aragon, et devient duchesse...
FE and HE college in Kent, UK Not to be confused with Harlow College. This article needs additional citations for verification. Please help improve this article by adding citations to reliable sources. Unsourced material may be challenged and removed.Find sources: Hadlow College – news · newspapers · books · scholar · JSTOR (April 2022) (Learn how and when to remove this template message) Hadlow CollegeHadlow College LogTypeFurther education, higher ed...
Talk Talk (canção de Coldplay) Single de Coldplaydo álbum X&Y Lado B GravitySleeping Sun Lançamento 19 de dezembro de 2005 Formato(s) 7, CD, download digital Gravação 2004-2005 Gênero(s) Rock alternativo, pós-punk revival, space rock Duração 5:11 (versão do álbum)4:29 (versão de rádio) Gravadora(s) Parlophone/EMI Records Capitol/Emi Record (EUA) Composição Guy Berryman, Jon Buckland, Will Champion, Chris Martin, Ralf Hütter, Karl Bartos, Emil Schult Produção Coldplay, D...
Hospital in Western Region, UgandaVirika HospitalUganda Catholic Medical BureauGeographyLocationFort Portal, Kabarole District, Western Region, UgandaCoordinates00°38′16″N 30°16′06″E / 0.63778°N 30.26833°E / 0.63778; 30.26833OrganisationCare systemPrivateTypeCommunityAffiliated universityUganda Martyrs UniversityServicesEmergency departmentIBeds207 (2019)HistoryOpened1911; 112 years ago (1911)LinksWebsiteHomepageOther linksHospitals in Uga...
Genre of novel See also: Historical novel, Historical romance, Historical fantasy, Historical fiction, and Romance novel Not to be confused with Romance novel. Thomas Hardy, Two on a Tower The type of romance considered here is mainly the genre of novel defined by the novelist Walter Scott as a fictitious narrative in prose or verse; the interest of which turns upon marvellous and uncommon incidents, in contrast to mainstream novels which realistically depict the state of a society.[1]...
1880 novel by Émile Zola Nana Édouard Manet, Nana, 1877AuthorÉmile ZolaCountryFranceLanguageFrenchSeriesLes Rougon-MacquartGenreNovel, Theatre-fictionPublication date1880Media typePrint (Serial, Hardback & Paperback)Preceded byGerminal Followed byLa Terre Nana is a novel by the French naturalist author Émile Zola. Completed in 1880, Nana is the ninth installment in the 20-volume Les Rougon-Macquart series. Origins A year before he started to write Nana, Zola ...
Canadian radio personality and satirist For the American painter, see Max Ferguson (painter). For the baseball player, see Max Ferguson (baseball). This article needs additional citations for verification. Please help improve this article by adding citations to reliable sources. Unsourced material may be challenged and removed.Find sources: Max Ferguson – news · newspapers · books · scholar · JSTOR (March 2013) (Learn how and when to remove this templa...
Intercollegiate sports teams of Cornell University This article uses bare URLs, which are uninformative and vulnerable to link rot. Please consider converting them to full citations to ensure the article remains verifiable and maintains a consistent citation style. Several templates and tools are available to assist in formatting, such as reFill (documentation) and Citation bot (documentation). (September 2022) (Learn how and when to remove this template message) Cornell Big RedUniversityCorn...
