Shōjo kakumei Utena (jap. 少女革命ウテナ, suom. Vallankumouksellinen Utena-tyttö) on 1990-luvun loppupuoliskolla Japanissa tehty manga- ja animesarja. Mangajulkaisun piirsi Chiho Saitō ja animen ohjasi Kunihiko Ikuhara,[1] molemmat Be-PaPas-taiteilijaryhmän jäseniä.[2] Mangan ensimmäinen osa julkaistiin Ciao-lehden kesäkuun 1996 numerossa ja 39-jaksoinen anime sai ensiesityksensä televisiossa vuonna 1997. Vuosituhannen lopulla sarjaa täydennettiin Ikuharan ohjaamalla ja Yōji Enokidon kirjoittamalla anime-elokuvalla Shōjo kakumei Utena – Adolescence mokushiroku (jap. 少女革命ウテナ アドゥレセンス黙示録), jonka ensi-ilta oli Japanissa 14. elokuuta 1999.[3] Myös elokuvasta on olemassa mangaversio.[4] TV-sarjan, mangan ja elokuvan välillä on eroja ja ristiriitojakin, mutta ne myös osittain täydentävät toisiaan.
Tarinaan perustuen on tehty muutama näytelmä, joita on esitetty Tokiossa ja Hyōgon prefektuurissa vuosina 1997, 1999 ja 2000. Lisäksi Sega julkaisi vuonna 1998 Sega Saturn -konsolillaan pelattavan Utena-pelin nimeltä Shōjo kakumei Utena: Itsuka Kakumeisareru Monogatari (jap. 少女革命ウテナ いつか革命される物語). Peli julkaistiin vain Japanissa ja se sijoittuu animesarjan kahdeksannen ja yhdeksännen jakson väliin.[5]
Juoni
Tarinan päähenkilö on teini-ikäinen, poikamainen orpotyttö Utena Tenjō. Hänellä on lapsuudestaan saakka ollut mielessään selittämätön muistikuva siitä, miten tuntematon "prinssi" lohdutti häntä vanhempien menettämisen jälkeen ja antoi Utenalle ruusukuvioidun sormuksen. Sankari teki Utenaan niin vahvan vaikutuksen, että tämä haluaa itsekin tulla urheaksi "prinssiksi". Niinpä Utena käyttää koulussaan, Ōtori-akatemiassa, pojille tarkoitettua koulupukua ja käyttäytyy varsin poikamaisesti.[6] Suurin osa koulun muista tytöistä kunnioittaa häntä.
Utena joutuu keskelle outoa tapahtumaketjua puolustaessaan ystäväänsä Wakaba Shinoharaa. Koulun ilmoitustaululle ilmestyy kaikkien nähtäville rakkauskirje, jonka Wakaba kirjoitti oppilasneuvoston varajohtajalle Kyōichi Saionjille. Kyōichi kuvailee kirjettä typeräksi eikä ole pahoillaan sen julkistamisesta. Kyōichi on myös kendō-kerhon johtaja, joten Wakaballe myötätuntoinen Utena haastaa hänet kaksintaisteluun. Kyōichi ottaa haasteen vastaan ja kamppailee miekoin Utenaa vastaan erikoisella taisteluareenalla, jonka yläpuolella leijuu linna.[7] Utena voittaa taistelun ja luulee asian päättyvän siihen, mutta saakin tietää, että Kyōichin kaltoin kohtelemasta tyttöystävästä Anthy Himemiyasta tulee nyt väistämättä Utenan morsian, vieläpä vastoin Utenan tahtoa. Anthy kertoo Utenalle olevansa Ruusumorsian,[8] joka kuuluu automaattisesti kaksintaistelun voittajalle ja jonka täytyy totella kulloiseltakin kihlatultaan tulevia käskyjä. Anthyn vapaa tahto on hyvin vähäinen ja eräiden sarjan henkilöiden mielestä jopa olematon. Utena toivoo Anthyn elävän kuten tavalliset tytöt, vaikka hän itsekään ei ole kovin tavallinen. Oppilasneuvoston – joka muistuttaa pikemminkin salaseuraa kuin tavallista oppilaskuntaa – jäsenet uskovat Anthyn olevan avain salaperäisen, vallankumouksellisen voiman saavuttamiseen. Niinpä he haluavat voittaa Utenan taisteluareenalla ja saada Anthyn itselleen. Oppilasneuvoston jäsenet vastaanottavat kirjeitse toimintaohjeita ja tietoja Maailmanlopulta. Nimimerkin takana on akatemian virkaatekevä johtaja ja Anthyn veli Akio Ōtori. Estääkseen Anthyn joutumisen muiden käskyvaltaan Utena joutuu yhä uusiin kaksintaisteluihin. Hän saa vastaansa myös taistelemaan suostuteltuja mustan ruusun kantajia ja kehittyy vähitellen yhä etevämmäksi miekkailijaksi.
Shōjo kakumei Utena koostuu neljästä osasta eli saagasta. Suomennettuina niiden nimet ovat Oppilasneuvostosaaga (Seitokaihen, animen jaksot 1-13), Mustan ruusun saaga (Kurobarahen, jaksot 14-24), Akio Ōtori -saaga (Ōtori Akio -hen, jaksot 25-33) ja Maailmanloppusaaga (Mokushirokuhen, jaksot 34-39). Tarina saattaa toistuvine prinssi- ja prinsessaviittauksineen tuoda mieleen lastensadut, mutta kontrastina niille sarja sisältää hyvinkin raakoja elementtejä, kuten sukurutsaa, itsemurhayrityksen ja joukkomurhan.
Teemoja ja eräitä merkityksiä
Shōjo kakumei Utena on vahvasti metafyysinen tarina. Perusrakenteeltaan se muistuttaa eräitä tunnetumpia japanilaisia taikatyttösarjoja, mutta on huomattavan monitulkintainen.
Japanilaisen populaarikulttuurin piirissä on länsimaalaista enemmän totuttu kuulemaan tarinoita, joissa antagonistilla on pahan lisäksi hyväkin puolensa. Tällöin mustavalkoista puhtaan hyvän ja puhtaan pahan välistä vastakkainasettelua ei tapahdu. Utena hyödyntää pitkälti tätä kerrontatapaa, vaikkakin tarinan lopussa Akio Ōtori nousee Utenan päävastustajaksi ja lähes puhtaan pahan ilmentymäksi. Utenan muiden taisteluparien tekojen motiivit ovat yleensä jonkin verran hyväksyttävämpiä, joskin yksilökohtaiset erot ovat suuria. Esimerkiksi oppilasneuvoston jäsenet vertaavat itseään kananpoikaan, jonka on rikottava munansa kuori voidakseen syntyä ja elää. Vertauksessa on vaikutteita Hermann Hessen Demian-romaanista.[9] Kuorella oppilasneuvoston jäsenet viittaavat maailmaan, jossa heidän on toteutettava vallankumous sillä voimalla, jonka he toivovat saavuttavansa Anthyn avulla. Tämän suunnitellun vallankumouksen yksityiskohtainen sisältö pysyy salaisuutena ja onkin mahdollista, että kaikilla jäsenillä on siitä erilainen käsitys.
Kaksintaistelut toistuvat sarjassa säännöllisesti. Ne ovat visuaalisesti näyttäviä, mutta eivät ole lukijoille ja katsojille pelkkää silmänruokaa tai osa tarinan juonta, vaan symboloivat erilaisia asioita ja tunteita. Osa taisteluista liittyy yleismaailmallisiin olioihin, jotkut taas ovat henkilökohtaisia. Monien kamppailujen merkitykset jäävät tarinassa selittämättä, mutta kaksintaistelut edustavat ainakin ystävyyttä, valintoja, syytä, rakkautta, ihailua, luottamusta, itseä ja vallankumousta.
Utena pyrkii kasvamaan prinsessoja pelastavaksi prinssiksi, vaikka on itse tyttö. Perinteisiä sukupuolirooleja ei kuitenkaan kritisoida sarjassa yksipuolisen tuomitsevasti, vaan niitä kommentoidaan eri hahmojen näkökulmista. Sukupuoliteemaan liittyen tarinassa on katsottu olevan yhtäläisyyksiä länsimaissa 1900-luvun alkupuolella vaikuttaneeseen feminismin muotoon.[10]
Tarinassa leikitellään myös sillä, kuinka ohjailtavissa ja harhaanjohdettavissa ihminen on. Tätä teemaa käsitellään Mustan ruusun saagassa, joka löytyy mangasta ja animesarjasta,[11] mutta ei elokuvasta. Saagassa epätoivoisille ihmisille tarjotaan lohtua väittämällä, että se tie, joka heidän pitää valita, on jo valmisteltu heitä varten. Tämä ajatus miellyttää ahdistuksesta ja vihasta kärsiviä ihmisiä niin paljon, että he suostuvat ryhtymään mustan ruusun kantajiksi, joiden päämääränä on taistella Utenaa vastaan ja surmata Anthy. He luulevat näitä tavoitteita omikseen, vaikka ne on väkisin – tai ainakin puoliväkisin – tyrkytetty heille. Taisteluiden jälkeen he eivät kuitenkaan muista tapahtumista mitään. Tämä voidaan tulkita joko negatiivisten muistojen torjumiseksi tai hypnoosin jälkitilaksi.
