Pamuk on hyvin suosittu kotimaassaan, ja hänen teoksiaan on käännetty yli 50 kielelle,[2][3] ja Nobel-palkinnon lisäksi hän on saanut useita muita kirjallisuuspalkintoja. Hän on ensimmäinen Nobelin kirjallisuudenpalkinnon saanut turkkilainen.
Pamuk syntyi Istanbulissa vauraaseen, maallistuneeseen perheeseen. Pamukin isä oli insinööri, ja Pamuk kävi amerikkalaista Robert College -koulua Istanbulissa. Pamuk suunnitteli taidemaalarin uraa, mutta hänen perheensä ei hyväksynyt ajatusta. Pamuk opiskeli arkkitehtuuria Istanbulin teknillisessä yliopistossa, sillä perhe halusi, että hänestä tulisi insinööri tai arkkitehti. Kolme vuotta opiskeltuaan hän kuitenkin keskeytti opinnot ja ryhtyi täyspäiväiseksi kirjailijaksi. Pamuk suoritti tutkinnon journalistiikan laitoksella Istanbulin yliopistossa 1977. Pamuk oli vierailevana tutkijana Columbian yliopistossaNew Yorkissa vuosina 1985–1988[3], minkä jälkeen hän palasi Istanbuliin.
Kirjailijanuran alku
Pamuk aloitti säännöllisen kirjoittamisen vuonna 1974. Ensimmäisestä romaanistaan Karanlık ve Işık (Pimeys ja valo), hän sai jaetun palkinnon Milliyet-lehden romaanikilpailussa 1979 yhdessä Mehmet Eroğlun kanssa. Romaani ilmestyi nimellä Cevdet Bey ve Oğulları (Herra Cevdet ja hänen poikansa) 1982 ja sai Orhan Kemalin romaanipalkinnon 1983. Teos käsittelee kolmea sukupolvea varakkaassa istanbulilaisperheessä, joka asuu Nişantaşıssa, samalla alueella Istanbulissa, jolla Pamuk vietti lapsuutensa.
Pamuk sai ensimmäisistä teoksistaan useita kriitikkopalkintoja, muun muassa Madarali-palkinnon 1984 toisesta romaanistaan Sessiz Ev ja 1991 Prix de la Découverte Européenne -palkinnon teoksen ranskankielisestä käännöksestä. Kielimuurin Pamuk ylitti, kun hänen historiallinen romaaninsaValkoinen linna, joka ilmestyi turkiksi 1985, sai brittiläisen Independent Award for Foreign Fiction -palkinnon vuonna 1990, ja sen myötä hänen maineensa ulkomailla kasvoi. Hän alkoi nyt kokeilla postmoderneja aineksia teoksissaan eikä enää pitäytynyt aiempien teostensa tiukassa naturalismissa.
Kansansuosiota ja poliittisia ristiriitoja
Orhan Pamuk kirjoittaa kirjaa seuranaan valkoinen kissa.
Kesti kauan ennen kuin Pamukin suosio kansan keskuudessa alkoi kasvaa, mutta romaanista Musta kirja (1990) tuli Turkin kirjallisuuden kiistanalaisin ja suosituin teos. Vuonna 1992 hän teki käsikirjoituksen elokuvaan Gizli Yüz, joka perustui teokseen Musta kirja, ja sen ohjasi tunnettu turkkilainen ohjaaja Ömer Kavur. Pamukin neljäs romaani Uusi elämä oli Turkissa sensaatio, kun se julkaistiin 1995, ja siitä tuli maan historian vauhdikkaimmin myyty kirja.[4] Vuoden 1999 lopulla Time-lehti valitsi Pamukin yhdeksi 14 eurooppalaisesta, joiden uudenlainen ajattelu näyttää maanosalle tietä uudelle vuosituhannelle.
