Aseksuaalisuus on seksuaalisen suuntautumisen muoto, jossa ihminen kokee hyvin vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa toisia henkilöitä kohtaan.[1] Aseksuaalisuus ei ole kaikille samanlaista, vaan sitä ajatellaan spektrinä täydellisen aseksuaalisuuden ja ei-aseksuaalisuuden välillä. Käsitteen alle kuuluukin useita alamääritelmiä, kuten demiseksuaali, harmaa-aseksuaali ja aseksuaali. Vaikka aseksuaali ei koe (juurikaan) seksuaalista vetovoimaa, saattaa hän silti tuntea esimerkiksi emotionaalista, esteettistä tai romanttista vetovoimaa.[2]
Aseksuaalisuus eroaa selibaatista, joka on henkilön oma päätös pidättäytyä seksistä.[2] Aseksuaalin suhtautuminen seksiin riippuu yksilöstä. Jotkut aseksuaalit saattavat harrastaa seksiä moninaisista syistä, kuten miellyttääkseen kumppania;[3] toiset taas eivät harrasta seksiä missään olosuhteissa.[4]
Aseksuaalisuuden tutkimus on vielä nuori ala, ja aiheesta on niukasti tutkimustietoa. Kyselytutkimusten perusteella aseksuaalien osuus väestöstä olisi noin 1-1,5 %.[2]
Aseksuaali (joskus lyh. ace,[5] ’ässä’[6]) on ihminen, joka kokee hyvin vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa toisia ihmisiä kohtaan ja pitää itseään aseksuaalina. Jokainen aseksuaali kokee seksuaalisuutensa eri tavalla, ja aseksuaalisuutta ajatellaankin spektrinä (engl. asexual spectrum) aseksuaalisuuden ja alloseksuaalisuuden eli ei-aseksuaalisuuden välillä. Aseksuaali ei saata tuntea seksuaalista vetovoimaa lainkaan tai saattaa tuntea sitä vain heikosti tai tietyissä olosuhteissa. Esimerkiksi demiseksuaaleilla seksuaalisen vetovoiman kokeminen edellyttää vahvan tunnesiteen olemassaolon toiseen osapuoleen. Harmaa-aseksuaali tuntee seksuaalista vetovoimaa harvoin tai tavanomaista heikommmin, ja saattaa kokea kuuluvansa jonnekin aseksuaalisuuden ja ei-aseksuaalisuuden välimaastoon. Aceflux taas on henkilö, jonka seksuaalinen suuntautuminen aseksuaalisuuden spektrillä vaihtelee.[7] Identiteettejä aseksuaalisuuden kirjolla on valtava määrä, ja uusia esitellään jatkuvasti lisää.
Ainoastaan henkilö itse voi varmasti sanoa, mitä seksuaalista suuntautumista edustaa, koska toisen ihmisen ajatus- ja tunnemaailmaa ei voi ulkopuolinen nähdä. Käyttäytyminen ei siis sinänsä paljasta henkilön seksuaalista suuntautumista; seksuaalisesti kokenut (ei-neitsyt) voi olla aseksuaali tai ei-aseksuaali, ja yhtä lailla neitsyt voi olla missä tahansa kohti seksuaalisuuden kirjoa. Aseksuaali voi nauttia seksistä tai keskustella seksiin liitettävistä aiheista avoimesti; ero ei-aseksuaalisiin ihmisiin on ainoastaan se, ette hän (juurikaan) koe seksuaalista vetovoimaa muita ihmisiä kohtaan.
Aseksuaalisuus ei siis välttämättä tarkoita täydellistä pidättäytymistä seksistä, vaan jokaisen suhtautuminen seksiin on erilaista. On olemassa seksipositiivisia (engl. sex-favorable), seksineutraaleja (engl. sex-indifferent) ja seksinegatiivisia (engl. sex-repulsed) aseksuaaleja. Näissä käsitteissä erotetaan edelleen yhteiskunnallinen ja henkilökohtainen suhtautuminen seksiin. Seksipositiivisuus tarkoittaa nimensä mukaisesti myönteistä suhtautumista seksiin, ja seksipositiiviset aseksuaalit saattavat nauttia seksuaalisuuden konseptista tai seksuaalisesta vuorovaikutuksesta muiden kanssa. Seksineutraalit ihmiset taas eivät omaa vahvoja tuntemuksia liittyen seksuaaliseen vuorovaikutukseen tai seksuaalisuuteen (yhteiskunnallisena) ilmiönä. Seksinegatiiviset aseksuaalit sitä vastoin karttavat seksuaalisuuteen liittyviä keskusteluja, aiheita ja sisältöä, ja saattavat suhtautua torjuvasti seksuaaliseen kanssakäymiseen muiden kanssa.[8] Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ihminen olisi vihamielinen seksuaalisuutta kohtaan tai että hän ei kunnioittaisi muiden ihmisten seksuaalisia vapauksia.
Tutkimus
Ensimmäisenä aseksuaalisuuden havaitsi, sitä tarkemmin tutkimatta, seksologiAlfred Kinsey, joka tutkiessaan ihmisen seksuaalisuutta huomasi ryhmän "X", joka ei kokenut seksuaalista vetovoimaa ketään kohtaan.[9] Tästä on saanut alkunsa myös aseksuaalisuuden symboli, kärjellään seisova kolmio, joka kuvaa Kinseyn luomaa asteikkoa seksuaalisuudelle. Toisessa yläkulmassa on heteroseksuaalisuus, joka vaihtuu keskellä biseksuaalisuudeksi ja toisessa kulmassa lopulta homoseksuaalisuudeksi. Kolmion alanurkkaa kohti taas seksuaalisuus muuttuu yhä lähemmäs aseksuaalisuutta kuvaten myös aseksuaalisuuden muodot, joissa ihminen kokee olevansa jossain aseksuaalisen ja ei-aseksuaalisen välillä.
Ensimmäinen aseksuaalisuutta käsittelevä tutkimus on Myra T. Johnsonin Asexual and Autoerotic Women: Two Invisible Groups vuodelta 1977, jossa tutkittiin kahdenlaisia naisia: sellaisia, jotka harrastavat itsetyydytystä mutteivät seksiä, ja sellaisia, jotka eivät harrasta kumpaakaan. Tutkimuksen aineisto oli kerätty naistenlehtien kirjepalstoilta. 2000-luvulla aseksuaalisuutta tutki paljon Anthony F. Bogaert, joka tuli tulokseen, että aseksuaaleja on väestöstä noin prosentti. Nicole Prausen ja Cynthia A. Grahamin vuoden 2007 tutkimustulosten mukaan aseksuaalisen identiteetin tärkein määrite on matala seksuaalinen halu ja vähäinen kiinnostus seksiä kohtaan.[10]
Englannissa vuonna 2004 tehdyssä kyselyssä yksi prosentti vastaajista ilmoitti, ettei ole koskaan tuntenut seksuaalista kiinnostusta ketään kohtaan.[11] Huhti–kesäkuun 2013 aikana kerättiin 1619 vastausta suomalaisilta nuorilta, jotka olivat syntyneet vuosina 1988–1998. Näistä henkilöistä 100 (eli vähän yli 6 %) määritteli seksuaalisen suuntautumisensa käsitteellä aseksuaali.[12]
Romanttinen vetovoima
Vaikka aseksuaalisuus ja aromanttisuus käsitteinä muistuttavat paljolti toisiaan, ei niitä tule sekoittaa toisiinsa. Aromanttisuus on romanttisen suuntautumisen muoto, jossa ihminen ei koe lainkaan tai kokee vain rajallisesti romanttista vetovoimaa toisia ihmisiä kohtaan. Monilla aseksuaaleilla romanttinen suuntautuminen on selkeästi seksuaalisesta identiteetistä erillään, ja romanttinen vetovoima voi kohdistua eri sukupuoleen tai sukupuoliin kuin mahdollinen seksuaalinen vetovoima. Ilmiölle on olemassa englanninkielinen vastine Split Attraction Model (SAM). Vaikka kyseistä ilmiötä tavataan myös ei-aseksuaalien kohdalla, on sillä keskeinen merkitys monen aseksuaalin identiteetin kannalta. Jotkut aseksuaalit määrittelevätkin identiteettinsä myös romanttisen suuntautumisen perusteella:
aromanttinen: kokee hyvin vähän tai ei lainkaan romanttista vetoa
biromanttinen: kokee romanttista vetoa omaa ja vastakkaista sukupuolta kohtaan
heteroromanttinen: kokee romanttista vetoa vastakkaista sukupuolta kohtaan
homoromanttinen: kokee romanttista vetoa omaa sukupuolta kohtaan
Esimerkiksi heteroromanttinen aseksuaali on henkilö, joka kokee romanttista vetoa vastakkaisen sukupuolen edustajia kohtaan, mutta ei koe seksuaalista vetoa mitään sukupuolta kohtaan. Aromanttinen aseksuaali (engl. aromantic asexual, ’aroace’) taas on henkilö, joka kokee hyvin vähän tai ei lainkaan sekä romanttista että seksuaalista vetovoimaa toisia henkilöitä kohtaan. Aromanttisuus ei ole yksinomaan aseksuaalien ominaisuus, vaan myös ei-aseksuaali voi olla aromanttinen.
Häiriö vai seksuaalinen suuntautuminen?
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Tilanne on muuttunut ja uudempaa tutkimusta on olemassa
Aseksuaalisuus ei ole häiriö, vaan seksuaalinen suuntautuminen[13].
Psychology Today -lehden artikkelissa perustellaan aseksuaalisuutta seksuaalisena suuntautumisena, sillä aseksuaalisuus on aseksuaaliksi itseään kuvaileville synnynnäistä eikä johdu ulkoisista tekijöistä. Lisäksi merkkejä aseksuaalisuudesta ilmenee yleensä jo varhaisessa iässä, eivätkä merkit muutu iän myötä. Artikkeli perustelee aseksuaalien ahdistuksen johtuvan aseksuaalien syrjinnästä ja tuomitsemisesta. Ei myöskään ole todisteita siitä, että aseksuaalisuus liittyisi seksuaaliseen traumaan tai negatiivisiin kokemuksiin. Suurin ero seksuaaliseen toimintahäiriöön on se, etteivät aseksuaalit koe seksuaalisen vetovoiman puutetta ongelmaksi eivätkä koe tarvitsevansa siihen apua.[14]
Kansainvälinen aseksuaalijärjestö The Asexual Visibility and Education Network (AVEN) ja aseksuaalisuutta tutkineet psykologit ja seksologit ovat vaatineet, että luokitusta muutettaisiin huomioiden samalla, että on myös ihmisiä, joille seksuaalisen halun puute on ongelma.[9] Monien aseksuaaleiksi itsensä määrittelevien mielestä kyse on vain seksuaalisesta suuntautumisesta, koska seksuaalisen halun puuttuminen ei aiheuta heille mitään ongelmia.
Harhakäsityksiä
Aseksuaalisuudesta on olemassa paljon harhakäsityksiä. Eräs harhakäsityksistä on se, että se olisi ”umpikuja” evoluutiossa. Perusteluna tälle on oletettavasti vanhanaikainen näkemys, jonka mukaan jokainen elävä olento pyrkisi lisääntymään. Tämä logiikka ei kuitenkaan toimi muun muassa siksi, että seksuaalit vanhemmat voivat saada aseksuaalin lapsen, eli kummankaan vanhemman ei itse tarvitse olla aseksuaali. Lisäksi aseksuaali saattaa haluta saada biologisia lapsia. Ei ole mitään yleispätevää syytä sille, miksei aseksuaali voisi saada biologista lasta; useimmille aseksuaaleille lapsen saaminen on biologisesti mahdollista. Useat ei-aseksuaalit lisäksi harrastavat suojaseksiä eivätkä välttämättä halua lapsia lainkaan, joten väite evoluution umpikujasta voitaisiin yhtä lailla osoittaa myös heille. Suojaseksi ja haluttomuus saada lapsia kuitenkin nauttii laajaa hyväksyntää yhteiskunnan tasolla. Tätä umpikujaväitettä voidaan pitää homofobian ja ässäfobian muotona.
Toinen harhakäsitys on, että aseksuaalit ovat lähinnä naisia. Vuonna 2019 tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 86% aseksuaaleista ovat syntyneet naiseksi.[15] Luultavaa on, että miehen seksittömyys, seksuaalisen vetovoiman puute tai vähäisyys ja aseksuaalisuus on yhteiskunnassamme tabu, josta ei puhuta, jolloin syntyy vaikutelma, että aseksuaaleja miehiä olisi vain vähän.
Kolmas harhakäsitys on, että aseksuaalisuus olisi harvinainen tai uusi ilmiö. Todellisuudessa aseksuaaleja on nykykäsityksen mukaan vähintään yksi prosentti väestöstä, mutta asiantuntijat uskovat prosenttimäärän olevan sitäkin suurempi. [16] Aseksuaalisuudesta vain puhutaan selvästi vähemmän valtamediassa kuin esimerkiksi homoseksuaalisuudesta, jolloin syntyy illuusio, että aseksuaalisuus olisi harvinaista. Ei myöskään ole uskottavaa, että aseksuaalisuus olisi ilmaantunut vasta hiljattain. Luultavammin aseksuaaleja on aina ollut ihmisten keskuudessa.
Selibaatin oheen luettava ennakkoluulo on myös, että selibaattia harjoittavat aseksuaalit olisivat erityisen uskonnollisia (erityisesti kristittyjä, muslimeja tai juutalaisia) ja salailisivat vain toista "ei-salonkikelpoista" seksuaalista suuntautumistaan, kuten homoseksuaalisuutta. Kristityn aseksuaalin vaaleaihoisen cis-miehen yhdistelmää kohdellaan yhteiskunnassa hyvin eri tavalla kuin muslimin aseksuaalin ruskeaihoisen cis-naisen, mikä jo paljastaa ajattelussa piileviä normatiivisia rakenteita.
Syrjintä
Psychology Today -lehden artikkelin mukaan aseksuaalit olivat kaikkein epäinhimillistetyin (heitä pidettiin vähemmän ihmisinä) seksuaalivähemmistö. Tutkimuksen mukaan aseksuaaleja epäinhimillistetään kahdella tavalla: heitä pidetään joko koneen tai eläimen kaltaisina.[17]
↑Taavetti, Riikka. Olis siistiä, jos ei tarttis määritellä - kuriton ja tavallinen sateenkaarinuoruus Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, verkkojulkaisuja 81. Hybridit & Seta, Seta-julkaisuja 24, sivu 30 (31/165). 2015.[1]
↑Margaret Jordan Halter, Elizabeth M. Varcarolis: Varcarolis' Foundations of Psychiatric Mental Health Nursing, s. 382. Elsevier Health Sciences, 2013. ISBN 978-1-4557-5358-1Teoksen verkkoversio (viitattu 17.7.2022).(englanniksi)
↑Chasin, CJ DeLuzio. Reconsidering Asexuality and Its Radical Potential Feminist Studies 39, no. 2, 2013[2], s. 406.
↑Taavetti, Riikka. Olis siistiä, jos ei tarttis määritellä - kuriton ja tavallinen sateenkaarinuoruus Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, verkkojulkaisuja 81. Hybridit & Seta, Seta-julkaisuja 24, sivu 107 (108/165). 2015.[3]