Sarjassa voidaan nähdä viittaus tuhansia vuosia vanhaan myyttiin feenikslinnusta, joka palaa tuhkaksi ja syntyy uudelleen. Mikage-seminaarin johtajan Sōji Mikagen muistikuvan mukaan Ōtori-akatemian alueella riehui vuosia sitten nuoren Mamiya-pojan sytyttämä tulipalo, jossa sata ihmistä menetti henkensä. Mikage puolusti tätä murhapolttoa ja sanoi kuolleiden olleen välttämätön uhri, jota tarvitaan tulevien tapahtumien polttoaineeksi samaan tapaan kuin nykyään saadaan energiaa kauan sitten kuolleiden eliöiden jäänteistä muodostuneista fossiilisista polttoaineista. Sarjassa kuitenkin vihjataan, että Mikagen käsitys tapahtumista onkin virheellinen ja että todellisuudessa tulipalo ei ollut Mamiyan sytyttämä eikä siinä kuollut ketään. Joka tapauksessa Mikage haaveilee feeniksmäisestä kuolemattomuudesta, joka saavutetaan, jos Ōtori-akatemiasta avataan tie ikuisuuteen. Sana ōtori tarkoittaa suomeksi koiraspuolista feenikslintua.[12]
Koko tarina ja erityisesti sen lopetus on nähtävissä kuvauksena siirtymisestä lapsuudesta aikuisuuteen. Animeohjaaja Kunihiko Ikuhara on Shōjo kakumei Utena – Adolescence mokushiroku -elokuvan kommenttiraidalla ilmaissutkin, että juuri tämä oli tekijöiden mielessä tarinaa luotaessa. Havaitessaan, että aikuisten maailma on raadollinen ja likainen, ihminen voi joko tarrautua suojattuun mutta rajattuun lapsuusympäristöön – jota tarinassa edustaa Ōtori-akatemia – tai suunnata kohti tuntemattomampaa ja turvattomampaa aikuisuutta. Elokuvassa Utena ja Anthy tulevat siihen tulokseen, että on parasta poistua akatemiasta avaraan ulkomaailmaan, vaikka sen hintana onkin lapsille tyypillisistä kauniista unelmista luopuminen. Ulkomaailmassa he voivat rakentaa tiet itselleen, mutta akatemiaan jäädessään he olisivat olleet kuin kaksi nukkea, jotka kulkevat vain jo valmiiksi tehtyjä polkuja pitkin.
Taiteelliset tehokeinot
Sarja hyödyntää useita taiteellisia tehokeinoja, kuten futuristista arkkitehtuuria, ruusujen suurta määrää, näyttäviä autoja sekä varjoteatteria.[13] Tarinan elokuvaversiossa eräät hahmot muuttuvat autoiksi. Elokuvassa myös vesi on yksi keskeisistä tehosteista.
Toisin kuin esim. ruusut ja arkkitehtuuri, varjoteatteriosuudet eivät animesarjassa useimmiten sulaudu varsinaisen tapahtumajatkumon ja -ympäristön osiksi, vaan ovat "tarina tarinassa" tai metaforamainen yhteenveto sarjan käänteistä ja tilanteista. Elokuvaversiossa varjokuvat ottavat eräänlaisen toimittajan roolin.
