1930-luvulla Gide oli jonkin aikaa kommunisti. Syksyllä 1936 hän matkusti vierailulle Neuvostoliittoon, jossa hänet otettiin vastaan valtionpäämiehelle kuuluvin kunnianosoituksin. Lokakuun vallankumouksen vuosipäivänä hänet kutsuttiin Leninin mausoleumin parvekkeelle seuraamaan suurta paraatia Stalinin ja muiden neuvostojohtajien kanssa. Hänen saamansa vaikutelma Neuvostoliitossa vallinneesta ilmapiiristä, muun muassa Staliniin kohdistetusta henkilönpalvonnasta ja siitä, miten vähän tavalliset neuvostokansalaiset tiesivät muusta maailmasta, oli kuitenkin avannut hänen silmänsä, ja kotiin palattuaan hän sanoutui irti kommunismista. Gide päätti matkaraporttinsa toteamukseen: "Käynti Neuvostoliitossa (ja tietysti Saksassa) auttaa meitä paremmin kuin mikään muu antamaan arvoa ajatuksen vapaudelle, josta saamme nauttia Ranskassa."[4]
Klaus Holma : André Gide, Suomalainen Suomi : Suomalaisuuden liiton julkaisema kulttuuripoliittinen aikakauskirja, 01.05.1938, nro 5, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot