Mies ja nainen kulkevat käsi kädessä.Heteroseksuaalisuuden symboli.
Heteroseksuaalisuus (alk. kreik. heteros, erilainen) on seksuaalisen vetovoiman tuntemista toista sukupuolta kohtaan.[1] Heteroseksuaalisuus on yleisin seksuaalinen suuntautuminen ja monissa yhteiskunnissa sitä pidetään ihmisen seksuaalisuuden sosiaalisena normina. Heteroseksuaalisuus voidaan mieltää normaaliksi sen vuoksi, että se ajatellaan samaksi asiaksi kuin suvullinen lisääntyminen. Mutta heteroseksuaalisuus ja suvullinen lisääntyminen eivät ole sama asia. Ihmisillä on aina ollut seksiin liittyviä vaistoja, mutta vasta hiljattain ihmiset ovat liittäneet niihin merkityksen seksuaalisuutena. Heteroseksuaalisuus siis on nimetty ja kategorisoitu ihmisen antama merkitys.[2]
Hanne Blank on kirjassaan Straight: The Surprisingly Short History of Heterosexuality esittänyt että heteroseksuaalisuus on käsitteenä luotu vuonna 1868. Tällöin ei myöskään ollut vielä homoseksuaalisuuden käsitettä. Blank dokumentoi kuinka vielä tätä ennen ihmiset eivät olleet saaneet sellaista ajatusta, että ihmiset voivat erota toisistaan rakkauden tai seksuaalisen halun osalta. Seksuaalisen käyttäytymisen muotoja tiedettiin olevan, mutta huomio oli teossa eikä tekijässä. Käsitteen heteroseksuaalisuus keksi unkarilainen toimittaja Karl Maria Kertbeny 1860-luvun lopulla.[3]
Juutalaisuuden ja katolisen kirkon sekä myöhempien kristillisten kirkkokuntien suhtautuminen homoseksuaalisiin tekoihin ei tule pyhistä kirjoituksista, vaan stoalaisuuden filosofiasta. Homoseksuaalisissa teoissa kuten myös masturboinnissa siemen menee hukkaan, mutta sitäkin suurempi on sen merkitys, että stoalaisilla oli vahva näkemys siitä että ihmisellä on voima hillitä itsensä ja että on tavoiteltava mielenrauhan saavuttamista tällä tavalla. Esimerkiksi Musonius Rufus on argumentoinut, että ihmisen tulee suojella itseään seksuaalisilta kiusauksilta ja seksuaaliselta liiallisuudelta. Stoalaiset asettivat seksuaaliset teot laajempaan ihmiselämän merkitykseen, jossa seksuaaliset teot voivat olla moraalisia vain kun niitä käytetään lisääntymiseen. Varhaiset kristilliset teologit omaksuivat tämän stoalaisten näkemyksen ja kirkkoisä Augustinuksen aikaan seksi lisääntymismielessä oli ainoa normaali seksi.[2]
Vuonna 1901 Dorland's Medical Dictionary määritteli englanninkielisen heterosexuality-hakusanan: “abnormal or perverted appetite toward the opposite sex.” [epänormaali tai perverssi halu vastakkaista sukupuolta kohtaan]. Vuonna 1923 Merriam-Websterin sanakirja määritteli: “morbid sexual passion for one of the opposite sex.” [sairaalloinen seksuaalinen intohimo vastakkaisen sukupuolen edustajaa kohtaan]. Vasta vuonna 1934 sanakirja määritteli “manifestation of sexual passion for one of the opposite sex; normal sexuality.”, joka vastaa sitä merkitystä joka sanalla on nykyään.[2]
Heteronormatiivisuus viittaa siihen, että heteroseksuaalisuus on normaali tai ensisijainen seksuaalinen suuntautuminen.[4]
Heteroseksismi viittaa asenteiden, ennakkoluulojen ja syrjinnän järjestelmään, joka kohdistuu eri sukupuolta olevien ihmisten seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin.[5]
Heteroseksuaalinen matriisi on feministiteoreetikko Judith Butlerin kehittämä teoria heteronormatiivisesta ajatusmallista. Matriisi sisältää ajatuksen ihmisruumiista, joka on sidottu biologiseen sukupuoleensa, joka taas on perustana näkyvälle sosiaaliselle sukupuolelle. Biologisilla miehillä oletetaan siis olevan maskuliininen ja biologisilla naisilla feminiininen rooli. Lisäksi molempien sukupuolten oletetaan olevan kiinnostuneita vastakkaisesta sukupuolesta. Matriisi ei salli tähän sukupuolijakoon ja -malliin sopimattomien identiteettien muodostua sosiaalisesti tunnustetuiksi, vaan niitä syrjitään medikalisoimalla, leimaamalla kielteisesti, sivuuttamalla ja tekemällä naurunalaiseksi.lähde?
↑Blank, Hanne. Straight: The Surprising Short History of Heterosexuality.
↑Harris J, White V (2018). A Dictionary of Social Work and Social Care. Oxford University Press. s. 335. ISBN 978-0-19-251686-2.
↑Jung, Patricia Beattie & Smith, Ralph F.: Heterosexism: An Ethical Challenge. State University of New York Press, 1993. ISBN 0-7914-1696-8(englanniksi)
.svg)