Vaikutteet
Niin Shōjo kakumei Utenan juonessa kuin visuaalisissa yksityiskohdissakin on nähtävissä viittauksia muihin manga- ja animesarjoihin. Osa tarinan piirteistä on esimerkiksi varsin samanlaisia kuin 1970-luvulla tehdyssä Lady Oscar -sarjassa.[14]
Anime-lehden entinen päätoimittaja Jari Lehtinen on kuvaillut sarjojenvälisiä yhtäläisyyksiä: "Utena on shōjokertomus, joka parodioi kaikkia shōjon konventioita ja samalla esittää jotakin aivan muuta. Tyylillisesti Saitō on lähellä klassista Riyoko Ikedaa. Henkilöt ovat ikedamaisen komeita, mahdollisimman kaukana taikatyttösöpöilystä. Utenan koulu muistuttaa monessa suhteessa sitä mitä oli jo nähty 1980-luvulla Ikedan Oniisama e...:ssä. Molemmat laitokset, Oniisama e...:n Seiran ja Utenan Ōtori ovat eliittikouluja, jonne on yhtä vaikeaa päästä sisään kuin ulos. Molemmissa valtaa pitää oppilasneuvoston nimellä kulkeva juntta, jolla on omat suunnitelmansa. [...] Päähenkilö Utena Tenjō on kolmas painos androgyynisestä shōjosankarista, viimeisin luku perinteessä jonka Sapphire aloitti ja jota Lady Oscar jatkoi."[15]
Vanhemman animen ja mangan lisäksi vaikutteita löytyy myös elokuvista ja teatteritaiteesta, erityisesti Shūji Terayaman ohjaustyylistä, jota animeohjaaja Kunihiko Ikuhara arvosti.[16]
Musiikki
Animesarjassa ja elokuvassa musiikilla on tärkeä osuus. Kaksintaisteluiden taustalla kuullaan kuorolauluja, jotka on tehnyt edellä mainitun Shūji Terayaman pitkäaikainen yhteistyökumppani J. A. Seazer.[17] Näiden laulujen sanoitukset ovat historiallis-mytologisia ja jokaiselle taistelulle on oma laulunsa.
Aina Utenan saapuessa taisteluareenalle soitetaan ja lauletaan Seazerin kirjoittama Zettai unmei mokushiroku, joka näin ollen esitetään lähes jokaisessa animen jaksossa. Kappaleesta kuullaan sarjassa kaksi hieman erilaista versiota ja elokuvassa vielä kolmaskin versio, mutta erilaisessa asiayhteydessä.
Soitinmusiikista vastasi Shinkichi Mitsumune. Hänen pianosävelmäänsä The Sunlit Garden soitetaan animesarjassa useasti ja eräässä jaksossa sen sanotaan olevan tunnettu teos. Mitsumune osallistui myös joidenkin kaksintaistelulaulujen tekemiseen.
Masami Okui lauloi animesarjan alkumusiikkina ja elokuvan autoilukohtauksen musiikkina käytetyn laulun Rinbu Revolution sekä elokuvan tanssikohtauksen aikana esitetyn popballadin Toki ni ai wa. Rinbu Revolution kuului Okuin konserttiohjelmistoon vielä ainakin vuonna 2008.[18]
Kaiken kaikkiaan Shōjo kakumei Utenaan liittyvää musiikkia on julkaistu ainakin kymmenen CD-levyn verran.[19]
Palkinnot
Animesarja voitti vuonna 1997 Kōbessa järjestetyssä Animation Kōbe '97 -tapahtumassa paras TV-animaatio -palkinnon, ja lisäksi ohjaaja Kunihiko Ikuhara palkittiin samassa tilaisuudessa Kōbe-palkinnolla.
Tarinan hahmoja
- Utena Tenjō (jap. 天上 ウテナ, Tenjō Utena) on rohkea, mutta myös naiivi[20] tyttö, joka haluaa toimia elämässään kuin prinsessoja pelastava prinssi. Sarja seuraa ensisijaisesti hänen vaiheitaan.
- Anthy Himemiya (jap. 姫宮 アンシー, Himemiya Anshī), Ruusumorsian, on hiljainen tyttö, jonka oma tahto on minimaalinen. Hän tottelee kulloistakin kihlattuaan eli henkilöä, joka on voittanut hänet viimeisimmässä kaksintaistelussa omakseen. Monet oppilasneuvoston jäsenistä haluavat käyttää Anthyä omien tarkoitusperiensä välineenä.
- Akio Ōtori (jap. 鳳 暁生, Ōtori Akio), Maailmanloppu, on akatemian johtaja ja Anthyn veli. Hänen merkityksensä kasvaa voimakkaasti tarinan edetessä. Akio on kihloissa Kanae Ōtorin kanssa, mutta tästä huolimatta hänellä on seksisuhde Kanaen äidin, Utenan ja jopa siskonsa Anthyn kanssa. Korkeaan asemaansa Akio on päässyt kihlauksensa kautta.
