Tämä artikkeli käsittelee antagonistia kirjallisuuden käsitteenä; lääketieteellistä merkitystä käsittelee artikkeli Antagonisti (lääketiede).
Antagonisti on tarinassa sankarin tai protagonistin päävastustaja.[1] Käsitteen alkuperä on kreikan kielen sanoissa anti (vasta) ja agonistes (taistelu), ja käsite merkitsee suomeksi ”vastustajaa”. Antagonisti voi myös muuttua keskellä tarinaa protagonistiksi, tällöin kyseessä on deuterantagonisti.
Klassisissa tarinoissa on kysymys sankarin ja konnan kamppailusta. Protagonisti ja antagonisti on helppo tunnistaa tällaisissa tarinoissa. Kirjailijat ovat kuitenkin usein luoneet mutkikkaampia asetelmia. Tarina voidaan esimerkiksi kertoa konnan näkökulmasta, jolloin sankari onkin tarinan antagonisti. Tällöin yleensä epämiellyttävänä tai pahana esiintyvä antagonisti onkin hyveellinen tai miellyttävä hahmo, kuten Macduff Shakespearen näytelmässä Macbeth.[1]
Usein on myös niin, että tarinasta puuttuvat hahmot, jotka olisivat luokiteltavissa sankareiksi tai konniksi. Silloin antagonisti on se hahmo, joka on tarinan päähahmon eli protagonistin päämäärien tiellä. Antagonisti ei välttämättä ole henkilö; joskus luonnonvoimat tai psyykkiset tekijät edustavat protagonistin vastavoimaa.
Antagonistia ei tule sekoittaa antisankariin.
Elämäkerrat
Antagonistin käsitettä voidaan käyttää myös dokumentaarisissa teksteissä, kuten elämäkerroissa, kuvaamaan kahden henkilön suhdetta. Esimerkki: ”Aarne Sihvo oli Mannerheimin antagonisti jo vuodesta 1918 alkaen.”[2]
Katso myös
Lähteet
- Chris Baldick: The Concise Oxford Dictionary of Literary Terms. Oxford University Press 1990. ISBN 0-19-811733-7
Viitteet
- ↑ a b Baldick 1990: 10–11.
- ↑ Saarikoski, Vesa 1998. Elon mainingit: Jääkärikenraali Aarne Sihvo 1889–1963, s. 13.