Pamukin romaani Lumi ilmestyi 2002, ja se käsittelee islamilaisuuden ja länsimielisyyden ristiriitaa nykypäivän Turkissa. Pamuk sanoo sitä ”ensimmäiseksi ja viimeiseksi poliittiseksi romaanikseen”[5]. Teoksen tapahtumat sijoittuvat pieneen Karsin kaupunkiin Koillis-Turkkiin. Hänen matkakertomuksensa Istanbul – Muistot ja kaupunki ilmestyi 2003. Vuonna 2005 Pamuk sai kirjallisesta työstään saksalaisten kirjakauppiaiden rauhanpalkinnon.
Pamuk avioitui Aylin Türegünin kanssa vuonna 1982, ja he saivat tyttären 1991. Pariskunta erosi 2002.[3] Pamukin vanhempi veli Şevket Pamuk, joka toisinaan esiintyy fiktiohahmona Orhan Pamukin teoksissa, on historioitsija ja kansainvälisesti arvostettu taloustieteiden historiaa käsittelevästä teoksestaan, ja hän opettaa Boğaziçin yliopistossa Istanbulissa.[6][7]
Pamuk asui Istanbulissa vuoteen 2006, jolloin hän muutti Yhdysvaltoihin vierailevaksi tutkijaksi Columbian yliopistoon. Yhdysvaltoihin jäämisen taustalla oli armenialaistoimittaja Hrant Dinkin murha tammikuussa 2007 ja kirjailijan saamat tappouhkaukset.[8]
Rakkausromaani Viattomuuden museo (Masumiyet müzesi, 2008) ilmestyi suomeksi vuonna 2010. Siihen liittyy Istanbuliin rakennettava museo, joka on romaanin keskeinen osa. Museo avattiin 2012, ja sinne on koottu romaaniin liittyviä esineitä.[9] Teos on saanut Turkissa innostuneen vastaanoton, ja turkkilaisten suhtautuminen Pamukiin on kääntynyt myönteiseksi.[10]
Pamuk kirjoittaa kaikki teoksensa käsin. Ensimmäisen Pamukin teoksen suomennoksen Valkoinen linna käänsi Kalevi Nyytäjä englannista. Myöhemmät Pamukin teokset on suomentanut suoraan turkin kielestä Tuula Kojo, joka sai vuonna 2005 työstään kirjallisuuden valtionpalkinnon.[11][12]
Kannanottoja
Pamukista tuli Turkissa tunnettu julkisuuden henkilö, koska hän tuki kurdien poliittisia oikeuksia. Vuonna 1995 Pamuk kuului siihen kirjailijaryhmään, jota syytettiin kriittisistä artikkeleista, jotka käsittelivät Turkin suhtautumista kurdeihin.
Pamuk oli muslimimaailmassa ensimmäinen kirjailija, joka julkisesti tuomitsi Salman Rushdielle langetetun fatwan.
Vuonna 2005 Pamuk sai Turkissa syytteen lausunnoista, joita hän oli antanut Armenian kansanmurhasta ja kurdikysymyksestä. Sveitsiläiselle lehdelle vuonna 2005 antamassaan haastattelussa Pamuk sanoi: ”30 000 kurdia ja miljoona armenialaista on surmattu täällä, eikä juuri kukaan muu kuin minä uskalla puhua siitä.”[13] Alkuperäisen syytteen nostaneen ryhmän asianajaja valitti kuitenkin valitustuomioistuimeen, ja Pamuk sai lopulta 6 000 liiran sakot ”turkkilaisuuden halventamisesta”.[14]
↑Helsingin Sanomat 16.3.2007 s. C3: "Pamuk ei jäänyt odottelemaan saamiensa tappouhkauksien toteutumista, vaan häipyi pian Dinkin murhan jälkeen luennoimaan Yhdysvaltoihin.
Afridi, Mehnaz M. – Buyze, David M. (toim.): Global Perspectives on Orham Pamuk: Existentialism and Politics. (Literatures and Cultures of the Islamic World) Basingstoke: Palgrave Macmillan, 2012. ISBN 978-0-230-11411-1