- Tōga Kiryū (jap. 桐生 冬芽, Kiryū Tōga) on oppilasneuvoston johtaja. Hän osaa halutessaan vaikuttaa mukavalta ja lempeältä, mutta ei usko todelliseen ystävyyteen eikä epäröi pettää muita saadakseen haluamansa. Hänet myytiin lapsena aikuiselle miehelle, joka käytti nuorta Tōgaa seksuaalisesti hyväkseen.
- Nanami Kiryū (jap. 桐生 七実, Kiryū Nanami), Tōgan pikkusisko, on tarinan pinnallisin hahmo. Tōga on hänelle kaikki kaikessa ja Nanami tulee helposti mustasukkaiseksi nähdessään veljellään olevan muuta naisseuraa kuin hän itse. TV-sarjassa Nanamin pinnallisuuden ja muotiuskollisuuden kliimaksi koetaan, kun hän muuttuu väliaikaisesti lehmäksi luullessaan erästä lehmänkelloa kuuluisan muotisuunnittelijan luomukseksi. Tarinan mangaversiosta Nanami puuttuu lähes kokonaan ja elokuvassakin hänet näytetään vain lehmänä.
- Kyōichi Saionji (jap. 西園寺 莢一, Saionji Kyōichi) on oppilasneuvoston varajohtaja ja akatemian kendōkerhon johtaja, joka on tuntenut Tōgan lapsesta asti. Kyouichillä on varsin temperamenttinen luonne. Anthyn kihlaaminen on hänelle pahempi pakkomielle kuin muille oppilasneuvoston jäsenille.
- Juri Arisugawa (jap. 有栖川 樹璃, Arisugawa Juri) on määrätietoinen ja voimakastahtoinen miekkailukerhon johtaja, joka on mukana myös oppilasneuvostossa. Animessa hän on salaa rakastunut Shiori Takatsuki -nimiseen tyttöön, mutta mangassa Juri esitetään heterona.
- Miki Kaoru (jap. 薫 幹, Kaoru Miki) on oppilasneuvoston kohteliain ja rehellisin jäsen. Hän on etevä pianisti ja pärjää hyvin akatemian kokeissa, mutta on yksityiselämässään eristäytyvä. Miki etsii lähelleen henkilöä, joka on yhtä vilpitön ja lahjakas kuin hän itse. Hänellä on erikoinen tapa ottaa jatkuvasti sekuntikellollaan aikaa.
- Kozue Kaoru (jap. 薫 梢, Kaoru Kozue) on Mikin kaksoissisko. Nanamin tavoin Kozue on hyvin omistushaluinen veljensä suhteen, mutta Kozuen ja Mikin sisarussuhde on kuitenkin erilainen kuin Nanamin ja Tōgan. Kozue on raadollinen materialisti, jonka mielestä ihmiset ovat pohjimmiltaan villieläimiä.
- Sōji Mikage (jap. 御影 草時, Mikage Sōji) on arvostetun Mikage-seminaarin johtaja. Hän haluaa tapattaa Anthyn voidakseen nostaa sairaan Mamiya-nimisen pojan Ruusumorsiamen asemaan Anthyn tilalle. Oppilasneuvosto pitää häntä ei-toivottuna kilpailijana. Sōji hankkii mielellään muita tekemään likaiset työt puolestaan ja osaa manipuloida heitä eräänlaisen suggestion avulla. Niinpä Sōji näkee ihmiset helposti konemaisina työkaluina, eikä pidä yksilön ihmisarvoa kovin suurena. Utenan ajattelutapoja Sōji ei kuitenkaan kykene manipuloimaan.
- Mitsuru Tsuwabuki (jap. 石路 美蔓, Tsuwabuki Mitsuru) on nuorin tarinan henkilöistä. Hän haluaa auttaa Nanamia kaikenlaisissa arkipäiväisissä asioissa saadakseen olla tämän lähellä ja tehdäkseen tämän tyytyväiseksi. Mitsuru on hämillään rakkauden ja aikuistumisen kaltaisten asioiden suhteen, eikä aina erota oikeaa väärästä. Hän on jopa valmis saattamaan Nanamin vaarallisiin tilanteisiin vain, jotta saisi esiintyä tämän pelastajana.
Lähteet
Aiheesta muualla
